44 PSALMI.

Jumalan kansan rukous vihollisen ahdistaessa.

44¹Veisuunjohtajalle; koorahilaisten mietevirsi.

²

meidän isämme ovat meille kertoneet,

minkä teon sinä teit heidän päivinänsä,

muinaisina päivinä.

³

mutta heidät sinä istutit,

sinä hävitit kansat,

mutta heidät sinä levitit.

⁴

eikä heidän käsivartensa heitä auttanut,

vaan sinun oikea kätesi,

sinun käsivartesi ja sinun kasvojesi valkeus,

koska sinä olit heihin mielistynyt.

⁵

toimita Jaakobille apu.

⁶

me syöksemme ahdistajamme maahan,

sinun nimessäsi me tallaamme vastustajamme.

⁷

eikä miekkani minua auta;

⁸vaan sinä pelastat meidät vihollisistamme,

ja saatat vihamiehemme häpeään.

⁹

kaikkina päivinä,

ja sinun nimeäsi me ylistämme iankaikkisesti. Sela.

¹⁰

ja saatoit meidät häpeään,

et lähtenyt sotaan meidän joukkojemme kanssa.

¹¹Sinä käänsit meidät vihollista pakoon,

ja meidän vihamiehemme ryöstivät saalista.

¹²Sinä annoit meidät syötäviksi kuin lampaat,

ja hajotit meidät pakanain sekaan.

¹³

etkä heidän hinnastaan paljoa hyötynyt.

¹⁴

ympärillämme asuvaisten pilkaksi ja ivaksi.

¹⁵

pään pudistukseksi kansoille.

¹⁶

ja kasvojeni häpeä peittää minut,

¹⁷

vihollisen ja kostonhimoisen katseitten tähden.

¹⁸Tämä kaikki on meitä kohdannut,

vaikka emme ole sinua unhottaneet

emmekä sinun liittoasi rikkoneet.

¹⁹Ei ole meidän sydämemme sinusta luopunut,

eivät meidän askeleemme sinun polultasi poikenneet.

²⁰Kuitenkin sinä runtelit meidät

aavikkosutten asuinsijoilla

ja peitit meidät synkeydellä.

²¹Jos me olisimme unhottaneet Jumalamme nimen

ja ojentaneet kätemme vieraan jumalan puoleen,

²²

sillä hän tuntee sydämen salaisuudet?

²³

meitä surmataan kaiken päivää,

meitä pidetään teuraslampaina.

²⁴

Nouse, älä iäksi hylkää.

²⁵

unhotat meidän kurjuutemme ja ahdistuksemme?

²⁶Sillä meidän sielumme on vaipunut tomuun,

meidän ruumiimme painunut maahan.

²⁷Nouse, auta meitä

ja lunasta meidät armosi tähden.