78 PSALMI.

Israelin entisten vaiheiden varoittavia opetuksia.

78¹Aasafin mietevirsi.

Kuuntele, kansani, minun opetustani,

kallistakaa korvanne minun suuni sanoille.

²

tuon ilmi muinaisaikojen arvoituksia.

³

minkä olemme saaneet tietää

ja mitä isämme ovat meille kertoneet,

⁴sitä me emme heidän lapsiltansa salaa,

vaan me kerromme tulevalle polvelle

Herran ylistettävistä teoista,

hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt.

⁵

hän sääti Israeliin lain

ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa,

⁶että jälkipolvi saisi ne tietää,

saisivat tietää vastedes syntyvät lapset,

ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa.

⁷Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan

eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja,

vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.

⁸

kapinoitseva ja niskoitteleva polvi,

sukupolvi, jonka sydän ei pysynyt lujana

ja jonka henki ei pysynyt uskollisena Jumalalle.

⁹Efraimin lapset, asestetut jousimiehet,

kääntyivät pakoon taistelun päivänä.

¹⁰

eivät tahtoneet vaeltaa hänen lakinsa mukaan,

¹¹vaan he unhottivat hänen suuret tekonsa

ja hänen ihmeensä, jotka hän heille näytti.

¹²Heidän isiensä nähden hän ihmeitä teki

Egyptin maassa, Sooanin kedolla.

¹³

hän seisotti vedet roukkioksi.

¹⁴

ja tulen valolla kaiket yöt.

¹⁵

ja juotti heitä runsaasti, kuin syvistä vesistä.

¹⁶Hän juoksutti puroja kalliosta

ja vuodatti virtanaan vettä.

¹⁷Yhä he kuitenkin tekivät syntiä häntä vastaan

ja olivat uppiniskaisia Korkeimmalle erämaassa.

¹⁸

vaatien ruokaa himonsa tyydyttämiseksi.

¹⁹Ja he puhuivat Jumalaa vastaan sanoen:

"Voikohan Jumala kattaa pöydän erämaassa?

²⁰Katso, hän kyllä kallioon iski,

ja vedet vuotivat ja purot tulvivat;

mutta voiko hän antaa myös leipää

tai hankkia kansallensa lihaa?"

²¹

ja tuli syttyi Jaakobissa,

ja Israelia vastaan nousi viha,

²²koska he eivät uskoneet Jumalaan

eivätkä luottaneet hänen apuunsa.

²³Hän käski pilviä korkeudessa

ja avasi taivaan ovet;

²⁴hän satoi heille ruuaksi mannaa,

hän antoi heille taivaan viljaa.

²⁵

hän lähetti heille evästä yllin kyllin.

²⁶

ja ajoi voimallaan esiin etelätuulen;

²⁷hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua,

siivekkäitä lintuja kuin meren hiekkaa;

²⁸hän pudotti ne leirinsä keskeen,

yltympäri asuntonsa.

²⁹Niin he söivät ja tulivat kylläisiksi;

mitä he olivat himoinneet, sitä hän salli heidän saada.

³⁰Eivät olleet he vielä himoansa tyydyttäneet,

ja ruoka oli vielä heidän suussaan,

³¹kun heitä vastaan jo nousi Jumalan viha:

hän tappoi heidän voimakkaimpansa

ja kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.

³²

eivätkä uskoneet hänen ihmeitänsä.

³³

niinkuin tuulahduksen,

antoi heidän vuottensa päättyä äkilliseen perikatoon.

³⁴Kun hän surmasi heitä, kysyivät he häntä,

kääntyivät ja etsivät Jumalaa.

³⁵He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa,

ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa.

³⁶

ja valhettelivat hänelle kielellänsä;

³⁷sillä heidän sydämensä

ei ollut vakaa häntä kohtaan,

eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa.

³⁸

antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa.

Sentähden hän usein kääntyi vihastansa

eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.

³⁹

tuulahdus, joka menee eikä enää palaja.

⁴⁰Kuinka usein he niskoittelivat

häntä vastaan korvessa

ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!

⁴¹Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa

ja vihoittivat Israelin Pyhän.

⁴²He eivät muistaneet hänen kättänsä,

eivät sitä päivää, jona hän päästi heidät ahdistajasta,

⁴³jona hän teki tunnustekonsa Egyptissä

ja ihmeensä Sooanin kedolla,

⁴⁴

niin etteivät he voineet vesiojistaan juoda;

⁴⁵

jotka heitä söivät,

ja sammakoita, jotka tuottivat heille häviötä;

⁴⁶

ja heinäsirkoille heidän vaivannäkönsä;

⁴⁷

viiniköynnöksensä

ja raekivillä heidän metsäviikunapuunsa;

⁴⁸antoi heidän karjansa alttiiksi rakeille

ja heidän laumansa salamoille.

⁴⁹

kiivastuksen, vihastuksen ja ahdistuksen,

parven pahoja enkeleitä.

⁵⁰Hän raivasi tien vihallensa,

ei säästänyt heidän sielujansa kuolemasta,

vaan antoi heidän henkensä ruton valtaan.

⁵¹

miehuuden ensimmäiset Haamin majoista.

⁵²

ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa.

⁵³

heidän ei tarvinnut peljätä;

mutta heidän vihollisensa peitti meri.

⁵⁴

vuorelle, jonka hänen oikea kätensä oli hankkinut.

⁵⁵

jakoi ne heille arvalla perintöosaksi

ja antoi Israelin sukukuntain asua niiden majoissa.

⁵⁶

he kiusasivat Jumalaa, Korkeinta,

eivätkä ottaneet hänen todistuksistansa vaaria,

⁵⁷

ja olivat uskottomia isiensä lailla,

kävivät kelvottomiksi kuin veltto jousi.

⁵⁸

ja herättivät hänen kiivautensa epäjumaliensa kuvilla.

⁵⁹Jumala kuuli sen ja julmistui,

ja hän hylkäsi Israelin peräti.

⁶⁰

majan, jonka hän oli pystyttänyt ihmisten keskelle.

⁶¹Hän salli väkevyytensä joutua vankeuteen

ja kunniansa vihollisten käsiin.

⁶²Hän antoi kansansa alttiiksi miekalle

ja julmistui perintöosaansa.

⁶³Heidän nuorukaisensa kulutti tuli,

ja heidän neitsyensä jäivät häälauluja vaille.

⁶⁴Heidän pappinsa kaatuivat miekkaan,

eivätkä heidän leskensä voineet itkuja itkeä.

⁶⁵Silloin Herra heräsi niinkuin nukkuja,

niinkuin viinin voittama sankari.

⁶⁶Hän löi vihollisensa pakoon,

tuotti heille ikuisen häpeän.

⁶⁷Hän hylkäsi myös Joosefin majan

eikä valinnut Efraimin sukukuntaa,

⁶⁸

Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

⁶⁹Ja hän rakensi pyhäkkönsä korkeuksien tasalle,

rakensi sen kuin maan,

jonka hän on perustanut ikiajoiksi.

⁷⁰

ja otti hänet lammastarhoista.

⁷¹

kaitsemaan kansaansa, Jaakobia,

ja Israelia, perintöosaansa.

⁷²Ja Daavid kaitsi heitä vilpittömin sydämin

ja johti heitä taitavalla kädellä.

79 PSALMI.

Valitus suuren ahdistuksen aikana.

79¹

Jumala, pakanat ovat tunkeutuneet

sinun perintöosaasi,

he ovat saastuttaneet sinun pyhän

temppelisi,

ovat tehneet Jerusalemista kiviraunion.

²He antoivat sinun palvelijaisi ruumiit

taivaan linnuille ruuaksi,

maan pedoille sinun hurskaittesi lihan.

³He vuodattivat heidän vertansa kuin vettä

ympäri Jerusalemia,

eikä heitä kukaan haudannut.

⁴

niiden pilkattaviksi ja ivattaviksi,

jotka ympärillämme asuvat.

⁵

kuinka kauan sinun kiivautesi tulena palaa?

⁶

jotka eivät sinua tunne,

ja valtakuntien ylitse,

jotka eivät sinun nimeäsi avukseen huuda.

⁷Sillä he ovat syöneet Jaakobin

ja tehneet hänen asuinsijansa autioksi.

⁸Älä lue meidän syyksemme isiemme rikoksia,

anna armosi pian kohdata meitä,

sillä me olemme sangen viheliäisiksi tulleet.

⁹

nimesi kunnian tähden,

pelasta meidät ja anna meidän syntimme anteeksi

nimesi tähden.

¹⁰

"Missä on heidän Jumalansa?"

Tulkoon tunnetuksi pakanain seassa,

meidän silmäimme nähden,

sinun palvelijaisi vuodatetun veren kosto.

¹¹

suuren käsivartesi voimalla

pidä elossa kuoleman lapset.

¹²Ja maksa naapureillemme, heidän helmaansa,

seitsenkertaisesti se herjaus,

jolla he ovat herjanneet sinua, Herra.

¹³Mutta me, sinun kansasi,

sinun laitumesi lampaat,

kiitämme sinua iankaikkisesti,

julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen.

80 PSALMI.

Rukous Herran viinipuun, Israelin, saattamisesta entiselleen.

80¹Veisuunjohtajalle; veisataan kuin: "Liljat"; Aasafin todistus; virsi.

²

Sinä, joka johdat Joosefia niinkuin lammaslaumaa,

sinä, jonka valtaistuinta kerubit kannattavat,

ilmesty kirkkaudessasi.

³Efraimin, Benjaminin ja Manassen edessä

herätä voimasi, tule meidän avuksemme.

⁴

valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.

⁵Herra, Jumala Sebaot,

kuinka kauan sinä annat vihasi suitsuta,

kun sinun kansasi rukoilee?

⁶

olet juottanut heille maljoittain kyyneleitä;

⁷

meidän vihollisemme pilkkaavat meitä.

⁸Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme,

valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.

⁹

sinä karkoitit pakanat ja istutit sen.

¹⁰Sinä raivasit sille sijan,

ja se juurtui ja täytti maan.

¹¹Se peitti vuoret varjollansa

ja oksillansa Jumalan setrit.

¹²

ja vesansa Eufrat-virtaan saakka.

¹³

niin että kaikki tienkulkijat sitä repivät?

¹⁴Metsäkarju sitä jyrsii,

ja kedon eläimet sitä syövät.

¹⁵Jumala Sebaot, käänny takaisin,

katso alas taivaasta ja näe;

ota hoitaaksesi tämä viinipuu

¹⁶

tämä taimi, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten.

¹⁷Se on tulen polttama, se on karsittu.

He hukkuvat sinun kasvojesi uhkauksesta.

¹⁸Kätesi suojelkoon sinun oikean kätesi miestä,

ihmislasta, jonka kasvatit suureksi itseäsi varten.

¹⁹Silloin me emme sinusta luovu.

Suo meidän elää,

niin me huudamme sinun nimeäsi avuksemme.

²⁰Herra, Jumala Sebaot, saata meidät entisellemme,

valista kasvosi, niin me autetuiksi tulemme.