Raamattu 1992 (KR92)
1

Alkutervehdys

11

1:1
2. Kor. 1:19
2. Tess. 1:1
Paavali, Silvanus ja Timoteus tervehtivät Tessalonikan seurakuntaa, joka elää Isän Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen yhteydessä. Armo ja rauha teille.

Kiitos Jumalalle

2

1:2
Room. 1:9
Fil. 1:3
Me kiitämme aina Jumalaa teistä kaikista, kun muistamme teitä rukouksissamme. 3
1:3
1. Kor. 13:13
Kol. 1:4 - 5
Jumalamme ja Isämme edessä me lakkaamatta muistelemme sitä, kuinka usko on saanut teidät toimimaan ja rakkaus näkemään vaivaa ja kuinka kärsivällisesti te panette toivonne Herraamme Jeesukseen. 4
1:4
2. Tess. 2:13
Mehän tiedämme, te Jumalalle rakkaat veljet, että hän on teidät valinnut, 5
1:5
Room. 1:16
sillä evankeliumi ei tullut teidän luoksenne vain sanoina vaan myös Pyhän Hengen voimana, kun me täynnä varmuutta sitä julistimme. Tiedättehän itsekin, miten me toimimme teidän luonanne, teidän parhaaksenne. 6
1:6
1. Kor. 4:16
Te puolestanne seurasitte meidän esimerkkiämme, niin, itse Herran esimerkkiä, ja ankaran ahdingon keskellä otitte sanan vastaan täynnä riemua, jonka Pyhä Henki antoi. 7
1:7
1. Tess. 4:10
Näin teistä tuli esikuva kaikille Makedonian ja Akhaian uskoville. 8
1:8
Room. 1:8
Kol. 1:4
Filem. 5
Teidän keskuudestanne on Herran sana kaikunut Makedoniaan ja Akhaiaan, onpa uskonne Jumalaan tullut tunnetuksi kaikkialla muuallakin. Meidän ei tarvitse siitä puhua, 9
1:9
Ap. t. 14:15
1. Kor. 12:2
sillä kaikki kertovat, mihin meidän käyntimme teidän luonanne johti: te hylkäsitte väärät jumalat ja käännyitte palvelemaan elävää, todellista Jumalaa 10
1:10
Fil. 3:20Matt. 3:7
Room. 5:9
ja odottamaan taivaasta hänen Poikaansa, jonka hän herätti kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevalta vihalta.

2

Paavalin toiminta Tessalonikassa

21

2:1
1. Tess. 1:5 - 9
Tiedättehän itsekin, veljet, ettei käyntimme teidän luonanne ollut turha. 2
2:2
Ap. t. 16:23 - 24 - 17:1
Vaikka meitä oli Filippissä loukattu ja pahoinpidelty, niin kuin tiedätte, Jumala antoi meille rohkeuden julistaa teille sanomaansa ankaran vastustuksen keskelläkin. 3
2:3
2. Kor. 4:2
Meidän saarnamme ei ole peräisin harha-ajatuksista, ei epäpuhtaasta mielestä eikä vilpillisistä aikeista. 4
2:4
Gal. 1:10
1. Tim. 1:11
Koska Jumala on katsonut meidät kelvollisiksi julistamaan evankeliumia, me emme puhuessamme pyri olemaan mieliksi ihmisille vaan Jumalalle, joka tutkii sydämemme. 5
2:5
Room. 1:9
Emme ole koskaan puhuneet mielistelevin sanoin, sen te tiedätte; emme ole salaa ajaneet omia etujamme, siitä Jumala on todistajamme. 6
2:6
Joh. 5:41
Emme ole yrittäneet saada kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta, 7
2:7
2. Kor. 10:1
vaikka Kristuksen apostoleina olisimme voineet vaatia itsellemme arvonantoa.

Ollessamme teidän luonanne olimme lempeitä kuin lapsiaan hoivaava äiti. 8

2:8
Ap. t. 20:24
2. Kor. 12:15
Fil. 2:17
Rakastimme teitä niin hellästi, että olimme valmiit antamaan teille Jumalan evankeliumin lisäksi oman itsemmekin; niin rakkaiksi te olitte meille tulleet. 9
2:9
Ap. t. 18:3
Muistattehan, veljet, miten me uurastimme ja näimme vaivaa. Kun julistimme teille Jumalan evankeliumia, teimme samalla yötä päivää ansiotyötä, jotta emme olisi olleet teidän vaivoinanne. 10 Te voitte todistaa, ja itse Jumala, että käytöksemme teitä uskovia kohtaan oli puhdasta, oikeudenmukaista ja moitteetonta. 11
2:11
Ap. t. 20:31
Niin kuin tiedätte, me kehotimme ja rohkaisimme teitä jokaista kuin isä lapsiaan 12
2:12
Fil. 1:27
ja vetosimme teihin, että eläisitte Jumalalle kelpaavaa elämää, sillä hän kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.

Kristittyjen yhteinen ahdinko

13

2:13
Gal. 1:11
1. Tess. 1:5
Lakkaamatta me kiitämme Jumalaa siitäkin, että kun julistimme teille Jumalan sanaa, te ette ottaneet sitä vastaan ihmisten sanana vaan sinä mitä se todella on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä uskovissa. 14
2:14
Ap. t. 17:6 - 7
Näin te, veljet, pidätte esikuvananne Juudeassa olevia Jumalan seurakuntia, jotka tunnustavat Kristuksen Jeesuksen. Teidän omat maanmiehenne ovat kohdelleet teitä yhtä huonosti kuin juutalaiset sikäläisiä uskovia. 15
2:15
Matt. 23:34
Juutalaiset ovat surmanneet sekä Herran Jeesuksen että profeetat, ja he ovat vainonneet meitäkin. He ovat Jumalan mieltä vastaan ja kaikkien ihmisten vihollisia. 16
2:16
Ap. t. 13:46
Kun me puhumme pakanakansoille, jotta ne voisivat pelastua, he yrittävät estää meitä. Näin he täyttävät syntiensä mittaa. Mutta nyt Jumalan viha lopulta tavoittaa heidät.

Paavali toivoo pääsevänsä käymään Tessalonikassa

17

2:17
Room. 1:11
1. Tess. 3:6
Veljet, nyt kun olemme joutuneet olemaan jonkin aikaa teistä erossa – ulkonaisesti, emme sydämessämme – olemme sitäkin enemmän kaivanneet teitä ja koettaneet päästä teitä tapaamaan. 18
2:18
Room. 1:13 - 15:22
Olemme aikoneet tulla käymään luonanne – minä, Paavali, useammin kuin kerran – mutta Saatana on estänyt meitä. 19
2:19
2. Kor. 1:14
Fil. 2:16
Kuka on meidän toivomme, riemumme ja kunniaseppeleemme seisoessamme Herramme Jeesuksen edessä, sitten kun hän saapuu, ellette te? 20 Tehän juuri olette meidän kunniamme ja riemumme.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]