Raamattu 1992 (KR92)
19

Elia Horebinvuorella

191

19:1
1. Kun. 18:40
Ahab kertoi Isebelille kaiken, mitä Elia oli tehnyt, myös sen, kuinka hän oli miekalla surmannut kaikki Baalin profeetat. 2 Silloin Isebel lähetti sananviejän Elian luo ja käski hänen sanoa: »Kohdatkoon minua jumalten viha nyt ja aina, ellen huomenna tähän aikaan ole tehnyt sinulle samaa, minkä sinä olet tehnyt heille!»

3 Elia pelästyi ja lähti pakoon pelastaakseen henkensä. Hän tuli Beersebaan, joka oli Juudan alueella, ja jätti palveluspoikansa sinne. 4

19:4
Joona 4:3
Tob. 3:6
Itse hän meni autiomaahan päivänmatkan päähän. Hän istuutui kinsteripensaan juurelle ja toivoi itselleen kuolemaa. Hän sanoi: »Jo riittää, Herra! Ota minun henkeni. En minä ole esi-isiäni parempi.» 5 Hän paneutui makuulle ja nukkui kinsteripensaan alla, kunnes enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: »Nouse ja syö!» 6 Hän katsahti ympärilleen, ja hänen pääpuolessaan oli kivillä paistettu leipä ja vesiruukku. Hän söi ja joi ja asettui taas makuulle. 7 Mutta Herran enkeli tuli uudelleen, kosketti häntä ja sanoi: »Nouse ja syö, muutoin matka käy sinulle liian raskaaksi.» 8
19:8
2. Moos. 24:182. Moos. 3:1
Hän nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. 9 Siellä hän asettui yöksi luolaan.

Yöllä Elia kuuli Herran äänen: »Miksi olet täällä, Elia?» 10

19:10
1. Kun. 18:4 - 22
Room. 11:2–4
Hän vastasi: »Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.» 11
19:11
2. Moos. 34:6
Ap. t. 2:2
Herran ääni sanoi: »Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi.» Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. 12 Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. 13
19:13
2. Moos. 3:6
Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle.

Ääni sanoi hänelle: »Miksi olet täällä, Elia?» 14 Hän vastasi: »Hellittämättä olen taistellut puolestasi, Herra, kaikkivaltias Jumala, kun israelilaiset ovat hylänneet sinun liittosi. He ovat hajottaneet alttarisi ja tappaneet profeettasi, niin että vain minä olen jäänyt jäljelle. Nyt he etsivät minua riistääkseen minultakin hengen.» 15

19:15
2. Kun. 8:13
Herra sanoi hänelle: »Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, ja mene autiomaahan lähelle Damaskosta. Voitele sitten Hasael Syyrian kuninkaaksi. 16
19:16
2. Kun. 9:32. Kun. 2:9 - 15
Israelin kuninkaaksi voitele Jehu, Nimsin poika, ja seuraajaksesi profeetan tehtävään Elisa, Safatin poika, joka asuu Abel-Meholassa. 17
19:17
2. Kun. 9:14
Jos joku pääsee pakoon Hasaelin miekkaa, hänet tappaa Jehu, ja jos joku pääsee Jehun miekkaa pakoon, hänet tappaa Elisa. 18
19:18
Room. 11:4Job 31:27
Hoos. 13:2
Vain seitsemäntuhatta minä jätän jäljelle Israeliin, kaikki ne, joiden polvet eivät ole notkistuneet Baalin edessä ja joiden suu ei ole Baalia suudellut.»

Elia kutsuu Elisan seuraajakseen

19

19:19–21
Matt. 8:18–22
Mark. 1:16–20 - 2:14
Elia lähti matkaan. Hän kohtasi Elisan, Safatin pojan, kun tämä oli kyntämässä. Pellolla oli kaksitoista härkäparia, ja hän kynti niistä viimeisellä. Elia kulki hänen ohitseen ja heitti viittansa hänen ylleen. 20
19:20
Luuk. 9:61 - 62
Elisa jätti härät, juoksi Elian perään ja sanoi: »Haluaisin ensin suudella hyvästiksi isääni ja äitiäni, sitten seuraan sinua.» Elia sanoi hänelle: »Mene, mutta tule heti takaisin. Tiedäthän, mitä olen sinulle tehnyt.» 21
19:21
1. Sam. 6:14
Elisa palasi profeetan luota pellolle, otti härkäparin ja teurasti sen uhriksi. Hän kypsensi lihat ikeestä ja aurasta tekemällään tulella ja antoi ne väelleen, ja he söivät yhdessä. Sitten hän lähti seuraamaan Eliaa ja ryhtyi hänen palvelijakseen.

20

Sota syyrialaisia vastaan

201 Syyrian kuningas Ben-Hadad kokosi suuren sotajoukon. Kolmekymmentäkaksi kuningasta oli hänen kanssaan, kun hän vaunujoukkoineen lähti hyökkäykseen, piiritti Samarian kaupungin ja yritti vallata sen. 2 Hän lähetti miehiään kaupunkiin Israelin kuninkaan Ahabin luo 3 sanomaan hänelle: »Näin sanoo Ben-Hadad: ’Sinun hopeasi ja kultasi ovat minun, samoin vaimoistasi ja lapsistasi parhaimmat.’» 4 Israelin kuningas vastasi hänelle: »Tapahtukoon niin kuin käsket, herrani ja kuninkaani. Minä olen sinun, niin myös kaikki, mitä minulla on.»

5 Sananviejät tulivat uudelleen ja toivat viestin: »Näin sanoo Ben-Hadad: ’Minä lähetin sinulle sanan, käskin sinun luovuttaa minulle hopeasi ja kultasi, vaimosi ja poikasi. 6 Huomenna tähän aikaan minä lähetän miehiäni luoksesi. He tutkivat niin sinun kuin alaistesi talot ja ottavat haltuunsa ja vievät pois kaiken arvokkaan.’» 7 Israelin kuningas kutsui kaikki maan vanhimmat koolle ja sanoi: »Ymmärrätte varmasti, että tuolla miehellä on paha mielessä. Kun hän ensin lähetti minulle sanan, hän vaati vaimojani ja poikiani sekä hopeaani ja kultaani, enkä minä kieltänyt niitä häneltä.» 8 Kaikki vanhimmat ja koko kansa sanoivat hänelle: »Älä kuuntele häntä äläkä suostu.» 9 Niinpä hän vastasi Ben-Hadadin sananviejille: »Sanokaa herralleni ja kuninkaalleni näin: ’Kaikkeen siihen, mitä palvelijaltasi ensin vaadit, minä olen valmis, mutta tähän en voi suostua.’» Sananviejät veivät tämän vastauksen Ben-Hadadille.

10 Ben-Hadad lähetti Ahabille uuden viestin: »Kohdatkoon minua jumalten viha nyt ja aina, jos Samariasta jää jäljelle edes niin paljon tuhkaa, että se täyttää sotilaitteni kourat.» 11 Mutta Israelin kuningas käski sananviejiä sanomaan hänelle: »Älä vielä silloin kersku, kun panet miekkaa vyöllesi, kersku sitten kun sen riisut.» 12 Kun tämä sana vietiin Ben-Hadadille, hän oli kuninkaidensa kanssa lehväkatoksen alla juomassa. Viestin kuullessaan hän huusi miehilleen: »Hyökkäykseen!» Rynnäkköä alettiin heti valmistella.

13 Silloin muuan profeetta tuli Ahabin, Israelin kuninkaan, puheille ja sanoi: »Näin sanoo Herra: ’Näetkö koko tuon väenpaljouden? Tänä päivänä minä annan sen sinun käsiisi, jotta tietäisit, että minä olen Herra.’» 14 »Miten se olisi mahdollista?» kysyi Ahab. Profeetta vastasi: »Näin sanoo Herra: ’Sen tekevät maaherrojen lähettämät nuoret soturit.’» Kuningas kysyi vielä: »Kuka aloittaa taistelun?» »Sinä», vastasi profeetta. 15 Ahab katsasti maaherrojen lähettämät nuorukaiset, ja heitä oli kaksisataakolmekymmentäkaksi. Heidän jälkeensä hän tarkasti koko Israelin sotaväen, ja sitä oli seitsemäntuhatta miestä.

16 Miehet lähtivät kaupungista hyökkäykseen keskipäivän aikaan. Ben-Hadad oli lehväkatoksen alla, ja hän ja ne kolmekymmentäkaksi kuningasta, jotka olivat hänen apunaan, olivat juoneet itsensä juovuksiin. 17 Maaherrojen nuoret soturit lähtivät ensimmäisinä hyökkäykseen. Ben-Hadad lähetti katsomaan, mitä oli tekeillä, ja hänelle kerrottiin, että Samarian kaupungista oli lähtenyt miehiä liikeelle. 18 Hän sanoi: »Jos he ovat lähteneet sieltä rauhallisin aikein, ottakaa heidät kiinni elävinä, ja vangitkaa heidät elävinä siinäkin tapauksessa, että heillä olisi taistelu mielessä.» 19 Mutta kun maaherrojen nuoret soturit ja heitä seuraavat sotilaat hyökkäsivät kaupungista, 20 he löivät kukin vastustajansa hengiltä. Syyrian joukot lähtivät pakosalle, ja israelilaiset ajoivat niitä takaa. Ben-Hadad, Syyrian kuningas, pääsi ratsain pakoon muutamien miestensä kanssa. 21 Israelin kuningaskin lähti hyökkäykseen. Hän löi vaunujoukot ja tuotti syyrialaisille suuren tappion.

22 Profeetta tuli silloin Israelin kuninkaan luo ja sanoi hänelle: »Palaa nyt kaupunkiin ja ala vahvistaa varustuksiasi. Mieti tarkoin, mitä sinun pitää tehdä, sillä vuoden päästä tähän samaan aikaan Syyrian kuningas hyökkää jälleen maahasi.»

Syyrialaisten toinen hyökkäys

23 Syyrian miehet sanoivat kuninkaalleen: »Israelilaisten jumala on vuorten jumala. Sen vuoksi he voittivat meidät. Jos taistelemme heitä vastaan tasangolla, voitamme heidät varmasti. 24 Tee nyt näin: Pane kaikki kuninkaat pois tehtävistään ja aseta omat käskynhaltijasi heidän sijaansa. 25 Kokoa sitten samansuuruinen sotajoukko kuin se, jonka menetit, ja hanki yhtä paljon hevosia ja sotavaunuja. Kun käymme taisteluun tasangolla, voitto on varmasti meidän.» Kuningas teki niin kuin he olivat neuvoneet.

26 Vuoden päästä samaan aikaan Ben-Hadad katsasti Syyrian joukot ja marssi Afekiin ryhtyäkseen taisteluun Israelia vastaan. 27 Israelin joukot katsastettiin ja varustettiin sotaan, ja ne menivät syyrialaisia vastaan. Israelilaiset leiriytyivät vihollista vastapäätä. Heidän joukkonsa olivat kuin kaksi pientä vuohilaumaa, kun taas Syyrian armeija täytti koko tienoon. 28 Silloin Jumalan mies tuli Israelin kuninkaan puheille ja sanoi: »Näin sanoo Herra: ’Koska syyrialaiset ovat sanoneet, että Herra on vain vuorten, ei laaksojen jumala, minä annan koko tämän väenpaljouden sinun käsiisi. Silloin tulette tietämään, että minä olen Herra.’»

29 Joukot pysyivät leireissään toisiaan vastapäätä seitsemän päivän ajan. Seitsemäntenä päivänä syntyi taistelu, ja israelilaiset surmasivat sen yhden päivän aikana satatuhatta syyrialaista jalkamiestä. 30

20:30
1. Kun. 22:25
Hengissä säilyneet pakenivat Afekiin, mutta kaupunginmuuri sortui ja kaksikymmentäseitsemäntuhatta sotilasta jäi sen alle. Myös Ben-Hadad tuli pakomatkallaan kaupunkiin ja etsi huoneesta toiseen piilopaikkaa. 31
20:31
Jes. 3:24
Hänen palvelijansa sanoivat hänelle: »Me olemme kuulleet, että Israelin kuninkaat ovat armollisia kuninkaita. Jospa pukeutuisimme säkkikankaaseen, panisimme nuoran kaulaamme ja menisimme Israelin kuninkaan luo. Ehkä hän antaa sinun elää.»

32 Miehet pukeutuivat säkkikankaaseen, panivat nuoran kaulaansa ja menivät Israelin kuninkaan luo. He sanoivat hänelle: »Palvelijasi Ben-Hadad anoo, että jättäisit hänet henkiin.» Kuningas sanoi: »Onko hän vielä elossa? Hän on minun veljeni.» 33 Tämä oli miesten mielestä hyvä merkki. He tarttuivat kiireesti kuninkaan sanoihin ja vastasivat: »Niin, Ben-Hadad on sinun veljesi!» Ahab sanoi: »Hakekaa hänet tänne.» Niin Ben-Hadad tuli kaupungista Ahabin luo, ja Ahab antoi hänen nousta vaunuihinsa. 34 Ben-Hadad sanoi hänelle: »Minä annan sinulle takaisin kaupungit, jotka isäni otti sinun isältäsi. Voit myös perustaa Damaskokseen itsellesi samanlaisia kauppapaikkoja kuin isäni perusti Samarian kaupunkiin.» »Tuolla sopimuksella päästän sinut menemään», vastasi Ahab. Hän solmi Ben-Hadadin kanssa rauhansopimuksen ja antoi hänen lähteä.

Ennustus Ahabin kuolemasta

35 Eräs profeetanoppilas sanoi Herran käskystä toiselle: »Lyö minua.» Mies kuitenkin kieltäytyi lyömästä häntä. 36

20:36
1. Kun. 13:24
Silloin profeetanoppilas sanoi hänelle: »Sinä et totellut Herran käskyä. Kun nyt lähdet luotani, sinun kimppuusi hyökkää leijona, ja se ottaa sinut hengiltä.» Mies lähti, ja leijona tuli häntä vastaan ja tappoi hänet.

37 Profeetanoppilas tapasi toisen miehen ja sanoi: »Lyö minua.» Mies löi ja haavoitti häntä. 38 Hän jäi sitten tielle odottamaan kuningasta. Jottei häntä olisi tunnettu, hän pani siteen silmilleen. 39 Kun kuningas oli menossa siitä ohi, hän huusi kuninkaalle ja sanoi: »Minä, palvelijasi, olin mukana taistelussa. Siellä eräs sotilas erkani rivistöstä ja toi minun luokseni miehen. Hän sanoi: ’Vartioi tätä miestä! Jos hän pääsee karkaamaan, vastaat siitä hengelläsi tai maksat talentin hopeaa.’ 40 Minulla oli kuitenkin kaikenlaista tekemistä, ja yhtäkkiä vankia ei ollutkaan missään.» Israelin kuningas sanoi hänelle: »Olkoon rangaistuksesi se, minkä itse sanoit.» 41 Silloin hän tempasi siteen silmiltään, ja Israelin kuningas tunsi hänet profeetaksi. 42

20:42
1. Sam. 15:191. Kun. 22:37
Hän julisti kuninkaalle: »Näin sanoo Herra: ’Sinä päästit käsistäsi miehen, jonka minä olin määrännyt tuhon omaksi. Niinpä sinun henkesi menee hänen henkensä edestä ja kansasi hänen kansansa edestä.’» 43 Synkkänä ja raivoissaan Israelin kuningas lähti kotimatkalle ja palasi Samariaan.

21

Nabotin viinitarha

211 Pian tämän jälkeen sattui tällainen tapaus. Jisreeliläisellä Nabotilla oli viinitarha Jisreelissä Samarian kuninkaan Ahabin palatsin vieressä. 2 Ahab sanoi Nabotille: »Anna viinitarhasi minulle. Saisin siitä itselleni vihannestarhan, se kun on aivan taloni vieressä. Minä annan sinulle sen tilalle paremman viinitarhan tai tarhasi hinnan rahana, jos se sopii sinulle paremmin.» 3

21:3
3. Moos. 25:23–28
Hes. 46:18
Mutta Nabot vastasi Ahabille: »Herra minua varjelkoon luovuttamasta sinulle isieni perintömaata!» 4 Ahab meni kotiinsa synkkänä ja raivoissaan, koska jisreeliläinen Nabot oli vastannut hänelle sillä tavoin ja kieltäytynyt luovuttamasta hänelle isiensä perintömaata. Hän paneutui makuulle vuoteelleen, kääntyi seinään päin eikä syönyt mitään.

5 Hänen vaimonsa Isebel tuli hänen luokseen ja kysyi: »Mikä sinun mieltäsi painaa? Mikset syö mitään?» 6 Ahab vastasi hänelle: »Minä olin puheissa jisreeliläisen Nabotin kanssa. Ehdotin hänelle, että hän myisi minulle viinitarhansa tai, jos hän niin haluaisi, antaisin hänelle toisen sen sijaan. Mutta hän kieltäytyi antamasta minulle viinitarhaansa.» 7 Isebel sanoi hänelle: »Etkö sinä ole Israelin kuningas? Nouse ja syö, niin tulet paremmalle tuulelle. Minä hankin sinulle jisreeliläisen Nabotin viinitarhan.»

8 Isebel kirjoitti kirjeitä Ahabin nimissä, vahvisti ne hänen sinetillään ja lähetti ne vanhimmille ja jalosukuisille, jotka asuivat samassa kaupungissa kuin Nabot. 9 Hän kirjoitti kirjeisiin näin: »Julistakaa paasto ja pankaa kokouksessa Nabot istumaan kaiken kansan eteen. 10

21:10
5. Moos. 17:6
Sijoittakaa häntä vastapäätä kaksi kunniatonta miestä, jotka todistavat häntä vastaan ja sanovat: ’Sinä olet kironnut Jumalaa ja kuningasta.’ Viekää hänet sitten ulos kaupungista ja kivittäkää hänet kuoliaaksi.»

11 Nabotin kotikaupungin vanhimmat ja jalosukuiset tekivät Isebelin määräyksen mukaisesti, juuri niin kuin hän oli heille lähettämissään kirjeissä käskenyt. 12 He julistivat paaston ja panivat Nabotin kansanjoukon eteen istumaan. 13 Kaksi kunniatonta miestä tuli paikalle ja istuutui häntä vastapäätä. Kaiken kansan edessä he sitten todistivat Nabotia vastaan näin: »Nabot on kironnut Jumalaa ja kuningasta.» Nabot vietiin kaupungin ulkopuolelle ja häntä kivitettiin, kunnes hän kuoli.

14 Isebelille lähetettiin viesti: »Nabot on kivitetty kuoliaaksi.» 15 Kun Isebel sai tietää, että Nabot oli kivitetty, hän sanoi Ahabille: »Mene ottamaan haltuusi jisreeliläisen Nabotin viinitarha, jota hän kieltäytyi myymästä sinulle. Nabot ei ole enää elossa, hän on kuollut.» 16 Kun Ahab kuuli, että Nabot oli kuollut, hän lähti Jisreeliin ottaakseen Nabotin viinitarhan haltuunsa.

17 Mutta tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: 18 »Mene tapaamaan Israelin kuningasta Ahabia, joka asuu Samarian kaupungissa. Hän on nyt Nabotin viinitarhassa, jonka hän on mennyt ottamaan haltuunsa. 19

21:19
1. Kun. 22:38
2. Kun. 9:25 - 26Ps. 68:24
Sano hänelle: Näin sanoo Herra: ’Aiotko vielä periäkin tappamasi miehen?’ Ja sano hänelle vielä tämä Herran sana: ’Siinä paikassa, missä koirat nuolivat Nabotin veren, ne nuolevat myös sinun veresi.’»

20 Ahab sanoi Elialle: »Taasko sinun piti etsiä minut käsiisi, viholliseni?» »Taas», Elia vastasi. »Sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. 21

21:21,22
1. Kun. 14:10 - 15:29 - 16:3 - 11
2. Kun. 9:7–9
Sen tähden Herra sanoo näin: ’Minä saatan sinut onnettomuuteen. Minä lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista miespuoliset jälkeläisesi, niin suuret kuin pienetkin. 22 Minä teen sinun suvullesi niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja Baesan, Ahian pojan, suvulle. Tämän teen siksi, että olet herättänyt minun vihani ja johdattanut Israelin tekemään syntiä.’ 23
21:23
2. Kun. 9:10 - 33–37
Myös Isebelistä Herralla on viesti. Hän sanoo: ’Koirat syövät Isebelin Jisreelin maatilalla. 24
21:24
1. Kun. 14:11 - 16:4
Sen Ahabin jälkeläisen, joka kuolee kaupungissa, syövät koirat, ja sen, joka kuolee muurien ulkopuolella, syövät taivaan linnut.’»

25 Kukaan muu Israelin kuningas ei syyllistynyt sellaiseen kuin Ahab. Hän myi itsensä tekemään sitä, mikä on väärää Herran silmissä, kun hänen vaimonsa Isebel yllytti häntä. 26 Häpeällisesti hän ryhtyi palvelemaan epäjumalia aivan samoin kuin amorilaiset, nuo, jotka Herra hävitti israelilaisten tieltä.

27

21:27
2. Kun. 6:30 - 19:1 - 2
Jer. 48:37
Joel 1:13
Joona 3:8
Mutta kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa ja pani säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän paastosi, nukkui pelkkä säkkikangas yllään ja kulki pää painuksissa. 28 Silloin tisbeläiselle Elialle tuli tämä Herran sana: 29
21:29
2. Kun. 9:22
»Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään. Vasta hänen poikansa aikana minä saatan hänen sukunsa onnettomuuteen.»

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]