Raamattu 1992 (KR92)
20

Sota syyrialaisia vastaan

201Syyrian kuningas Ben-Hadad kokosi suuren sotajoukon. Kolmekymmentäkaksi kuningasta oli hänen kanssaan, kun hän vaunujoukkoineen lähti hyökkäykseen, piiritti Samarian kaupungin ja yritti vallata sen. 2Hän lähetti miehiään kaupunkiin Israelin kuninkaan Ahabin luo 3sanomaan hänelle: »Näin sanoo Ben-Hadad: ’Sinun hopeasi ja kultasi ovat minun, samoin vaimoistasi ja lapsistasi parhaimmat.’» 4Israelin kuningas vastasi hänelle: »Tapahtukoon niin kuin käsket, herrani ja kuninkaani. Minä olen sinun, niin myös kaikki, mitä minulla on.»

5Sananviejät tulivat uudelleen ja toivat viestin: »Näin sanoo Ben-Hadad: ’Minä lähetin sinulle sanan, käskin sinun luovuttaa minulle hopeasi ja kultasi, vaimosi ja poikasi. 6Huomenna tähän aikaan minä lähetän miehiäni luoksesi. He tutkivat niin sinun kuin alaistesi talot ja ottavat haltuunsa ja vievät pois kaiken arvokkaan.’» 7Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat koolle ja sanoi: »Ymmärrätte varmasti, että tuolla miehellä on paha mielessä. Kun hän ensin lähetti minulle sanan, hän vaati vaimojani ja poikiani sekä hopeaani ja kultaani, enkä minä kieltänyt niitä häneltä.» 8Kaikki vanhimmat ja koko kansa sanoivat hänelle: »Älä kuuntele häntä äläkä suostu.» 9Niinpä hän vastasi Ben-Hadadin sananviejille: »Sanokaa herralleni ja kuninkaalleni näin: ’Kaikkeen siihen, mitä palvelijaltasi ensin vaadit, minä olen valmis, mutta tähän en voi suostua.’» Sananviejät veivät tämän vastauksen Ben-Hadadille.

10Ben-Hadad lähetti Ahabille uuden viestin: »Kohdatkoon minua jumalten viha nyt ja aina, jos Samariasta jää jäljelle edes niin paljon tuhkaa, että se täyttää sotilaitteni kourat.» 11Mutta Israelin kuningas käski sananviejiä sanomaan hänelle: »Älä vielä silloin kersku, kun panet miekkaa vyöllesi, kersku sitten kun sen riisut.» 12Kun tämä sana vietiin Ben-Hadadille, hän oli kuninkaidensa kanssa lehväkatoksen alla juomassa. Viestin kuullessaan hän huusi miehilleen: »Hyökkäykseen!» Rynnäkköä alettiin heti valmistella.

13Silloin muuan profeetta tuli Ahabin, Israelin kuninkaan, puheille ja sanoi: »Näin sanoo Herra: ’Näetkö koko tuon väenpaljouden? Tänä päivänä minä annan sen sinun käsiisi, jotta tietäisit, että minä olen Herra.’» 14»Miten se olisi mahdollista?» kysyi Ahab. Profeetta vastasi: »Näin sanoo Herra: ’Sen tekevät maaherrojen lähettämät nuoret soturit.’» Kuningas kysyi vielä: »Kuka aloittaa taistelun?» »Sinä», vastasi profeetta. 15Ahab katsasti maaherrojen lähettämät nuorukaiset, ja heitä oli kaksisataakolmekymmentäkaksi. Heidän jälkeensä hän tarkasti koko Israelin sotaväen, ja sitä oli seitsemäntuhatta miestä.

16Miehet lähtivät kaupungista hyökkäykseen keskipäivän aikaan. Ben-Hadad oli lehväkatoksen alla, ja hän ja ne kolmekymmentäkaksi kuningasta, jotka olivat hänen apunaan, olivat juoneet itsensä juovuksiin. 17Maaherrojen nuoret soturit lähtivät ensimmäisinä hyökkäykseen. Ben-Hadad lähetti katsomaan, mitä oli tekeillä, ja hänelle kerrottiin, että Samarian kaupungista oli lähtenyt miehiä liikeelle. 18Hän sanoi: »Jos he ovat lähteneet sieltä rauhallisin aikein, ottakaa heidät kiinni elävinä, ja vangitkaa heidät elävinä siinäkin tapauksessa, että heillä olisi taistelu mielessä.» 19Mutta kun maaherrojen nuoret soturit ja heitä seuraavat sotilaat hyökkäsivät kaupungista, 20he löivät kukin vastustajansa hengiltä. Syyrian joukot lähtivät pakosalle, ja israelilaiset ajoivat niitä takaa. Ben-Hadad, Syyrian kuningas, pääsi ratsain pakoon muutamien miestensä kanssa. 21Israelin kuningaskin lähti hyökkäykseen. Hän löi vaunujoukot ja tuotti syyrialaisille suuren tappion.

22Profeetta tuli silloin Israelin kuninkaan luo ja sanoi hänelle: »Palaa nyt kaupunkiin ja ala vahvistaa varustuksiasi. Mieti tarkoin, mitä sinun pitää tehdä, sillä vuoden päästä tähän samaan aikaan Syyrian kuningas hyökkää jälleen maahasi.»

Syyrialaisten toinen hyökkäys

23Syyrian miehet sanoivat kuninkaalleen: »Israelilaisten jumala on vuorten jumala. Sen vuoksi he voittivat meidät. Jos taistelemme heitä vastaan tasangolla, voitamme heidät varmasti. 24Tee nyt näin: Pane kaikki kuninkaat pois tehtävistään ja aseta omat käskynhaltijasi heidän sijaansa. 25Kokoa sitten samansuuruinen sotajoukko kuin se, jonka menetit, ja hanki yhtä paljon hevosia ja sotavaunuja. Kun käymme taisteluun tasangolla, voitto on varmasti meidän.» Kuningas teki niin kuin he olivat neuvoneet.

26Vuoden päästä samaan aikaan Ben-Hadad katsasti Syyrian joukot ja marssi Afekiin ryhtyäkseen taisteluun Israelia vastaan. 27Israelin joukot katsastettiin ja varustettiin sotaan, ja ne menivät syyrialaisia vastaan. Israelilaiset leiriytyivät vihollista vastapäätä. Heidän joukkonsa olivat kuin kaksi pientä vuohilaumaa, kun taas Syyrian armeija täytti koko tienoon. 28Silloin Jumalan mies tuli Israelin kuninkaan puheille ja sanoi: »Näin sanoo Herra: ’Koska syyrialaiset ovat sanoneet, että Herra on vain vuorten, ei laaksojen jumala, minä annan koko tämän väenpaljouden sinun käsiisi. Silloin tulette tietämään, että minä olen Herra.’»

29Joukot pysyivät leireissään toisiaan vastapäätä seitsemän päivän ajan. Seitsemäntenä päivänä syntyi taistelu, ja israelilaiset surmasivat sen yhden päivän aikana satatuhatta syyrialaista jalkamiestä. 30

20:30
1. Kun. 22:25
Hengissä säilyneet pakenivat Afekiin, mutta kaupunginmuuri sortui ja kaksikymmentäseitsemäntuhatta sotilasta jäi sen alle. Myös Ben-Hadad tuli pakomatkallaan kaupunkiin ja etsi huoneesta toiseen piilopaikkaa. 31
20:31
Jes. 3:24
Hänen palvelijansa sanoivat hänelle: »Me olemme kuulleet, että Israelin kuninkaat ovat armollisia kuninkaita. Jospa pukeutuisimme säkkikankaaseen, panisimme nuoran kaulaamme ja menisimme Israelin kuninkaan luo. Ehkä hän antaa sinun elää.»

32Miehet pukeutuivat säkkikankaaseen, panivat nuoran kaulaansa ja menivät Israelin kuninkaan luo. He sanoivat hänelle: »Palvelijasi Ben-Hadad anoo, että jättäisit hänet henkiin.» Kuningas sanoi: »Onko hän vielä elossa? Hän on minun veljeni.» 33Tämä oli miesten mielestä hyvä merkki. He tarttuivat kiireesti kuninkaan sanoihin ja vastasivat: »Niin, Ben-Hadad on sinun veljesi!» Ahab sanoi: »Hakekaa hänet tänne.» Niin Ben-Hadad tuli kaupungista Ahabin luo, ja Ahab antoi hänen nousta vaunuihinsa. 34Ben-Hadad sanoi hänelle: »Minä annan sinulle takaisin kaupungit, jotka isäni otti sinun isältäsi. Voit myös perustaa Damaskokseen itsellesi samanlaisia kauppapaikkoja kuin isäni perusti Samarian kaupunkiin.» »Tuolla sopimuksella päästän sinut menemään», vastasi Ahab. Hän solmi Ben-Hadadin kanssa rauhansopimuksen ja antoi hänen lähteä.

Ennustus Ahabin kuolemasta

35Eräs profeetanoppilas sanoi Herran käskystä toiselle: »Lyö minua.» Mies kuitenkin kieltäytyi lyömästä häntä. 36

20:36
1. Kun. 13:24
Silloin profeetanoppilas sanoi hänelle: »Sinä et totellut Herran käskyä. Kun nyt lähdet luotani, sinun kimppuusi hyökkää leijona, ja se ottaa sinut hengiltä.» Mies lähti, ja leijona tuli häntä vastaan ja tappoi hänet.

37Profeetanoppilas tapasi toisen miehen ja sanoi: »Lyö minua.» Mies löi ja haavoitti häntä. 38Hän jäi sitten tielle odottamaan kuningasta. Jottei häntä olisi tunnettu, hän pani siteen silmilleen. 39Kun kuningas oli menossa siitä ohi, hän huusi kuninkaalle ja sanoi: »Minä, palvelijasi, olin mukana taistelussa. Siellä eräs sotilas erkani rivistöstä ja toi minun luokseni miehen. Hän sanoi: ’Vartioi tätä miestä! Jos hän pääsee karkaamaan, vastaat siitä hengelläsi tai maksat talentin hopeaa.’ 40Minulla oli kuitenkin kaikenlaista tekemistä, ja yhtäkkiä vankia ei ollutkaan missään.» Israelin kuningas sanoi hänelle: »Olkoon rangaistuksesi se, minkä itse sanoit.» 41Silloin hän tempasi siteen silmiltään, ja Israelin kuningas tunsi hänet profeetaksi. 42

20:42
1. Sam. 15:191. Kun. 22:37
Hän julisti kuninkaalle: »Näin sanoo Herra: ’Sinä päästit käsistäsi miehen, jonka minä olin määrännyt tuhon omaksi. Niinpä sinun henkesi menee hänen henkensä edestä ja kansasi hänen kansansa edestä.’» 43Synkkänä ja raivoissaan Israelin kuningas lähti kotimatkalle ja palasi Samariaan.

21

Nabotin viinitarha

211Pian tämän jälkeen sattui tällainen tapaus. Jisreeliläisellä Nabotilla oli viinitarha Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä. 2Ahab sanoi Nabotille: »Anna viinitarhasi minulle. Saisin siitä itselleni vihannestarhan, se kun on aivan taloni vieressä. Minä annan sinulle sen tilalle paremman viinitarhan tai tarhasi hinnan rahana, jos se sopii sinulle paremmin.» 3

21:3
3. Moos. 25:23–28
Hes. 46:18
Mutta Nabot vastasi Ahabille: »Herra minua varjelkoon luovuttamasta sinulle isieni perintömaata!» 4Ahab meni kotiinsa synkkänä ja raivoissaan, koska jisreeliläinen Nabot oli vastannut hänelle sillä tavoin ja kieltäytynyt luovuttamasta hänelle isiensä perintömaata. Hän paneutui makuulle vuoteelleen, kääntyi seinään päin eikä syönyt mitään.

5Hänen vaimonsa Isebel tuli hänen luokseen ja kysyi: »Mikä sinun mieltäsi painaa? Mikset syö mitään?» 6Ahab vastasi hänelle: »Minä olin puheissa jisreeliläisen Nabotin kanssa. Ehdotin hänelle, että hän myisi minulle viinitarhansa tai, jos hän niin haluaisi, antaisin hänelle toisen sen sijaan. Mutta hän kieltäytyi antamasta minulle viinitarhaansa.» 7Isebel sanoi hänelle: »Etkö sinä ole Israelin kuningas? Nouse ja syö, niin tulet paremmalle tuulelle. Minä hankin sinulle jisreeliläisen Nabotin viinitarhan.»

8Isebel kirjoitti kirjeitä Ahabin nimissä, vahvisti ne hänen sinetillään ja lähetti ne vanhimmille ja jalosukuisille, jotka asuivat samassa kaupungissa kuin Nabot. 9Hän kirjoitti kirjeisiin näin: »Julistakaa paasto ja pankaa kokouksessa Nabot istumaan kaiken kansan eteen. 10

21:10
5. Moos. 17:6
Sijoittakaa häntä vastapäätä kaksi kunniatonta miestä, jotka todistavat häntä vastaan ja sanovat: ’Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta.’ Viekää hänet sitten ulos kaupungista ja kivittäkää hänet kuoliaaksi.»

11Nabotin kotikaupungin vanhimmat ja jalosukuiset tekivät Isebelin määräyksen mukaisesti, juuri niin kuin hän oli heille lähettämissään kirjeissä käskenyt. 12He julistivat paaston ja panivat Nabotin kansanjoukon eteen istumaan. 13Kaksi kunniatonta miestä tuli paikalle ja istuutui häntä vastapäätä. Kaiken kansan edessä he sitten todistivat Nabotia vastaan näin: »Nabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta.» Nabot vietiin kaupungin ulkopuolelle ja häntä kivitettiin, kunnes hän kuoli.

14Isebelille lähetettiin viesti: »Nabot on kivitetty kuoliaaksi.» 15Kun Isebel sai tietää, että Nabot oli kivitetty, hän sanoi Ahabille: »Mene ottamaan haltuusi jisreeliläisen Nabotin viinitarha, jota hän kieltäytyi myymästä sinulle. Nabot ei ole enää elossa, hän on kuollut.» 16Kun Ahab kuuli, että Nabot oli kuollut, hän lähti Jisreeliin ottaakseen Nabotin viinitarhan haltuunsa.

17Mutta tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: 18»Mene tapaamaan Israelin kuningasta Ahabia, joka asuu Samarian kaupungissa. Hän on nyt Nabotin viinitarhassa, jonka hän on mennyt ottamaan haltuunsa. 19

21:19
1. Kun. 22:38
2. Kun. 9:25,26Ps. 68:24
Sano hänelle: Näin sanoo Herra: ’Aiotko vielä periäkin tappamasi miehen?’ Ja sano hänelle vielä tämä Herran sana: ’Siinä paikassa, missä koirat nuolivat Nabotin veren, ne nuolevat myös sinun veresi.’»

20Ahab sanoi Elialle: »Taasko sinun piti etsiä minut käsiisi, viholliseni?» »Taas», Elia vastasi. »Sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. 21

21:21,22
1. Kun. 14:10,15:29,16:3,11
2. Kun. 9:7–9
Sen tähden Herra sanoo näin: ’Minä saatan sinut onnettomuuteen. Minä lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista miespuoliset jälkeläisesi, niin suuret kuin pienetkin. 22Minä teen sinun suvullesi niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja Baesan, Ahian pojan, suvulle. Tämän teen siksi, että olet herättänyt minun vihani ja johdattanut Israelin tekemään syntiä.’ 23
21:23
2. Kun. 9:10,33–37
Myös Isebelistä Herralla on viesti. Hän sanoo: ’Koirat syövät Isebelin Jisreelin maatilalla. 24
21:24
1. Kun. 14:11,16:4
Sen Ahabin jälkeläisen, joka kuolee kaupungissa, syövät koirat, ja sen, joka kuolee muurien ulkopuolella, syövät taivaan linnut.’»

25Kukaan muu Israelin kuningas ei syyllistynyt sellaiseen kuin Ahab. Hän myi itsensä tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kun hänen vaimonsa Isebel yllytti häntä. 26Häpeällisesti hän ryhtyi palvelemaan epäjumalia aivan samoin kuin amorilaiset, nuo, jotka Herra hävitti israelilaisten tieltä.

27

21:27
2. Kun. 6:30,19:1,2
Jer. 48:37
Joel 1:13
Joona 3:8
Mutta kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa ja pani säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän paastosi, nukkui pelkkä säkkikangas yllään ja kulki pää painuksissa. 28Silloin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: 29
21:29
2. Kun. 9:22
»Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään. Vasta hänen poikansa aikana minä saatan hänen sukunsa onnettomuuteen.»

22

Josafat ja Ahab valmistelevat sotaretkeä

221

22:1–38
2. Aik. 18:1–34
Kolme vuotta kesti rauhaa; sinä aikana Syyria ja Israel eivät olleet sodassa keskenään. 2Kolmantena vuotena Juudan kuningas Josafat lähti Israelin kuninkaan Ahabin luo. 3Israelin kuningas oli sanonut miehilleen: »Niin kuin tiedätte, Ramot-Gilead kuuluu oikeastaan meille. Mutta tässä me vain istumme kädet ristissä emmekä ota sitä Syyrian kuninkaan käsistä.» 4
22:4
2. Kun. 3:7
Nyt hän sanoi Josafatille: »Lähdetkö kanssani sotaan Ramot-Gileadiin?» Josafat vastasi Israelin kuninkaalle: »Siinä minä missä sinäkin, siinä minun kansani missä sinunkin, siinä minun hevoseni missä sinunkin.»

5

22:5
2. Kun. 3:11
Josafat sanoi kuitenkin Israelin kuninkaalle: »Kysy sentään ensin Herran mieltä.» 6Niin Israelin kuningas kokosi profeetat, nelisensataa miestä, ja kysyi heiltä: »Tuleeko minun lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai ei?» He vastasivat: »Lähde matkaan! Herra antaa kaupungin sinun käsiisi.» 7Josafat kysyi: »Eikö täällä ole enää muita Herran profeettoja, joilta voisimme kysyä?» 8Israelin kuningas vastasi Josafatille: »Yksi vielä on, jolta voisimme tiedustella Herran tahtoa, mutta minä vihaan häntä, sillä hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa. Hän on Miika, Jimlan poika.» »Noin ei kuningas saisi puhua», sanoi Josafat. 9Niin Israelin kuningas huusi luokseen erään hovimiehen ja sanoi: »Toimita oitis tänne Miika, Jimlan poika.»

10Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, istuivat Samarian kaupunginportin aukiolla kumpikin istuimellaan kuninkaallisissa vaatteissaan. Kaikki profeetat olivat hurmostilassa heidän edessään. 11Sidkia, Kenaanan poika, pani päähänsä rautasarvet ja julisti: »Näin sanoo Herra: ’Näillä sinä pusket Syyrian kumoon ja teet siitä lopun.’» 12Samalla tavoin ennustivat muutkin profeetat. He huusivat: »Hyökkää Ramot-Gileadiin! Voitto on sinun, Herra antaa kaupungin sinun käsiisi.»

13Lähetti, joka oli mennyt hakemaan Miikaa, sanoi hänelle: »Profeetat ennustavat kuninkaalle yhteen ääneen pelkkää hyvää. Toivottavasti sinä ennustat samalla tavoin ja lupaat hänelle hyvää.» 14

22:14
4. Moos. 22:38
Mutta Miika vastasi: »Niin totta kuin Herra elää, minä puhun sen, minkä Herra minulle sanoo.»

15Kun Miika tuli kuninkaan eteen, kuningas sanoi: »Miika, tuleeko meidän lähteä sotaan Ramot-Gileadia vastaan vai ei?» Miika vastasi hänelle: »Lähde vain. Voitto on sinun, Herra antaa kaupungin sinun käsiisi.» 16Mutta kuningas sanoi hänelle: »Kuinka monta kertaa minun on vannotettava sinua, ettet saa puhua minulle muuta kuin totuuden Herran nimessä.»

17

22:17
4. Moos. 27:17+
Silloin Miika sanoi: »Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla, kuin lammaslauman paimenta vailla. Ja Herra sanoi: ’Näillä ei ole isäntää, palatkoon kukin rauhassa kotiinsa.’» 18Israelin kuningas sanoi Josafatille: »Enkö sanonut sinulle, että hän ei koskaan ennusta minulle hyvää, vaan aina pelkkää pahaa.»

19Miika sanoi vielä: »Kuule siis Herran sana! Minä näin Herran istuvan valtaistuimellaan, ja kaikki taivaan joukot seisoivat hänen ympärillään hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan. 20Ja Herra sanoi: ’Kuka eksyttäisi Ahabin, niin että hän lähtee sotaretkelle ja kaatuu Ramot-Gileadissa?’ Yksi vastasi yhtä, toinen toista, 21kunnes esiin tuli muuan henki. Se asettui Herran eteen ja sanoi: ’Minä eksytän hänet.’ ’Millä tavoin?’ kysyi Herra. 22Henki vastasi: ’Minä lähden sinne ja menen valheen henkenä jokaisen hänen profeettansa suuhun.’ Silloin Herra sanoi: ’Eksytä sinä hänet, sinä pystyt siihen. Mene ja tee niin.’ 23Ja niin on käynyt, Herra on lähettänyt valheen hengen kaikkien näiden profeettojesi suuhun. Onnettomuuden hän on sinun osallesi määrännyt!»

24Silloin Sidkia, Kenaanan poika, tuli siihen. Hän löi Miikaa poskelle ja sanoi: »Olisiko muka Herran henki poistunut minusta ja alkanut puhua sinun kauttasi?» 25

22:25
1. Kun. 20:30
Miika vastasi: »Sinä huomaat sen sinä päivänä, jolloin juokset huoneesta toiseen etsien piilopaikkaa.»

26Israelin kuningas sanoi silloin: »Ottakaa Miika kiinni ja viekää hänet kaupungin päällikön Amonin ja kuninkaan pojan Joasin luo. 27Sanokaa heille, että kuninkaan käsky on tämä: mies on pantava vankilaan ja hänelle on annettava vain vähän vettä ja leipää, kunnes minä palaan onnellisesti takaisin.» 28

22:28
Miika 1:2
Miika sanoi siihen: »Jos sinä palaat onnellisesti, silloin Herra ei ole puhunut minun kauttani.» Ja vielä hän sanoi: »Tulkoon tämä kaikkien kansojen tietoon!»

Ahabin kuolema

29Israelin kuningas ja Josafat, Juudan kuningas, lähtivät sotaretkelle Ramot-Gileadiin. 30Israelin kuningas sanoi Josafatille: »Vaihdan toiset vaatteet, ettei minua tunnettaisi, ja tulen sitten taistelukentälle. Ole sinä omissa vaatteissasi.» Hän vaihtoi vaatteita ja tuli taistelukentälle. 31Syyrian kuningas oli antanut vaunujoukkojensa kolmellekymmenellekahdelle päällikölle käskyn: »Saatte ryhtyä taisteluun ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa, ette kenenkään muun, oli hän ylhäinen tai alhainen.» 32Kun vaunujoukkojen päälliköt näkivät Josafatin, he sanoivat: »Tuo on varmaankin Israelin kuningas.» Niinpä he suuntasivat hyökkäyksensä häntä kohden. Silloin Josafat huusi apua. 33Vaunujoukkojen päälliköt huomasivat, ettei hän ollutkaan Israelin kuningas, ja lakkasivat ahdistamasta häntä.

34Eräs mies jännitti jousensa ja ampui umpimähkään, ja hän osui Ahabia, Israelin kuningasta, haarniskan levyjen väliin. Kuningas sanoi silloin vaunumiehelleen: »Käännä vaunut ja vie minut pois täältä sotajoukon keskeltä. Minä olen haavoittunut.» 35

22:35
1. Kun. 20:42
Mutta taistelu riehui kiivaana, ja niin kuningas joutui olemaan koko päivän vaunuissaan taistelukentällä. Illalla hän kuoli, sillä hänen verensä oli vuotanut kuiviin vaunujen pohjalle. 36Auringonlaskun aikaan kulki rintamassa huuto: »Joka mies palatkoon omaan maahansa ja kaupunkiinsa.»

37Näin kuningas kuoli. Hänen ruumiinsa vietiin Samarian kaupunkiin, ja hänet haudattiin sinne. 38

22:38
1. Kun. 21:19
2. Kun. 9:25,26
Vaunut huuhdeltiin Samarian kaupungin ulkopuolella vesialtaalla, missä portot peseytyivät, ja koirat nuolivat hänen verensä, niin kuin Herra oli sanonut.

39Kaikki muu, mitä on kerrottavaa Ahabista ja hänen teoistaan, norsunluupalatsista ja kaikista hänen kaupungeistaan, on kirjoitettu Israelin kuninkaiden historiaan. 40Ahab meni lepoon isiensä luo, ja hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Ahasja.

Josafat Juudan kuninkaana

41

22:41–51
2. Aik. 17:1–19,19:1—21:1
22:41
1. Kun. 15:24
Josafatista, Asan pojasta, tuli Juudan kuningas Israelin kuninkaan Ahabin neljäntenä hallitusvuotena. 42Josafat oli kuninkaaksi tullessaan kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen, ja hän hallitsi Jerusalemissa kaksikymmentäviisi vuotta. Hänen äitinsä oli Asuba, Silhin tytär.

43Josafat kulki kaikessa isänsä Asan tietä, hän ei siltä poikennut vaan teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä. 44

22:44
1. Kun. 15:14
Uhrikukkuloista ei kuitenkaan luovuttu, vaan kansa teurasti ja poltti edelleenkin uhreja kukkuloilla. 45Josafat teki rauhan Israelin kuninkaan kanssa.

46Kaikki muu, mitä Josafatista, hänen saavutuksistaan ja sodistaan on kerrottavaa, on kirjoitettu Juudan kuninkaiden historiaan. 47

22:47
1. Kun. 15:12
Hän hävitti maasta viimeisetkin haureutta harjoittavat pyhäkköpalvelijat, jotka hänen isänsä Asan ajoilta olivat jääneet jäljelle. 48
22:48
2. Sam. 8:14
Edomissa ei siihen aikaan ollut kuningasta, vaan sitä hallitsi maaherra. 49
22:49
1. Kun. 9:28
Josafat teetti Tarsisin-laivoja tuodakseen niillä Ofirista kultaa, mutta matkasta ei tullut mitään, sillä laivat hajosivat jo Esjon-Geberissä. 50Ahasja, Ahabin poika, sanoi silloin Josafatille: »Minun mieheni voisivat purjehtia yhdessä sinun väkesi kanssa.» Tähän Josafat ei kuitenkaan suostunut.

51Josafat meni lepoon isiensä luo, ja hänet haudattiin isiensä viereen Daavidin kaupunkiin. Hänen jälkeensä tuli kuninkaaksi hänen poikansa Joram.

Ahasja Israelin kuninkaana

52Ahasja, Ahabin poika, tuli Samarian kaupungissa Israelin kuninkaaksi Juudan kuninkaan Josafatin seitsemäntenätoista hallitusvuotena. Hän hallitsi Israelia kaksi vuotta.

53

22:53
1. Kun. 12:30+
Ahasja teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kulki samaa tietä kuin isänsä ja äitinsä ja Jerobeam, Nebatin poika, joka oli johdattanut Israelin synnintekoon. 54Hän palveli ja kumarsi Baalia. Näin hän vihastutti Herran, Israelin Jumalan, aivan samoin kuin hänen isänsä oli tehnyt.