2 LUKU.

Vuoropuhelu: Morsian puhuu (v. 1), ylkä vastaa (v. 2); morsian puhuu jälleen (v. 3-5). Varoitus Jerusalemin tyttärille (v. 6, 7). Kevät on tullut (v. 8-14). Viinitarhain turmelijat (v. 15). Morsian puhuu rakkaudestaan (v. 16, 17).

2¹"Minä olen Saaronin kukkanen,

olen laaksojen lilja."

²"Niinkuin lilja orjantappurain keskellä,

niin on minun armaani neitosten keskellä."

³"Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä,

niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä;

minä halajan istua sen varjossa,

ja sen hedelmä on minun suussani makea.

⁴Hän on vienyt minut viinimajaan,

rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.

⁵

virvoittakaa minua omenilla,

sillä minä olen rakkaudesta sairas."

⁶

ja hänen oikea kätensä halaa minua.

⁷

gasellien tai kedon peurojen kautta:

älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta,

ennenkuin se itse haluaa.

⁸Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee

hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.

⁹Rakkaani on gasellin kaltainen

tai nuoren peuran.

Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana,

katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.

¹⁰Rakkaani lausuu ja sanoo minulle:

"Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

¹¹Sillä katso, talvi on väistynyt,

sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.

¹²Kukkaset ovat puhjenneet maahan,

laulun aika on tullut,

ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

¹³Viikunapuu tekee keväthedelmää,

viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat.

Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

¹⁴

kallionkoloissa, vuorenpengermillä

anna minun nähdä kasvosi,

anna minun kuulla äänesi,

sillä suloinen on sinun äänesi

ja ihanat ovat sinun kasvosi."

¹⁵Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut,

jotka viinitarhoja turmelevat,

sillä viinitarhamme ovat kukassa.

¹⁶

hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.

¹⁷

kiertele, rakkaani, kuin gaselli,

kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.