7 LUKU

Ylistetään karkeloivan morsiamen kauneutta (v. 6:13-5). Ylkä puhuu rakkaudestaan, ja morsian vastaa (v. 6-10). Morsian kehoittaa ylkää lähtemään kanssaan maalle keväisen luonnon helmaan (v. 11-13).

(6:13) "Palaja, palaja, suulemitar!

Palaja, palaja, ihaillaksemme sinua!"

"Mitä ihailette suulemittaressa,

katselette hänen asekarkelossaan?"

7¹ (2) "Kuinka kauniisti astelet kengissäsi,

sinä ruhtinaan tytär!

Sinun lanteesi kaartuvat kuin kaulakorut,

taiturin kätten tekemät.

² (3) Sinun povesi on ympyriäinen malja,

josta sekoviini älköön puuttuko;

sinun uumasi on nisukeko, liljojen ympäröimä.

³ (4) Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa,

kuin gasellin kaksoiset.

⁴ (5)

Sinun silmäsi kuin Hesbonin lammikot

Bat-Rabbimin portin luona;

sinun nenäsi on kuin Libanonin torni,

joka katsoo Damaskoon päin.

⁵ (6)

sinun pääsi palmikot ovat kuin purppura;

niihin pauloihin on kuningas kiedottu."

⁶ (7)

sinä rakkaus, riemuinesi! —

⁷ (8) Sinun vartesi on kuin palmupuu,

ja sinun rintasi niinkuin rypäleet.

⁸ (9)

tartun sen oksiin;

olkoot silloin rintasi niinkuin viinirypäleet

ja henkesi tuoksu kuin omenain tuoksu.

⁹ (10) Ja olkoon suusi kuin jalo viini."

"Viini, joka helposti valahtaa rakkaaseeni

ja kostuttaa nukkuvien huulet!

¹⁰ (11)

ja minuun on hänen halunsa."

¹¹ (12) "Tule, rakkaani, lähtekäämme maalle,

kyliin yöpykäämme.

¹² (13)

katsomaan, joko viiniköynnös versoo

ja ummut aukeavat,

joko kukkivat granaattipuut.

Siellä annan sinulle rakkauteni.

¹³ (14) Lemmenmarjat tuoksuavat,

ja oviemme edessä kasvavat

kaikkinaiset kalliit hedelmät, uudet ja vanhat:

sinulle, rakkaani, olen ne säästänyt."