Raamattu 1992 (KR92)
2

Elia otetaan taivaaseen

21Sinä päivänä, jona Herra oli nostava Elian tuulenpyörteessä taivaaseen, Elia ja Elisa olivat lähdössä Gilgalista. 2Elia sanoi Elisalle: »Jää sinä tänne. Herra tahtoo minun menevän Beteliin.» Mutta Elisa vastasi: »Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät, minä en sinua jätä.» Niin he lähtivät Beteliin. 3Beteliläisiä profeetanoppilaita tuli kaupungista Elisaa vastaan, ja he sanoivat hänelle: »Tiedätkö, että Herra ottaa tänä päivänä mestarisi pois?» »Tiedän kyllä», hän vastasi. »Ei puhuta siitä.»

4Elia sanoi taas hänelle: »Elisa, jää sinä tänne. Herra tahtoo minun menevän Jerikoon.» Mutta hän vastasi: »Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät, minä en sinua jätä.» Niin he menivät Jerikoon. 5Jerikolaisia profeetanoppilaita tuli Elisan puheille, ja he sanoivat hänelle: »Tiedätkö, että Herra ottaa tänä päivänä mestarisi pois?» »Tiedän kyllä», hän vastasi. »Ei puhuta siitä.»

6Jälleen Elia sanoi hänelle: »Jää sinä tänne. Herra tahtoo minun menevän Jordanille.» Mutta hän vastasi: »Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät, minä en sinua jätä.» He jatkoivat yhdessä matkaansa, 7ja viisikymmentä profeetanoppilasta lähti heidän jälkeensä. Kun he tulivat Jordanin rantaan, profeetanoppilaat pysähtyivät jonkin matkan päähän. 8

2:8
2. Moos. 14:21,22
Joos. 3:16
Elia otti viittansa, kietaisi sen kokoon ja löi sillä vettä. Vesi jakautui kahtia, ja he kulkivat yhdessä joen yli kuivaa maata pitkin. 9
2:9
Sir. 48:125. Moos. 21:17
Kun he olivat ylittämässä jokea, Elia sanoi Elisalle: »Mitä haluaisit minun tekevän hyväksesi ennen kuin minut otetaan pois luotasi?» Elisa vastasi: »Kunpa saisin henkesi voimasta esikoisen osuuden!» 10»Etpä vähää pyydä», sanoi Elia. »Mutta täyttyköön pyyntösi, jos näet, kuinka minut otetaan luotasi. Jollet sitä näe, pyyntösi ei toteudu.»

11

2:11
1. Moos. 5:24
1. Makk. 2:58
Kun he kulkivat ja puhelivat keskenään, siihen ilmestyi yhtäkkiä tuliset vaunut ja tuliset hevoset. Ne erottivat heidät toisistaan, ja Elia nousi tuulenpyörteessä taivaaseen. 12
2:12
2. Kun. 6:17,13:14
Kun Elisa näki tämän, hän huusi: »Isäni, isäni! Israelin tuki ja turva!»2:12 »Israelin tuki ja turva!» vastaa heprean huudahdusta »Israelin vaunut ja hevoset!». Elisa ei enää nähnyt Eliaa, ja hän tarttui vaatteisiinsa ja repäisi ne kahtia. 13
2:13
1. Kun. 19:19
Hän otti maasta viitan, joka oli pudonnut Elian harteilta, ja lähti takaisin. Jordanin rantaan saavuttuaan 14hän otti Elian harteilta pudonneen viitan, löi sillä vettä ja huusi: »Herra, Elian Jumala! Missä sinä olet?» Hän löi vettä Elian tavoin, ja se jakautui kahtia, niin että hän pääsi kulkemaan joen yli.

15Jerikosta tulleet profeetanoppilaat olivat jonkin matkan päässä. He näkivät, mitä Elisa teki, ja sanoivat: »Elian henki on siirtynyt Elisaan.» He menivät häntä vastaan, kumarsivat maahan saakka 16

2:16
1. Kun. 18:12
ja sanoivat hänelle: »Meitä on täällä viisikymmentä riuskaa miestä. Me voimme lähteä etsimään mestariasi. Kenties Herran henki on nostanut hänet ilmaan ja lennättänyt jollekin vuorelle tai johonkin laaksoon.» Mutta Elisa vastasi: »Älkää suotta ruvetko etsimään.» 17Kun he kuitenkaan eivät lakanneet kärttämästä, Elisa kyllästyi ja sanoi: »Menkää sitten.» Viisikymmentä miestä lähti matkaan. He etsivät kolme päivää eivätkä löytäneet Eliaa. 18He palasivat Elisan luo, joka oli vielä Jerikossa, ja Elisa sanoi heille: »Minähän sanoin, ettei teidän kannata lähteä.»

Elisa tekee ihmeen Jerikossa ja Betelissä

19

2:19–22
2. Moos. 15:23–25
Jerikon miehet sanoivat Elisalle: »Niin kuin sinä, herramme, itse voit huomata, tämä kaupunki sijaitsee hyvässä paikassa, mutta vesi on huonoa, ja siksi ihmiset ja karja kärsivät hedelmättömyydestä.» 20Elisa sanoi silloin: »Tuokaa minulle uusi vati ja pankaa siihen suolaa.» Vati tuotiin hänelle. 21Hän meni kaupungista lähteelle, josta seudun vedet saivat alkunsa, heitti suolan lähteeseen ja sanoi: »Näin sanoo Herra: ’Minä teen terveeksi tämän veden. Enää se ei tuota kuolemaa eikä hedelmättömyyttä.’» 22Ja kävi niin kuin Elisa sanoi. Vesi puhdistui, ja puhtaana se on pysynyt tähän päivään asti.

23Elisa lähti sieltä Beteliin. Kun hän nousi rinnettä, kaupungista tuli pikkupoikia, jotka pitivät häntä pilkkanaan ja huusivat hänelle: »Tule tänne, kaljupää! Tule tänne, kaljupää!» 24Hän kääntyi katsomaan pilkkaajiaan ja kirosi heidät Herran nimeen. Heti tuli metsästä kaksi karhua, ja ne raatelivat neljäkymmentäkaksi poikaa kuoliaaksi. 25Elisa jatkoi matkaansa Karmelinvuorelle ja palasi sieltä Samariaan.

3

Israelin ja Juudan sotaretki Moabiin

31

3:1
2. Kun. 1:17
Joram, Ahabin poika, tuli Samarian kaupungissa Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Josafatin kahdeksantenatoista hallitusvuotena. Hän hallitsi kaksitoista vuotta.

2

3:2
1. Kun. 16:32
Joram teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, ei kuitenkaan niin paljon kuin isänsä ja äitinsä. Hän poisti isänsä pystyttämän Baalin kivipatsaan 3
3:3
1. Kun. 12:30+
mutta piti edelleen kiinni siitä väärästä jumalanpalveluksesta, jolla Jerobeam, Nebatin poika, oli johdattanut Israelin synnintekoon. Siitä synnistä hän ei luopunut.

4Moabin kuninkaan Mesan maassa oli suuria lammaslaumoja, ja hänet oli velvoitettu toimittamaan Israelin kuninkaalle määräajoin verona satatuhatta karitsaa ja satatuhatta keritsemätöntä pässiä. 5

3:5
2. Kun. 1:1
Mutta kun Ahab kuoli, Moabin kuningas ei enää tunnustanut Israelin kuninkaan herruutta. 6Kuningas Joram lähti silloin heti Samariasta ja katsasti koko Israelin sotajoukon. 7
3:7
1. Kun. 22:4
Samalla hän lähetti Juudan kuninkaalle Josafatille viestin, jossa hän sanoi: »Moabin kuningas kapinoi minua vastaan. Lähdetkö kanssani sotaretkelle Moabiin?» Josafat vastasi: »Minä tulen mukaasi. Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin, siinä minun hevoseni missä sinunkin.» 8Josafat kysyi vielä: »Mitä kautta me hyökkäämme sinne?» »Edomin autiomaan kautta», vastasi Joram.

9Israelin ja Juudan kuninkaat lähtivät yhdessä Edomin kuninkaan kanssa liikkeelle. Kun he olivat marssineet seitsemän päivää, vesi oli lopussa. Sitä ei ollut sotilaille sen paremmin kuin joukkojen perässä kulkeville kuormajuhdillekaan. 10»Voi meitä!» sanoi Israelin kuningas. »Herra on nyt tuonut meidät kaikki kolme kuningasta tänne antaakseen meidät moabilaisten käsiin.» 11

3:11
1. Kun. 22:5,7
Mutta Josafat kysyi: »Eikö meillä ole mukana yhtään Herran profeettaa, joka voisi kysyä neuvoa Herralta?» Eräs Israelin kuninkaan sotilas sanoi silloin: »On täällä Elisa, Safatin poika. Hän on se, joka valoi vettä Elian käsille.» 12»Häneltä me saamme Herran sanan», Josafat sanoi. Hän lähti Elisan luo, ja Israelin ja Edomin kuninkaat lähtivät hänen kanssaan.

13Elisa sanoi Israelin kuninkaalle: »Miksi sinä minun luokseni tulet? Mene isäsi ja äitisi profeettojen luo!» Mutta Israelin kuningas vastasi hänelle: »Ei, Herra on kutsunut meidät, kaikki kolme kuningasta, tänne. Aikooko hän antaa meidät moabilaisten käsiin?» 14Silloin Elisa sanoi: »Niin totta kuin Herra Sebaot elää, hän, jota minä palvelen: ellen pitäisi arvossa Josafatia, Juudan kuningasta, en välittäisi sinusta enkä katsoisi sinuun päinkään! 15

3:15
1. Sam. 10:5
Mutta olkoon nyt, hakekaa tänne soittaja!» Kun soittaja näppäili harppua, Herran käsi tuli Elisan päälle 16ja hän julisti: »Herra käskee sinun kaivaa tähän puronuomaan vesikuoppia vieri viereen. 17Sillä näin sanoo Herra: ’Te ette näe tuulta ettekä sadetta, mutta tuo puronuoma tulee täyteen vettä. Siitä te saatte juodaksenne, ja niin myös teidän karjanne ja juhtanne.’ 18Tämä on Herralle vähäinen asia. Hän antaa myös Moabin teidän käsiinne. 19Te tuhoatte jokaisen linnoituksen ja jokaisen varustetun kaupungin, te kaadatte jokaisen arvokkaan puun ja tukitte kaikki vesilähteet, ja jokaisen hyvän pellon te pilaatte kivillä.» 20
3:20
2. Moos. 29:38–41
Kun seuraavana aamuna oli ruokauhrin aika, Edomin suunnalta alkoi virrata vettä, ja se peitti tulvana koko tienoon.

21Kun Moabiin levisi tieto, että kuninkaat olivat lähteneet matkaan hyökätäkseen sinne, kaikki asekuntoiset miehet nuorukaisista alkaen kutsuttiin koolle, ja he asettuivat maan rajalle. 22Mutta kun moabilaiset aamulla heräsivät, aurinko paistoi veden pintaan ja vesi näytti punaiselta kuin veri. 23Silloin he sanoivat: »Tuo on verta! Kuninkaat ovat alkaneet taistella keskenään. Viholliset ovat ottaneet toisensa hengiltä! Nyt ryöstämään, Moabin miehet!» 24Mutta kun he tulivat Israelin leiriin, israelilaiset kävivätkin heidän kimppuunsa ja ahdistivat heitä niin, että heidän oli lähdettävä pakoon. Israelilaiset ajoivat hellittämättä moabilaisia takaa ja löivät heidät perin pohjin. 25He tekivät kaupungeista raunioita, ja kaikki hyvät pellot tulivat täyteen kiviä, kun kukin sotilas heitti pellolle kiven. He tukkivat jokaisen vesilähteen ja kaatoivat kaikki arvokkaat puut. Lopulta vain Kir-Haresetin muurit olivat pystyssä, ja sielläkin linkomiehet saartoivat kaupungin ja ahdistivat sitä.

26Kun Moabin kuningas huomasi, ettei hän enää kyennyt pitämään puoliaan, hän otti mukaansa seitsemänsataa miekkamiestä ja yritti murtautua läpi Edomin kuninkaan joukkojen kohdalta. Se ei kuitenkaan onnistunut. 27Silloin hän otti esikoispoikansa, josta piti tulla kuningas hänen jälkeensä, ja uhrasi hänet polttouhrina muurilla. Israelilaiset joutuivat niin suuren kauhun valtaan, että he lopettivat piirityksen ja palasivat maahansa.

4

Elisa auttaa köyhää leskeä

41

4:1–7
1. Kun. 17:7–16
4:1
3. Moos. 25:39–43
Erään profeetanoppilaan vaimo pyysi Elisalta apua sanoen: »Minun mieheni, sinun palvelijasi, on kuollut. Sinä tiedät, kuinka hartaasti hän palveli Herraa. Nyt velkoja aikoo viedä molemmat poikani orjikseen.» 2Elisa sanoi hänelle: »Mitä minä voisin tehdä hyväksesi? Sano minulle, mitä sinulla on talossasi.» Nainen vastasi: »Ei minulla, palvelijallasi, ole kotona muuta kuin pullollinen ruokaöljyä.» 3Elisa sanoi silloin: »Mene nyt ja lainaa kaikilta naapureiltasi tyhjiä astioita. Kerää niitä niin paljon kuin voit. 4Mene sitten poikiesi kanssa sisään ja sulje ovi perässäsi. Kaada kaikkiin astioihin öljyä ja siirrä täysi astia aina syrjään.»

5Nainen lähti hänen luotaan, meni poikiensa kanssa sisään ja sulki oven. Pojat ojensivat hänelle astioita, ja hän kaatoi pullosta niihin öljyä. 6Kun astiat olivat täynnä, hän sanoi pojalleen: »Anna minulle vielä yksi astia.» Mutta poika vastasi hänelle: »Ei ole enää yhtään.» Silloin öljyn tulo lakkasi. 7Leski lähti Jumalan miehen luo ja kertoi, mitä oli tapahtunut. Elisa sanoi: »Myy nyt öljy ja maksa velkasi. Sinä ja poikasi voitte vielä elää sillä, mitä jää jäljelle.»

Elisa herättää henkiin sunemilaisen naisen pojan

8

4:8–17
1. Moos. 18:1–15
Kun Elisa eräänä päivänä matkallaan kulki Sunemin kautta, muuan varakas nainen pyysi pyytämällä, että hän tulisi aterialle. Ja kun Elisa myöhemmin kulki siitä ohi, hän poikkesi aina naisen kotiin aterioimaan. 9Nainen sanoi miehelleen: »Usko minua, tuo Jumalan mies, joka aina poikkeaa meillä, on pyhä. 10Emmekö voisi rakentaa hänelle pienen kattohuoneen ja viedä hänelle sinne vuoteen, pöydän ja tuolin ja lampun? Silloin hän voisi tänne poiketessaan vetäytyä sinne.»

11Kun Elisa eräänä päivänä taas tuli taloon, hän meni kattohuoneeseen ja asettui siellä makuulle. 12Hän sanoi palvelijalleen Gehasille: »Kutsu tuo sunemilaisvaimo tänne.» Gehasi huusi häntä, ja nainen tuli ja jäi seisomaan Gehasin eteen. 13Elisa sanoi palvelijalleen: »Kysy, mitä minä voisin tehdä hänen hyväkseen, kun hän on näin runsaasti osoittanut meille kunnioitusta. Kysy, onko hänellä jotakin pyydettävää kuninkaalta tai sotaväen päälliköltä.» Mutta nainen sanoi: »Minähän elän täällä rauhassa omieni parissa.» 14»Mitä minä sitten voisin tehdä hänen hyväkseen?» Elisa kysyi. »Hänellä ei ole poikaa», Gehasi vastasi, »ja hänen miehensä on vanha.» 15Silloin Elisa sanoi: »Kutsu hänet sisään.» Gehasi kutsui naista, ja tämä jäi ovelle seisomaan. 16Elisa sanoi: »Tulevana vuonna tähän samaan aikaan sinulla on oma poika sylissäsi.» Nainen vastasi: »Herrani, Jumalan mies, älä pidä minua pilkkanasi.» 17Mutta nainen tuli raskaaksi, ja määräaikaan seuraavana vuonna hän synnytti pojan, juuri niin kuin Elisa oli hänelle sanonut.

18

4:18–37
1. Kun. 17:17–24
Poika varttui, ja eräänä päivänä hän lähti leikkuuväen luo isäänsä tapaamaan. 19Hän valitti isälleen: »Voi kuinka päähäni koskee!» Isä sanoi silloin palvelijalleen: »Kanna hänet äitinsä luo.» 20Palvelija nosti pojan käsivarsilleen ja kantoi hänet kotiin äidin luo. Poika istui keskipäivään saakka äitinsä sylissä, ja sitten hän kuoli. 21Nainen vei hänet kattohuoneeseen Jumalan miehen vuoteelle, sulki oven perässään ja meni ulos. 22Hän huusi miestään ja sanoi: »Pane joku palveluspoika tuomaan tänne aasi. Minun on nyt kiireesti mentävä Jumalan miehen luo. Tulen kyllä pian takaisin.» 23»Miksi sinä tänään menet hänen luokseen?» mies kysyi. »Eihän nyt ole uudenkuun päivä eikä sapatti.» »Ole huoleti», vaimo vastasi. 24Hän satuloi aasin ja sanoi palveluspojalleen: »Taluta sinä aasia. Et saa pysähtyä kesken matkan, ellen minä käske.»

25

4:25
2. Kun. 2:25
Niin nainen lähti matkaan ja saapui Jumalan miehen luo Karmelinvuorelle. Elisa näki jo kaukaa, että hän oli tulossa, ja sanoi palvelijalleen Gehasille: »Eikö tuo ole se sunemilainen nainen? 26Mene joutuin häntä vastaan ja kysy, mitä hänelle ja hänen miehelleen ja pojalleen kuuluu.» Nainen vastasi Gehasin kysymykseen: »Pelkkää hyvää.» 27Mutta kun hän tuli vuorelle Jumalan miehen luo, hän lyyhistyi maahan ja syleili hänen jalkojaan. Gehasi tuli siihen ja aikoi työntää naisen pois, mutta Jumalan mies sanoi: »Anna hänen olla. Hän on murheissaan, mutta Herra on salannut minulta hänen surunsa eikä ole kertonut siitä minulle.» 28Nainen sanoi: »Pyysinkö minä sinulta poikaa, herrani? Enkö minä sanonut, ettei sinun pidä herättää minussa turhia toiveita?»

29

4:29
Luuk. 10:4
Silloin Elisa sanoi Gehasille: »Vyötä viittasi, ota sauvani käteesi ja lähde matkaan. Jos tapaat jonkun, älä jää vaihtamaan tervehdyksiä hänen kanssaan. Kun tulet perille, aseta sauvani pojan kasvoille.» 30Mutta pojan äiti sanoi: »Niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä elät, minä en lähde ilman sinua.» Niin Elisa lähti naisen mukaan.

31Gehasi ehti perille ennen heitä. Hän asetti sauvan pojan kasvoille, mutta tämä ei äännähtänytkään, mitään elonmerkkiä ei näkynyt. Gehasi lähti Elisaa vastaan ja kertoi, ettei poika ollut vironnut. 32Kun Elisa meni huoneeseensa, poika makasi vuoteella kuolleena. 33

4:33
Matt. 6:6
Mark. 5:40
Ap. t. 9:40
Elisa sulki oven perässään, rukoili Herraa 34
4:34
Ap. t. 20:10
ja asettui sitten makaamaan pojan päälle. Hän pani suunsa pojan suulle, silmänsä hänen silmilleen ja kämmenensä hänen kämmenilleen, ja kun hän painautui poikaa vasten, tämän ruumis lämpeni. 35Sitten hän nousi seisaalleen ja käveli huoneessa kerran edestakaisin. Kun hän uudestaan asettui pojan päälle, poika aivasti seitsemän kertaa ja avasi silmänsä. 36Elisa huusi silloin Gehasia ja sanoi: »Kutsu pojan äiti tänne.» Gehasi kutsui naista, ja nainen tuli profeetan luo. »Ota poikasi», sanoi Elisa. 37Nainen polvistui hänen eteensä ja kumarsi maahan asti. Sitten hän nosti pojan syliinsä ja meni ulos.

Elisa poistaa myrkyn ruoasta

38

4:38
2. Kun. 2:3,5,6:1
Elisan palatessa Gilgaliin sillä seudulla oli nälänhätä. Kun profeetanoppilaat olivat koolla Elisan luona, hän sanoi palvelijalleen: »Pane iso pata tulelle ja keitä oppilaille ruokaa.» 39Muuan oppilas lähti niitylle malvoja keräämään. Hän löysi villin köynnöskasvin ja keräsi siitä villikurpitsoita niin paljon kuin sai vaatteissaan kulkemaan. Takaisin tultuaan hän paloitteli kurpitsat pataan, sillä kukaan ei osannut epäillä niitä. 40Mutta kun keittoa annettiin miehille ja he maistoivat sitä, he huusivat: »Jumalan mies, padassa on kuolema!» Syömisestä ei tullut mitään. 41Elisa sanoi silloin: »Antakaa minulle jauhoja.» Hän heitti jauhot pataan ja sanoi: »Jakakaa nyt kaikille.» Niin he söivät, eikä padassa enää ollut mitään myrkyllistä.

Elisa ruokkii sata miestä

42

4:42–44
Mark. 6:35–44
Baal-Salisasta tuli mies, joka toi uutisleipää Jumalan miehelle. Hän toi kaksikymmentä ohraleipää, ja pussissa hänellä oli uutta viljaa. Elisa sanoi palvelijalleen: »Anna nämä väelle ateriaksi.» 43»Kuinka minä voin jakaa tästä sadalle miehelle?» palvelija kysyi. Elisa vastasi: »Jaa ne heille syötäväksi, sillä näin sanoo Herra: ’Ruoka riittää, ja sitä jää ylikin.’» 44Palvelija jakoi väelle ruoan, ja he söivät, ja siitä jäi ylikin, niin kuin Herra oli sanonut.