Raamattu 1992 (KR92)
20

Josafat voittaa vihollisensa

201Tämän jälkeen moabilaiset ja ammonilaiset lähtivät sotaan Josafatia vastaan mukanaan joukko maonilaisia. 2Josafatille tultiin ilmoittamaan: »Meren takaa Edomista on tulossa suuri sotajoukko sinua vastaan. Se on jo Haseson-Tamarissa.» Tämä tarkoittaa En-Gediä.

3Pelästyneenä Josafat kääntyi Herran puoleen ja julisti sitten koko Juudaan paaston. 4Juudan asukkaat kokoontuivat rukoilemaan. Myös kaikista maaseudun kaupungeista tultiin rukoilemaan Herraa.

5

20:5
2. Aik. 4:9
Josafat astui Juudan ja Jerusalemin asukkaiden eteen, jotka olivat kokoontuneet Herran temppelin uudelle esipihalle, 6ja sanoi:

»Herra, meidän isiemme Jumala! Sinä olet Jumala, joka asut taivaassa ja hallitset kaikkia maan valtakuntia. Sinun on kaikki voima ja valta, kukaan ei voi sinua vastustaa. 7

20:7
Jes. 41:8
Jaak. 2:23
Sinä, meidän Jumalamme, olet hävittänyt tämän maan asukkaat kansasi Israelin tieltä ja antanut maan ikiajoiksi ystäväsi Abrahamin jälkeläisille. 8He ovat asuneet tässä maassa ja rakentaneet tänne sinulle omistetun temppelin, ja he ovat sanoneet: 9
20:9
2. Aik. 6:28–31
’Jos meitä kohtaa onnettomuus, sota tai tulva, rutto tai nälkä, me astumme tämän temppelin eteen, sinun eteesi, sillä tämä temppeli on sinun nimesi asuinsija. Ahdistuksemme keskeltä me rukoilemme sinua, ja sinä kuulet ja autat meitä.’

10

20:10
5. Moos. 2:5,9,19
»Nyt tänne ovat tulossa ammonilaiset, moabilaiset ja Seirin vuorten asukkaat. Sinä et antanut israelilaisten kulkea paluumatkallaan Egyptistä heidän maittensa kautta, vaan israelilaiset kiersivät heidän alueensa eivätkä hävittäneet niitä. 11Näin he nyt palkitsevat meidät, he tahtovat karkottaa meidät sinun omasta maastasi, jonka olet antanut meille perinnöksi. 12
20:12
Ps. 123:1
Jumalamme, rankaise sinä heitä! Me emme pysty vastustamaan tuota mahtavaa sotajoukkoa, joka käy kimppuumme, emmekä tiedä, mitä meidän pitäisi tehdä. Sinuun me katsomme.»

13Koko Juudan kansa seisoi Herran edessä, myös naiset ja lapset. 14Silloin Herran henki tuli joukon keskellä seisovaan leeviläiseen Jahasieliin, joka oli Asafin sukua, Sakarjan poika; hänen isoisänsä oli Benaja, tämän isä Jeiel ja tämän Mattanja. 15Hän lausui: »Kuulkaa, koko Juudan kansa, Jerusalemin asukkaat ja kuningas Josafat! Näin sanoo teille Herra: Älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö tuota valtavaa sotajoukkoa, sillä tämä ei ole teidän sotanne vaan Jumalan. 16Lähtekää huomenna vihollisia vastaan! He nousevat ylös Sisin rinnettä, ja te kohtaatte heidät sen purolaakson päässä, joka on Jeruelin autiomaan itäpuolella. 17

20:17
2. Moos. 14:13,14
Mutta teidän ei pidä ryhtyä taisteluun. Jääkää vain paikoillenne ja katselkaa, millaisen avun Herra teille antaa. Juudan ja Jerusalemin asukkaat, älkää säikähtäkö älkääkä pelätkö, vaan lähtekää huomenna heitä vastaan! Herra on teidän kanssanne.»

18Silloin Josafat heittäytyi kasvoilleen maahan, ja myös kaikki Juudan ja Jerusalemin asukkaat heittäytyivät maahan rukoilemaan Herraa. 19Ja Kehatin ja Korahin sukuun kuuluvat leeviläiset virittivät voimakkaalla äänellä ylistyslaulun Herralle, Israelin Jumalalle.

20

20:20
Jes. 7:9
Varhain seuraavana aamuna he lähtivät kulkemaan kohti Tekoan autiomaata. Kun he olivat lähdössä, Josafat astui esiin ja sanoi: »Kuulkaa minua, Juudan kansa ja Jerusalemin asukkaat! Luottakaa Herraan, Jumalaanne, niin kukaan ei teitä voita. Luottakaa hänen profeettojensa sanaan, niin teidän käy hyvin.» 21
20:21
Ps. 106:1,136:1
Neuvoteltuaan kansan kanssa hän sijoitti aseellisten joukkojen eteen laulajat, jotka pyhä asu yllään lauloivat Herralle ylistystä:

– Kiittäkää Herraa,

iäti kestää hänen armonsa!

22Samalla hetkellä, kun laulajat alkoivat riemuhuudoin ylistää Herraa, lähetti Herra väijyksissä olleen joukon Juudaan hyökkäävien ammonilaisten, moabilaisten ja Seirin vuoriston miesten sekaan. Kaikki nämä lyötiin, 23

20:23
Tuom. 7:22
1. Sam. 14:20
sillä ammonilaiset ja moabilaiset kävivät säikähdyksissään Seirin vuoriston miesten kimppuun surmaten heitä. Tuhottuaan Seirin miehet he ryhtyivät tuhoamaan toisiaan. 24Kun Juudan sotajoukko tuli paikkaan, josta näkyi autiomaahan, ja aikoi käydä päin vihollisten joukkoa, siellä oli vain kaatuneiden ruumiita. Yksikään ei ollut jäänyt henkiin. 25Josafat ja hänen miehensä lähtivät ryöstelemään ja löysivät paljon karjaa, kuormatavaraa, vaatteita ja kallisarvoisia esineitä. He saivat saalista niin paljon, etteivät pystyneet kuljettamaan sitä pois. Kolme päivää he kokosivat saalista, niin paljon sitä oli. 26Neljäntenä päivänä he kokoontuivat Berakalaaksoon ja ylistivät siellä Herraa. Sen vuoksi paikka sai nimensä, joka sillä yhä vieläkin on.20:26 Nimi Beraka merkitsee ’siunaus’, ’ylistys’.

27Juudan ja Jerusalemin miehet palasivat Josafatin johtamina Jerusalemiin iloiten ja riemuiten, koska Herra oli lyönyt heidän vihollisensa. 28He saapuivat Jerusalemiin harppujen, lyyrain ja torvien soidessa ja menivät Herran temppeliin. 29

20:29
1. Moos. 35:5+
Ja kaikki valtakunnat joutuivat kauhun valtaan, kun ne saivat kuulla, miten Herra oli sotinut Israelin vihollisia vastaan. 30Näin Josafatin kuninkuus pysyi vakaana, ja hänen Jumalansa antoi hänen elää rauhassa, kenenkään ahdistamatta.

Josafatin hallituksen loppuaika

31

20:31–37
1. Kun. 22:41–49
Tullessaan Juudan kuninkaaksi Josafat oli kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäviisi vuotta. Hänen äitinsä oli Asuba, Silhin tytär.

32Josafat vaelsi isänsä Asan tietä eikä poikennut siltä, vaan teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä. 33Uhrikukkulat eivät kuitenkaan olleet hävinneet, eikä kansa vielä palvellut koko sydämestään isiensä Jumalaa.

34

20:34
2. Aik. 19:2
Muut Josafatin ajan tapahtumat, ensimmäisestä viimeiseen, on esitetty Jehun, Hananin pojan, kertomuksessa, joka on otettu Israelin kuninkaiden historiaan.

35Myöhemmin Juudan kuningas Josafat liittoutui Israelin kuninkaan Ahasjan kanssa, vaikka tämä eli jumalattomasti. 36He sopivat keskenään, että rakentaisivat laivoja, jotka kulkisivat Tarsisiin. Laivat rakennettiin Esjon-Geberissä. 37Mutta Elieser, Dodavan poika Maresasta, ennusti Josafatille: »Koska olet tehnyt liiton Ahasjan kanssa, Herra särkee sen mitä olet rakentanut.» Ja laivat haaksirikkoutuivat eivätkä päässeet Tarsisiin.

21

Joram Juudan kuninkaana

211

21:1
1. Kun. 22:51
Josafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Joram. 2Joramin veljet olivat Asarja, Jehiel, Sakarja, Asarja, Mikael ja Sefatja. Kaikki he olivat Juudan kuninkaan Josafatin poikia. 3Heidän isänsä oli antanut heille paljon lahjoja, hopeaa, kultaa ja muita kalleuksia, sekä linnoitettuja kaupunkeja Juudan alueelta. Mutta kuninkuuden hän antoi Joramille, koska tämä oli esikoinen. 4Kun Joram oli noussut isänsä valtaistuimelle ja vakiinnuttanut asemansa, hän surmautti kaikki veljensä ja myös joukon Israelin johtomiehiä.

5

21:5–10
2. Kun. 8:17–22
Kuninkaaksi tullessaan Joram oli kolmenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta.

6Joram kulki samaa tietä kuin Israelin kuninkaat. Hänellä oli vaimonaan Ahabin tytär, ja Ahabin suvun tavoin hän teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. 7

21:7
Ps. 89:4
Jes. 55:3
Herra ei kuitenkaan tahtonut hävittää Daavidin sukua, koska hän oli tehnyt liiton Daavidin kanssa ja luvannut jättää Daavidille ja hänen suvulleen lampun ikiajoiksi.

8Joramin aikana Edom nousi kapinaan, irrottautui Juudan alaisuudesta ja valitsi itselleen oman kuninkaan. 9Silloin Joram lähti päällikköjensä ja vaunujoukkojensa kanssa yöllä liikkeelle ja löi edomilaiset, jotka olivat piirittäneet hänet ja vaunujoukkojen päälliköt. 10Edom pääsi kuitenkin Juudan vallan alaisuudesta ja on pysynyt siitä erillään tähän päivään saakka.

Samaan aikaan myös Libna irrottautui Juudasta, koska Joram oli hylännyt isiensä Jumalan. 11Joram rakensi kukkulapyhäköitä Juudan vuoristoon ja houkutteli Jerusalemin asukkaat harjoittamaan epäjumalanpalvelusta, ja hän sai koko Juudan luopumaan Herrasta.

12Joram sai profeetta Elialta tällaisen kirjeen: »Näin sanoo Herra, sinun isäsi Daavidin Jumala: ’Sinä et ole vaeltanut isäsi Josafatin ja Juudan kuninkaan Asan teitä, 13vaan olet kulkenut Israelin kuninkaiden teitä ja houkutellut Juudan kansan ja Jerusalemin asukkaat harjoittamaan epäjumalanpalvelusta Ahabin suvun tavoin. Sinä olet surmannut isäsi perheen, omat veljesi, jotka olivat parempia kuin sinä. 14Sen tähden Herra antaa ankaran vitsauksen kohdata sinun kansaasi, poikiasi, vaimojasi ja koko omaisuuttasi. 15Sinä itse sairastut vaikeaan tautiin, sisusvaivaan, joka saa sisälmyksesi lopulta tunkeutumaan ulos.’»

16

21:16
2. Aik. 17:11
Herra yllytti filistealaiset ja nubialaisten naapureina asuvat arabialaiset Joramia vastaan. 17He hyökkäsivät Juudaan, tunkeutuivat syvälle maahan ja ottivat kuningasperheen omaisuudesta saaliikseen kaiken minkä käsiinsä saivat. He veivät mukanaan myös kuninkaan lapset ja vaimot, niin ettei hänelle jäänyt kuin Joahas, nuorin poika. 18Ja kaiken tämän jälkeen Herra löi Joramia parantumattomalla sisussairaudella, 19
21:19
2. Aik. 16:14
niin että lopulta hänen sisälmyksensä tunkeutuivat taudin voimasta ulos ja hän kuoli ankariin tuskiin. Hänelle ei kansa sytyttänyt hautajaisroihua, niin kuin se oli tehnyt hänen esi-isilleen.

20

21:20
2. Aik. 24:25,28:27
Kuninkaaksi tullessaan Joram oli kolmenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kahdeksan vuotta. Hänen kuolemaansa ei kukaan surrut. Hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin, mutta ei kuninkaiden hautaan.

22

Ahasja Juudan kuninkaana

221

22:1
2. Aik. 21:17
Jerusalemin asukkaat huusivat Joramin jälkeen kuninkaaksi hänen nuorimman poikansa Ahasjan22:1 Ahasja on nimen Joahas (21:17) rinnakkaismuoto., sillä rosvojoukko, joka oli hyökännyt maahan yhdessä arabialaisten kanssa, oli tappanut kaikki hänen vanhemmat poikansa. Näin Joramin poika Ahasja tuli Juudan kuninkaaksi. 2
22:2–6
2. Kun. 8:26–29
Kuninkaaksi tullessaan Ahasja oli kahdenkymmenenkahden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa yhden vuoden ajan. Hänen äitinsä oli Atalja, Omrin pojantytär.

3Myös Ahasja kulki Ahabin suvun tietä, sillä hänen äitinsä oli hänen neuvonantajansa ja johdatti häntä jumalattomuuteen. 4Ahabin suvun tavoin Ahasja teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä. Kun hänen isänsä oli kuollut, olivat Ahabin jälkeläiset hänen neuvonantajinaan, ja se koitui hänen turmiokseen. 5Heidän neuvostaan Ahasja lähti yhdessä Israelin kuninkaan Joramin, Ahabin pojan, kanssa sotaretkelle Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan. He kävivät taisteluun Ramot-Gileadissa, ja syyrialaiset onnistuivat haavoittamaan Joramia.

6Kuningas Joram palasi Jisreeliin toipumaan haavoistaan, joita syyrialaiset olivat häneen Ramotin luona lyöneet hänen taistellessaan Syyrian kuningasta Hasaelia vastaan. Juudan kuningas Ahasja, Joramin poika, tuli Jisreeliin katsomaan Ahabin poikaa Joramia, kun tämä makasi haavoittuneena.

7

22:7
2. Kun. 9:21
Mutta Jumala oli säätänyt, että tämä käynti koituisi Ahasjan tuhoksi. Jisreeliin tultuaan hän näet meni Joramin kanssa Jehun, Nimsin pojan, luo, jonka Herra oli valinnut tuhoamaan Ahabin suvun. 8
22:8
2. Kun. 10:12–14
Kun Jehu oli toteuttamassa Ahabin suvun saamaa tuomiota, hän kohtasi myös Juudan ruhtinaat ja Ahasjan sukulaiset, jotka olivat tämän seurueessa, ja tappoi heidätkin. 9
22:9
2. Kun. 9:27,28
Sitten Jehu lähti etsimään Ahasjaa, ja hänet löydettiin Samarian kaupungista, jossa hän piileksi. Hänet vietiin Jehun luo ja surmattiin.

Ahasjalle toimitettiin kuitenkin hautaus, sillä hänestä sanottiin: »Olihan hän sentään Josafatin pojanpoika, ja Josafat palveli koko sydämestään Herraa.» Mutta Ahasjan suvussa ei ollut enää ketään, josta olisi voinut tulla kuningas.

Ataljan hirmuvalta

10

22:10–12
2. Kun. 11:1–3
Kun Ahasjan äiti Atalja sai tietää poikansa kuolleen, hän päätti hävittää koko Juudan kuningassuvun. 11Silloin kuninkaan tytär Josabat otti Ahasjan pojan Joasin salaa pois surmattaviksi määrättyjen kuninkaan poikien joukosta. Hän vei pojan ja tämän imettäjän makuuhuoneeseensa. Näin Ahasjan sisar Josabat, kuningas Joramin tytär ja pappi Jojadan vaimo, kätki pojan Ataljalta, ja pojan henki säästyi. 12Joasia pidettiin sitten kuuden vuoden ajan kätkössä heidän luonaan Herran temppelissä, sillä Atalja hallitsi maata.