Raamattu 1933/-38 (KR38)
109

109 PSALMI.

Syyttömästi vainottu rukoilee vihamiestensä rankaisemista.

1091

109:1
Ps. 22:4
Ps. 28:1
Ps. 118:14
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

Jumala, minun ylistykseni, älä ole vaiti.

2

109:2
Ps. 52:4
Ps. 55:22
Matt. 26:59
Sillä he ovat avanneet minua vastaan

jumalattoman ja petollisen suun,

he puhuttelevat minua valheen kielellä.

3Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet,

ja syyttä he sotivat minua vastaan.

4Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat,

mutta minä ainoastaan rukoilen.

5

109:5
Ps. 35:12
Ps. 38:21
He kostavat minulle hyvän pahalla

ja rakkauteni vihalla.

6

109:6
Ps. 69:23
Sak. 3:1
Aseta jumalaton mies häntä vastaan,

ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa.

7

109:7
Sananl. 28:9
Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn,

ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi.

8

109:8
Ap. t. 1:20
Hänen päivänsä olkoot harvat,

ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa.

9

109:9
5. Moos. 28:18
Tulkoot hänen lapsensa orvoiksi

ja hänen vaimonsa leskeksi.

10

109:10
Job 20:10
Kierrelkööt hänen lapsensa alati kerjäten,

anelkoot kaukana kotinsa raunioilta.

11Anastakoon koronkiskuri kaiken hänen omansa,

ja riistäkööt vieraat hänen vaivannäkönsä.

12Älköön kukaan osoittako hänelle laupeutta,

älköönkä kukaan armahtako hänen orpojansa.

13

109:13
Ps. 21:11
Ps. 37:38
Hänen jälkeläisensä hävitkööt sukupuuttoon,

pyyhittäköön heidän nimensä pois toisessa polvessa.

14

109:14
2. Moos. 20:5
Hänen isiensä rikkomukset

pysykööt Herran muistossa,

älköönkä hänen äitinsä syntiä

pyyhittäkö pois.

15

109:15
Ps. 34:17
Olkoot ne Herran edessä alati,

ja hävittäköön hän heidän muistonsa maan päältä.

16Sillä se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta,

vaan vainosi kurjaa ja köyhää

ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet.

17Hän rakasti kirousta,

ja se kohtasi häntä;

hän ei huolinut siunauksesta,

ja se väistyi hänestä kauas.

18Hän puki kirouksen yllensä niinkuin vaatteensa,

ja se meni hänen sisuksiinsa niinkuin vesi

ja hänen luihinsa niinkuin öljy.

19Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu,

ja vyönä, johon hän aina vyöttäytyy.

20Tämä olkoon Herralta minun vainoojaini palkka

ja niiden, jotka puhuvat pahaa minua vastaan.

21

109:21
Ps. 69:17
Mutta sinä, Herra, Herra,

auta minua nimesi tähden,

sillä sinun armosi on hyvä,

pelasta minut.

22Sillä minä olen kurja ja köyhä,

ja sydämeni on haavoitettu minun rinnassani.

23

109:23
Ps. 102:12
Ps. 144:4
Minä katoan pois kuin pitenevä varjo,

minut pudistetaan pois kuin heinäsirkka.

24Polveni horjuvat paastoamisesta,

ja minun ruumiini on laihtunut lihattomaksi.

25

109:25
Ps. 22:8
Matt. 27:39
Ja minä olen joutunut heidän herjattavakseen,

minut nähdessään he nyökyttävät päätänsä.

26Auta minua, Herra, minun Jumalani,

pelasta minut armosi jälkeen;

27ja he saakoot tuta, että tämä on sinun kätesi,

että sinä, Herra, sen teit.

28Jos he kiroavat, siunaa sinä,

jos he nousevat, joutukoot häpeään,

mutta palvelijasi saakoon iloita.

29

109:29
Ps. 35:26
Olkoon häväistys minun vainoojaini pukuna,

ja verhotkoon heitä heidän häpeänsä niinkuin viitta.

30

109:30
Ps. 22:23
Minä suullani kiitän suuresti Herraa,

ja monien keskellä minä ylistän häntä.

31

109:31
Ps. 16:8
Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella

pelastaakseen hänet niistä, jotka hänet tuomitsevat.