Raamattu 1992 (KR92)
19

Daavid voittaa ammonilaiset ja aramealaiset

191

19:1–19
2. Sam. 10:1–19
Kun ammonilaisten kuningas Nahas kuoli, hallitsijaksi tuli hänen poikansa. 2Daavid sanoi: »Haluan osoittaa ystävyyttä Nahasin pojalle Hanunille, niin kuin hänen isänsä osoitti minulle.» Hän lähetti sanansaattajia esittämään surunvalittelun Hanunille hänen isänsä kuoleman vuoksi.

Kun Daavidin miehet saapuivat ammonilaisten maahan Hanunin luo esittääkseen hänelle valittelut, 3ammonilaisten päämiehet sanoivat Hanunille: »Luuletko, että Daavid on lähettänyt nämä miehet luoksesi vain kunnioittaakseen isääsi ja esittääkseen surunvalittelunsa? Varmasti hän on lähettänyt heidät vakoilemaan ja tutkimaan maatasi voidakseen kukistaa sen.» 4Silloin Hanun otti kiinni Daavidin miehet, ajatti heiltä tukan ja parran ja leikkautti heidän vaatteistaan takamuksia myöten puolet pois. Sitten hän päästi heidät menemään.

5Miehet lähtivät matkaan. Kun Daavid sai kuulla, millaisen häväistyksen he olivat kärsineet, hän lähetti sanansaattajia viemään heille käskyn: »Jääkää Jerikoon, kunnes partanne on kasvanut, ja palatkaa vasta sitten tänne.»

6Ammonilaiset tiesivät nyt joutuneensa Daavidin vihoihin. Sen vuoksi Hanun ja ammonilaiset lähettivät Mesopotamian ja Maakan aramealaisille ja sobalaisille tuhat talenttia hopeaa palkatakseen niillä käyttöönsä sotavaunuja ja vaunusotilaita. 7He saivat palkatuksi kolmekymmentäkaksituhatta sotavaunua sekä Maakan kuninkaan ja hänen sotajoukkonsa. Nämä lähtivät liikkeelle ja asettuivat leiriin Medeban edustalle, ja myös ammonilaisten joukot kokoontuivat eri paikkakunnilta lähteäkseen sotaan.

8Tämän kuultuaan Daavid lähetti heitä vastaan Joabin ja koko vakinaisen väkensä. 9Ammonilaiset tulivat ulos kaupungistaan ja järjestäytyivät taisteluun portin edustalle, mutta kuninkaat, jotka olivat tulleet avuksi, olivat eri joukkona vähän kauempana. 10Kun Joab näki, että taistelu uhkasi häntä sekä edestä että takaa, hän valitsi itselleen Israelin parhaat soturit ja järjesti heidät rintamaan aramealaisia vastaan. 11Muut joukot hän antoi veljensä Abisain komentoon, ja tämä järjesti ne ammonilaisia vastaan. 12Joab sanoi: »Jos aramealaiset näyttävät pääsevän minusta voitolle, tule sinä minun avukseni, jos taas ammonilaiset ovat pääsemässä sinusta voitolle, minä tulen auttamaan sinua. 13Ole luja! Meidän on pysyttävä rohkeina kansamme tähden ja Jumalamme kaupunkien vuoksi. Voitamme, jos Herra niin tahtoo.» 14Sitten Joab ryhtyi joukkoineen taisteluun aramealaisia vastaan, ja nämä pakenivat hänen tieltään. 15Kun ammonilaiset näkivät aramealaisten pakenevan, hekin perääntyivät Joabin veljen Abisain edestä ja vetäytyivät kaupunkiinsa. Joab palasi Jerusalemiin.

16Kun aramealaiset näkivät kärsineensä tappion taistelussa Israelia vastaan, he lähettivät sananviejiä ja pyysivät Eufratin toisella puolella asuvia aramealaisia tulemaan apuun. Nämä lähtivät matkaan Hadadeserin sotaväen päällikön Sofakin johdolla. 17Saatuaan tästä tiedon Daavid kokosi Israelin sotavoimat ja ylitti Jordanin, ja sitten hän meni heitä vastaan ja järjesti joukkonsa taisteluun. Myös aramealaiset järjestivät joukkonsa ja ryhtyivät taisteluun Daavidia vastaan. 18He joutuivat kuitenkin pakenemaan israelilaisten tieltä, ja Daavid tuhosi aramealaisilta seitsemäntuhatta sotavaunua ja surmasi neljäkymmentätuhatta jalkamiestä. Myös heidän sotaväkensä päällikön Sofakin hän surmasi. 19Kun Hadadeserin liittolaiset näkivät joutuneensa tappiolle taistelussa israelilaisia vastaan, he tekivät Daavidin kanssa rauhan ja alistuivat hänen valtaansa. Tämän jälkeen aramealaiset eivät enää suostuneet auttamaan ammonilaisia.

20

201

20:1–3
2. Sam. 11:1,12:26–31
Kun seuraavana keväänä oli taas kuninkaiden sotaanlähdön aika, Joab vei joukkonsa sotaretkelle. Hän hävitti ammonilaisten maan ja ryhtyi piirittämään Rabbaa20:1 Rabba on nykyinen Amman.. Daavid itse jäi Jerusalemiin, mutta Joab valloitti Rabban ja hävitti sen. 2Daavid otti ammonilaisten kuninkaan päästä jalokivin koristetun kultaisen otsarivan, talentin painoisen, ja siitä tuli hänen kruununsa. Hän vei kaupungista runsaasti muutakin saalista. 3Kaupungin asukkaat hän kuljetti pois ja pani pakkotyöhön: toiset joutuivat sahaamaan kiviä, toiset saivat käteensä rautaisen kuokan tai kirveen. Näin Daavid teki kaikille ammonilaisten kaupungeille. Sen jälkeen hän palasi koko sotaväki mukanaan Jerusalemiin.

Taisteluja filistealaisia vastaan

4

20:4–8
2. Sam. 21:18–22
20:4
1. Aik. 11:29,27:11
Myöhemmin syntyi Geserissä filistealaisten kanssa taistelu, jossa husalainen Sibbekai surmasi Sippain, Rafan jälkeläisen, ja filistealaiset voitettiin. 5
20:5
1. Sam. 17:7
Sitten syntyi taas taistelu filistealaisten kanssa, ja Elhanan, Jairin poika, surmasi Lahmin, gatilaisen Goljatin veljen, jonka keihäänvarsi oli kuin kangaspuiden tukki. 6Ja jälleen syntyi Gatissa taistelu. Siellä oli jättiläiskokoinen mies, jolla oli kummassakin kädessä kuusi sormea ja kummassakin jalassa kuusi varvasta, yhteensä kaksikymmentäneljä; hänkin oli Rafan jälkeläisiä. 7Hän pilkkasi israelilaisia, mutta Jonatan, Daavidin veljen Simean poika, surmasi hänet. 8Näin nämä gatilaiset Rafan jälkeläiset kaatuivat Daavidin ja hänen miestensä lyöminä.

21

Daavid toimittaa väenlaskun

211

21:1–27
2. Sam. 24:1–25
Saatana nousi Israelia vastaan ja viekoitteli Daavidin toimittamaan Israelissa väenlaskun. 2Daavid sanoi Joabille ja kansan johtomiehille: »Kulkekaa Beersebasta Daniin asti ja laskekaa Israelin väkiluku. Ilmoittakaa sitten lukumäärä minulle.» 3Joab vastasi: »Vaikka Herra lisäisi kansansa satakertaiseksi, olisivathan kaikki silti sinun palvelijoitasi, herrani ja kuninkaani. Miksi haluat tällaista, herrani? Miksi tahdot saattaa Israelin rikkomukseen?» 4Kuningas pysyi kuitenkin määräyksessään, jonka oli Joabille antanut. Joab lähti matkaan ja kulki läpi koko Israelin alueen. Palattuaan Jerusalemiin 5hän ilmoitti Daavidille väenlaskun tuloksen: Israelissa oli asekuntoisia miehiä miljoona satatuhatta ja Juudassa neljäsataaseitsemänkymmentätuhatta. 6
21:6
1. Aik. 27:4
Leevin ja Benjaminin heimoja ei laskettu muiden mukana; niin kauhistavana Joab piti kuninkaan käskyä.

7Jumala piti pahana sitä, mitä Daavid oli tehnyt, ja päätti rangaista Israelia. 8Daavid sanoi Jumalalle: »Tämä tekoni oli suuri synti. Anna se palvelijallesi anteeksi! Olen menetellyt hyvin tyhmästi.» 9Herra puhui Gadille, Daavidin profeetalle: 10»Mene ja ilmoita Daavidille: Näin sanoo Herra: ’Annan sinulle kolme vaihtoehtoa. Valitse niistä yksi, niin teen sinulle sen mukaan.’» 11Gad meni Daavidin luo ja sanoi: »Herra sanoo näin: ’Saat valita. 12Tahdotko, että tulee kolme nälkävuotta? Vai pakenetko mieluummin kolmen kuukauden ajan ahdistajiasi, vihollisen miekka kintereilläsi? Vai päästätkö maahan kolmeksi päiväksi Herran miekan, ruton, niin että Herran enkeli tuottaa tuhoa koko Israelin alueella?’ Mieti nyt ja sano, mitä minun on vastattava hänelle, joka minut lähetti.» 13Daavid vastasi Gadille: »Mikä kauhea valinta! Mutta parasta on jättäytyä Herran käsiin, sillä hänen laupeutensa on suuri. Ihmisten käsiin en tahdo jättäytyä.»

14Niin Herra päästi Israeliin ruton, ja kansaa kuoli seitsemänkymmentätuhatta henkeä. 15Sitten Jumala lähetti enkelinsä hävittämään Jerusalemia. Mutta juuri kun enkeli oli aloittamassa hävitystä, Herra käänsi katseensa Jerusalemiin ja katui tätä onnettomuutta. Hän sanoi tuhon enkelille: »Jo riittää. Laske kätesi.» Herran enkeli oli silloin jebusilaisen Araunan puimatantereen kohdalla.

16Kun Daavid nosti katseensa, hän näki Herran enkelin seisovan maan ja taivaan välillä kädessään paljastettu miekka, joka osoitti kohti Jerusalemia. Silloin Daavid ja kansan vanhimmat, kaikki säkkikankaaseen pukeutuneina, heittäytyivät kasvoilleen maahan. 17Daavid sanoi Jumalalle: »Minä käskin toimittaa väenlaskun. Minähän olen syntiä tehnyt, minä olen tehnyt väärin. Mutta entä tämä minun laumani, mitä se on tehnyt? Herra, Jumalani, osukoon kätesi minuun ja isäni sukuun, mutta älä anna tämän vitsauksen kohdata kansaasi.»

18Silloin Herran enkeli käski Gadin sanoa Daavidille, että hänen oli mentävä pystyttämään alttari jebusilaisen Araunan puimatantereelle. 19Daavid lähti täyttämään tätä käskyä, jonka Gad oli Herran nimessä antanut.

20Arauna oli puimassa vehnää neljän poikansa kanssa. Kääntyessään hän näki enkelin, ja hänen poikansa piiloutuivat. 21Sitten Arauna huomasi Daavidin, joka oli tulossa häntä kohti. Arauna lähti puimatantereelta Daavidia vastaan ja heittäytyi maahan hänen eteensä. 22Daavid sanoi hänelle: »Anna minulle puimatantereesi, myy se minulle täydestä hinnasta. Rakennan siihen alttarin Herralle, jotta kansa vapautuisi vitsauksesta.» 23Arauna vastasi: »Herrani ja kuninkaani! Ota se ja tee niin kuin parhaaksi näet. Minä annan myös härkiä polttouhriksi, puimarekiä polttopuiksi ja vehnää ruokauhriksi. Tämän kaiken saat minulta lahjaksi.» 24Mutta kuningas Daavid sanoi: »Ei, minä ostan kaiken täydestä hinnasta. En voi antaa Herralle sellaista, mikä on sinun omaasi, en voi uhrata ilmaista uhria.» 25Daavid maksoi maasta Araunalle kuusisataa kultasekeliä, 26

21:26
3. Moos. 9:24+
ja hän rakensi sinne alttarin Herralle ja uhrasi poltto- ja yhteysuhreja. Kun hän rukoili Herraa, Herra vastasi antamalla tulen iskeä taivaasta polttouhrialttarille. 27Ja Herran käskystä enkeli pani miekkansa tuppeen.

28Kun Daavid näki, että Herra vastasi hänelle jebusilaisen Araunan puimatantereella, hän alkoi uhrata siellä. 29

21:29
1. Aik. 16:39
Herran pyhäkköteltta, jonka Mooses oli tehnyt autiomaassa, ja polttouhrialttari olivat tuohon aikaan Gibeonin pyhäkkökukkulalla. 30Mutta Daavid ei uskaltanut mennä sinne kysymään neuvoa Herralta, sillä hän oli pahoin pelästynyt Herran enkelin miekkaa.