Raamattu 1992 (KR92)
25

Amasja Juudan kuninkaana

251

25:1–4
2. Kun. 14:2–6
Amasja tuli kuninkaaksi kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäyhdeksän vuotta. Hänen äitinsä oli jerusalemilainen Joaddan.

2Amasja teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, mutta ei täydestä sydämestään. 3

25:3
2. Aik. 24:25
Heti saatuaan valtansa lujitetuksi hän surmasi ne miehet, jotka olivat murhanneet kuninkaan, hänen isänsä. 4
25:4
5. Moos. 24:16+
Murhaajien lapsia hän ei kuitenkaan surmannut. Tässä hän noudatti Mooseksen lakia, jossa on Herran käsky: »Älköön isää tuomittako kuolemaan poikansa älköönkä poikaa isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta rikoksestaan.»

5

25:5
4. Moos. 1:3
Amasja kutsui koolle kaikki valtakuntansa miehet ja järjesti heidät, sekä Juudan että Benjaminin heimoon kuuluvat, suvuittain tuhannen- ja sadanpäälliköiden johtamiin osastoihin. Sitten hän toimitti kaikkien kaksikymmenvuotiaiden ja sitä vanhempien katselmuksen. Heidän lukumääräkseen tuli kolmesataatuhatta sotakuntoista miestä, kullakin aseistuksena keihäs ja kilpi. 6Lisäksi hän palkkasi Israelista sadalla hopeatalentilla satatuhatta soturia. 7Silloin hänen luokseen tuli Jumalan mies, joka sanoi: »Kuningas, sinun ei pidä ottaa mukaasi israelilaisia joukkoja, sillä Herra ei ole Israelin eikä kenenkään efraimilaisen kanssa. 8Lähde vain rohkeasti ilman heitä sotaan! Muuten Jumala antaa vihollistesi voittaa sinut, sillä hänellä on valta sekä auttaa että lyödä maahan.» 9Amasja kysyi Jumalan mieheltä: »Entä ne sata talenttia, jotka olen antanut israelilaisten joukolle?» Jumalan mies sanoi: »Herra voi antaa sinulle enemmänkin kuin sen.» 10Silloin Amasja otti erilleen Efraimin alueelta tulleen joukon ja käski sen lähteä takaisin. Miehet suuttuivat Juudan miehille ja palasivat takaisin vihan vimmassa.

11

25:11
2. Kun. 14:7
Amasja rohkaisi mielensä ja johti joukkonsa Suolalaaksoon. Siellä hän surmasi kymmenentuhatta edomilaista. 12Toiset kymmenentuhatta edomilaista Juudan miehet ottivat vangiksi, ja heidät vietiin kallionjyrkänteelle ja syöstiin sieltä alas, niin että he murskaantuivat. 13Mutta ne joukot, jotka Amasja oli lähettänyt pois ennen sotaretkelle lähtöä, hyökkäsivät Juudan kaupunkeihin Samariasta Bet-Horoniin asti, tappoivat kolmetuhatta miestä ja ryöstivät paljon saalista.

14Kun Amasja palasi takaisin voitettuaan edomilaiset, hän toi mukanaan edomilaisten jumalia. Hän pystytti ne itselleen jumaliksi, kumarsi niitä ja uhrasi niille. 15Silloin Herra vihastui Amasjaan ja lähetti hänen luokseen profeetan, joka sanoi: »Miksi palvelet tuon kansan jumalia? Eiväthän ne ole kyenneet edes suojelemaan omaa kansaansa sinulta.» 16Mutta kuningas sanoi: »Kuka sinut on pannut kuninkaan neuvonantajaksi? Lopeta, tai saat raippoja!» Profeetta vaikeni, mutta sanoi vielä: »Minä tiedän, että Jumala on päättänyt saattaa sinut tuhoon, koska teet tuolla tavoin etkä noudata neuvoani.»

17

25:17–24
2. Kun. 14:8–14
Kysyttyään neuvonantajiensa mieltä kuningas Amasja lähetti Israelin kuninkaalle Joasille, Joahasin pojalle, Jehun pojanpojalle, sanan: »Tule, meidän on selvitettävä välimme.» 18Mutta Joas, Israelin kuningas, lähetti Juudan kuninkaalle Amasjalle vastauksen: »Libanonin ohdake lähetti Libanonin setrille sanan: ’Anna tyttäresi pojalleni vaimoksi.’ Mutta Libanonin villieläimet kulkivat siitä ja tallasivat ohdakkeen jalkoihinsa. 19Sinä olet voittanut edomilaiset, ja tämä kunnia on ylpistänyt sinut. Pysy kuitenkin aloillasi! Pitääkö sinun ehdoin tahdoin etsiä onnettomuutta, syöstä itsesi ja samalla koko Juuda turmioon?»

20Mutta Amasja ei kuunnellut häntä. Jumala oli näin määrännyt saattaakseen Juudan Joasin käsiin, koska Juuda oli palvellut Edomin jumalia. 21Joas, Israelin kuningas, hyökkäsi maahan. Hän ja Juudan kuningas Amasja kävivät taisteluun Bet-Semesissä, joka oli Juudan aluetta. 22Juuda jäi Israelia vastaan taistellessaan tappiolle, ja sen sotilaat hajaantuivat ja pakenivat kukin kotiinsa. 23Joas, Israelin kuningas, otti Bet-Semesissä vangiksi Juudan kuninkaan Amasjan, joka oli Ahasjan pojan Joasin poika. Sitten Joas vei Amasjan Jerusalemiin. Siellä hän määräsi kaupunginmuurin revittäväksi neljänsadan kyynärän matkalta, Efraiminportilta Kulmaportille saakka. 24Hän ryösti kaiken kullan ja hopean sekä muut esineet Jumalan temppelistä, jossa ne olivat Obed-Edomin vartioitavina, sekä kaikki kuninkaan palatsin aarteet. Hän otti myös panttivankeja ja palasi sitten Samariaan.

25

25:25–28
2. Kun. 14:17–20
Juudan kuningas Amasja, Joasin poika, eli vielä viisitoista vuotta sen jälkeen kun Israelin kuningas Joas, Joahasin poika, oli kuollut. 26Muut Amasjan ajan tapahtumat, ensimmäisestä viimeiseen, on kerrottu Juudan ja Israelin kuninkaiden historiassa.

27Sen jälkeen, kun Amasja oli luopunut Herrasta, häntä vastaan tehtiin Jerusalemissa salaliitto. Hän pakeni Lakisiin, mutta sinne lähetettiin miehiä hänen peräänsä, ja he tappoivat hänet siellä. 28Hänet tuotiin hevosen selässä Jerusalemiin ja haudattiin Daavidin kaupunkiin isiensä viereen.

26

Ussia Juudan kuninkaana

261

26:1,2
2. Kun. 14:21,22
Juudan kansa asetti Amasjan jälkeen kuninkaaksi hänen poikansa Ussian, joka silloin oli kuusitoistavuotias. 2Ussia oli se kuningas, joka palautti Eilatin Juudalle ja rakensi sen entiselleen. Silloin Amasja oli jo mennyt lepoon isiensä luo.

3

26:3,4
2. Kun. 15:2,3
Ussia oli kuninkaaksi tullessaan kuusitoistavuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa viisikymmentäkaksi vuotta. Hänen äitinsä oli jerusalemilainen Jekolja.

4

26:4
2. Aik. 25:2
Ussia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Amasja oli tehnyt. 5Niin kauan kuin Sakarja eli, Ussia palveli Jumalaa, sillä Sakarja ohjasi häntä jumalanpelkoon. Ja niin kauan kuin hän palveli Jumalaa, Jumala antoi hänen menestyä.

6Ussia lähti sotaan filistealaisia vastaan ja hajotti Gatin, Jabnen ja Asdodin muurit. Sitten hän rakensi kaupunkeja Asdodin alueelle ja muualle filistealaisten maahan. 7Jumala, joka auttoi häntä taistelemaan filistealaisia vastaan, auttoi häntä myös Gur-Baalissa asuvia arabialaisia sekä maonilaisia vastaan. 8Ammonilaiset maksoivat Ussialle veroa, ja hänestä tuli niin mahtava, että hänen maineensa kantautui Egyptiin asti.

9Ussia rakensi Jerusalemiin tornit Kulmaportin, Laaksoportin ja muurinkulmauksen kohdalle ja varusti ne lujasti. 10Hän rakensi varustuksia myös autiomaahan ja kaivautti useita vesisäiliöitä, sillä hänellä oli Sefelassa ja tasangolla paljon karjaa. Vuoristossa ja puutarhamailla hänellä oli maatyöläisiä ja viininviljelijöitä, sillä hän harrasti maanviljelyä.

11Ussialla oli harjaantunut, osastoihin jaettu sotajoukko. Kirjuri Jeiel ja esimies Maaseja toimittivat sotajoukon katselmuksen ja laskivat sen lukumäärän kuninkaan virkamiehen Hananjan johdolla. 12Sotaväenosastojen päällikköinä olivat sukujen päämiehet, joita oli kaksituhatta kuusisataa. 13Heidän alaisinaan oli kolmesataaseitsemäntuhatta viisisataa miestä, valmiina taistelemaan kuninkaan puolesta vihollista vastaan.

14Ussia varusti koko sotajoukon kilvin, keihäin, kypärin, haarniskoin, jousin ja lingoin. 15Jerusalemissa hän sijoitti torneihin ja muurinkulmiin taitavasti suunniteltuja sotakoneita, joilla ammuttiin nuolia ja suuria kiviä. Hänen maineensa levisi kauas, sillä Jumala auttoi häntä, ja hän tuli lopulta hyvin mahtavaksi.

16Mutta valtansa kasvaessa Ussia ylpistyi ja alkoi tehdä syntiä. Hän luopui Herrasta, Jumalastaan, ja meni Herran temppeliin suitsuttaakseen suitsutusalttarilla. 17

26:17
1. Aik. 5:36
Pappi Asarja tuli hänen perässään mukanaan kahdeksankymmentä Herran pappia, rohkeita miehiä kaikki. 18
26:18
2. Moos. 30:7,8
4. Moos. 18:7
He asettuivat kuningas Ussian tielle ja sanoivat: »Ussia, sinä et saa uhrata suitsutusta Herralle. Sen saavat tehdä vain papit, Aaronin suvun miehet, jotka on sitä varten pyhitetty. Lähde pois temppelistä! Sinä olet rikkonut Herraa, Jumalaasi, vastaan, ja se on sinulle häpeäksi hänen edessään.» 19Ussia, jolla oli jo suitsutusastia kädessään, suuttui ja huusi vimmastuneena papeille. Mutta silloin, pappien edessä, Herran temppelin suitsutusalttarin ääressä, hänen otsaansa puhkesi spitaali.

20Kun ylipappi Asarja ja muut papit kääntyivät Ussiaan päin, he näkivät, että hänellä oli spitaali otsassaan, ja he ajoivat hänet kiireesti pois. Hän riensi ulos niin nopeasti kuin pääsi, sillä hän näki, että Herra oli rangaissut häntä.

21

26:21–23
2. Kun. 15:5–7
Kuningas Ussia sairasti spitaalia kuolemaansa asti. Spitaalitautisena hänen oli asuttava erillisessä talossa, eikä hän saanut mennä Herran temppelin alueelle. Hänen poikansa Jotam, joka oli hovin päällikkö, hoiti maan hallintoa.

22Muut Ussian ajan tapahtumat, ensimmäisestä viimeiseen, on profeetta Jesaja, Amosin poika, kirjoittanut muistiin. 23Ussia meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä lähelle mutta kuninkaiden haudan ulkopuolelle, koska hän oli spitaalinen. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Jotam.

27

Jotam Juudan kuninkaana

271

27:1–3
2. Kun. 15:33–35
Jotam oli kuninkaaksi tullessaan kaksikymmentäviisivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. Hänen äitinsä oli Jerusa, Sadokin tytär.

2

27:2
2. Aik. 26:16
Jotam teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Ussia oli tehnyt. Hän teki oikein siinäkin, ettei hän isänsä tavoin tunkeutunut temppeliin uhraamaan. Mutta kansa noudatti yhä kauhistavia menojaan.

3

27:3
Neh. 3:26,11:21
Jotam rakensi Herran temppelin Yläportin ja vahvisti Ofelin muureja. 4
27:4
2. Aik. 26:10
Hän linnoitti Juudan vuoriston kaupunkeja ja pystytti metsäalueelle linnakkeita ja puolustustorneja. 5Hän kävi sotaa ammonilaisten kuningasta vastaan ja voitti, ja ammonilaiset maksoivat hänelle sinä vuonna sata talenttia hopeaa, kymmenentuhatta kor-mittaa vehnää ja saman verran ohraa. Yhtä paljon ammonilaiset maksoivat hänelle myös kahtena seuraavana vuonna. 6Jotamista tuli mahtava hallitsija, koska hän vaelsi horjumatta Herran, Jumalansa, tietä.

7

27:7–9
2. Kun. 15:36–38
Muut Jotamin ajan tapahtumat, hänen sotansa ja muut toimensa, on kirjoitettu Israelin ja Juudan kuninkaiden historiaan. 8Kuninkaaksi tullessaan Jotam oli kaksikymmentäviisivuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kuusitoista vuotta. 9Sitten hän meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Ahas.