Raamattu 1933/-38 (KR38)
12

12 PSALMI.

Rukous yltyvää pahuutta vastaan.

121Veisuunjohtajalle; matalassa äänialassa; Daavidin virsi.

2

12:2
Jes. 57:1
Miika 7:2
Matt. 7:14
Auta, Herra, sillä hurskaat ovat hävinneet,

uskolliset ovat kadonneet ihmislasten joukosta.

3He puhuvat valhetta toinen toisellensa,

puhuvat liukkain huulin, kaksimielisin sydämin.

4

12:4
Ps. 5:7
Hävittäköön Herra kaikki liukkaat huulet,

kielen, joka kerskuen puhuu,

5

12:5
2. Moos. 5:2
ne, jotka sanovat:

"Kielemme voimalla me olemme väkevät;

huulemme ovat meidän tukemme;

kuka on meille herra?"

6

12:6
Ps. 10:17
"Kurjien sorron tähden,

köyhien huokausten tähden

minä nyt nousen", sanoo Herra,

"tuon pelastuksen sille,

joka sitä huoaten ikävöitsee".

7

12:7
2. Sam. 22:31
Ps. 18:31
Ps. 119:140
Sananl. 30:5
Herran sanat ovat selkeitä sanoja,

hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan,

seitsenkertaisesti puhdistettua.

8Sinä, Herra, varjelet heitä,

suojelet hänet iäti tältä sukukunnalta.

9Yltympäri jumalattomat rehentelevät,

kun kataluus pääsee valtaan ihmislasten seassa.

13

13 PSALMI.

Kauan kärsineen avunhuokaus.

131Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

2

13:2
Ps. 6:4
Ps. 27:9
Ps. 44:25
Ps. 77:8
Ps. 88:15
Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat,

kuinka kauan kätket minulta kasvosi?

3

13:3
Hab. 1:2
Kuinka kauan minun täytyy

kantaa huolia sielussani,

päivät päästään murhetta sydämessäni?

Kuinka kauan saa vihollinen

ylvästellä minua vastaan?

4Katsahda tänne, vastaa minulle,

Herra, minun Jumalani.

Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan,

5

13:5
Ps. 25:2
ettei minun viholliseni sanoisi:

"Minä voitin hänet",

etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun minä horjun.

6

13:6
Ps. 9:15
Ps. 50:15
Mutta minä turvaan sinun armoosi;

riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi.

Minä veisaan Herralle,

sillä hän on tehnyt minulle hyvin.

14

14 PSALMI.

Valitus yleisestä turmeluksesta.

141

14:1
Ps. 10:4
Ps. 53:1-7
Hes. 22:30
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa".

Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa;

ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on.

2

14:2
1. Moos. 18:21
Ps. 33:13
Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin

nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä,

ketään, joka etsii Jumalaa.

3

14:3
Room. 3:10
Mutta kaikki ovat poikenneet pois,

kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;

ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on,

ei yhden yhtäkään.

4

14:4
Ps. 79:7
Miika 3:2
Eivätkö he mitään käsitä,

kaikki nuo väärintekijät,

jotka saavat leipänsä

syömällä minun kansaani

eivätkä avuksensa huuda Herraa?

5

14:5
1. Tess. 5:3
Siinä heidät valtaa kauhu,

sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa.

6Te saatatte häpeään sorretun aikeet,

mutta Herra on heidän turvansa.

7

14:7
Ps. 126:1
Matt. 1:21
Room. 11:26
Oi, että Israelin pelastus tulisi Siionista!

Kun Herra kääntää kansansa kohtalon,

silloin Jaakob riemuitsee, Israel iloitsee.