1 LUKU.
11Salomon korkea veisu.
2Hän suudelkoon minua suunsa suudelmilla.
Sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini.
3Suloinen on voiteittesi tuoksu,
vuodatettu öljy on sinun nimesi;
sentähden sinua nuoret naiset rakastavat.
4Vedä minut mukaasi, rientäkäämme!
Kuningas on tuonut minut kammioihinsa.
Me riemuitsemme ja iloitsemme sinusta,
me ylistämme sinun rakkauttasi
enemmän kuin viiniä;
syystä he sinua rakastavat.
5
"Minä olen musta, mutta ihana,
te Jerusalemin tyttäret,
kuin Keedarin teltat, kuin Salomon seinäverhot.
6
Älkää katsoko sitä,
että minä olen musta, päivän paahtama.
Äitini pojat vihastuivat minuun,
panivat minut viinitarhain vartijaksi —
omaa viinitarhaani en vartioinut."
7"Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa,
missä laumaasi paimennat,
missä annat sen keskipäivällä levätä.
Miksi minä hunnutettuna joutuisin
sinun toveriesi laumain luo!"
8"Jos et sitä tiedä, sinä naisista kaunein,
käy lammasten jälkiä
ja kaitse vohliasi paimenten telttapaikoilla."
9
"Tammaani, joka on faraon vaunujen edessä,
sinut, armaani, vertaan.
10Ihanat ovat sinun poskesi käätyinensä,
kaulasi helminauhoinensa.
11Me teemme sinulle kultakäädyt
ynnä hopeasta niihin nastat."
12"Kuninkaan istuessa pöydässään
tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa.
13Rakkaani on minulle mirhakimppu,
joka rintojeni välissä lepää.
14Rakkaani on kooferkukka-terttu
Een-Gedin viinitarhoista."
15
"Katso, kaunis sinä olet, armaani;
katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyläiset."
16"Katso, kaunis sinä olet, rakkaani;
kuinka suloinen, kuinka vihanta on vuoteemme!
17Huoneittemme seininä ovat setripuut,
kattonamme kypressit."
2 LUKU.
21"Minä olen Saaronin kukkanen,
olen laaksojen lilja."
2"Niinkuin lilja orjantappurain keskellä,
niin on minun armaani neitosten keskellä."
3"Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä,
niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä;
minä halajan istua sen varjossa,
ja sen hedelmä on minun suussani makea.
4Hän on vienyt minut viinimajaan,
rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.
5
Vahvistakaa minua rypälekakuilla,
virvoittakaa minua omenilla,
sillä minä olen rakkaudesta sairas."
6
Hänen vasen kätensä on minun pääni alla,
ja hänen oikea kätensä halaa minua.
7
Kork. v. 8:4
Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret,
gasellien tai kedon peurojen kautta:
älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,
ennenkuin se itse haluaa.
8Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee
hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.
9Rakkaani on gasellin kaltainen
tai nuoren peuran.
Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana,
katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.
10Rakkaani lausuu ja sanoo minulle:
"Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
11Sillä katso, talvi on väistynyt,
sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
12Kukkaset ovat puhjenneet maahan,
laulun aika on tullut,
ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.
13Viikunapuu tekee keväthedelmää,
viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat.
Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
14
Kyyhkyseni, joka piilet
kallionkoloissa, vuorenpengermillä
anna minun nähdä kasvosi,
anna minun kuulla äänesi,
sillä suloinen on sinun äänesi
ja ihanat ovat sinun kasvosi."
15Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut,
jotka viinitarhoja turmelevat,
sillä viinitarhamme ovat kukassa.
16
Kork. v. 7:10
Rakkaani on minun, ja minä hänen —
hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.
17
Kork. v. 8:14
Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat,
kiertele, rakkaani, kuin gaselli,
kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.
3 LUKU.
31
Yöllä minä vuoteellani etsin häntä,
jota minun sieluni rakastaa,
minä etsin, mutta en löytänyt häntä.
2"Minä nousen ja kiertelen kaupunkia,
katuja ja toreja,
etsin häntä, jota minun sieluni rakastaa.
"Minä etsin, mutta en löytänyt häntä.
3
Kohtasivat minut vartijat,
jotka kaupunkia kiertävät.
"Oletteko nähneet häntä, jota minun sieluni rakastaa?"
4
Tuskin olin kulkenut heidän ohitsensa,
kun löysin hänet, jota minun sieluni rakastaa;
minä tartuin häneen enkä hellittänyt hänestä,
ennenkuin olin saattanut hänet äitini taloon,
kantajani kammioon.
5
Kork. v. 8:4
Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret,
gasellien tai kedon peurojen kautta:
älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,
ennenkuin se itse haluaa.
6Mikä tuolla tulee erämaasta kuin savupatsaat,
tuoksuten mirhalta ja suitsukkeelta,
kaikkinaisilta kauppiaan hajujauheilta?
7Katso, siinä on Salomon kantotuoli
ja sen ympärillä kuusikymmentä urhoa,
Israelin urhoja,
8kaikki miekkamiehiä, sotaan harjoitettuja;
jokaisella on miekka kupeellansa
öitten kauhuja vastaan.
9Kuningas Salomo teetti itsellensä kantotuolin
Libanonin puista.
10Sen patsaat hän teetti hopeasta,
sen selustan kullasta,
sen istuimen purppurasta;
sisältä sen koristeli Jerusalemin tyttärien rakkaus.
11Tulkaa ulos, Siionin tyttäret,
ja katsokaa kuningas Salomoa,
katsokaa kruunua, jolla hänen äitinsä hänet kruunasi
hänen hääpäivänänsä, hänen sydämensä ilonpäivänä.