100 PSALMI.

Kehoitus kiittämään Herraa.

100¹

Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa.

²

tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.

³

Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme,

hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

⁴

hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten.

Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.

⁵

hänen armonsa pysyy iankaikkisesti

ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

101 PSALMI.

Jumalan mielen mukainen hallitsija.

101¹Daavidin virsi.

Minä veisaan armosta ja oikeudesta;

sinun ylistystäsi, Herra, minä laulan.

²Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta;

milloin tulet sinä minun tyköni?

Minä tahdon vaeltaa huoneessani

vilpittömällä sydämellä.

³En kiinnitä silmääni siihen, mikä turmiollista on,

eksyttäväistä menoa minä vihaan:

ei saa se minuun tarttua.

⁴Nurja sydän väistyköön minusta;

pahasta minä en tahdo tietää.

⁵

sen minä hukutan;

jolla on ylpeät silmät ja kopea sydän,

sitä minä en siedä.

⁶

että he asuisivat minua lähellä;

joka vaeltaa nuhteettomuuden tietä,

se on oleva minun palvelijani.

⁷Vilpin tekijä älköön asuko minun huoneessani,

valheen puhuja ei kestä minun silmäini edessä.

⁸

kaikki jumalattomat maasta,

lopettaakseni kaikki väärintekijät

Herran kaupungista.

102 PSALMI.

Rukous hävitetyn Siionin puolesta. Katumuspsalmi.

102¹Kurjan rukous, kun hän on näännyksissä ja vuodattaa valituksensa Herran eteen.

²Herra, kuule minun rukoukseni,

ja minun huutoni tulkoon sinun eteesi.

³

kun minulla on ahdistus,

kallista korvasi minun puoleeni.

Kun minä huudan, riennä ja vastaa minulle.

⁴Sillä minun päiväni ovat haihtuneet kuin savu,

ja minun luitani polttaa niinkuin ahjossa.

⁵Sydämeni on paahtunut ja kuivunut kuin ruoho,

sillä minä unhotan syödä leipääni.

⁶

minun luuni tarttuvat minun nahkaani.

⁷Minä olen kuin pelikaani erämaassa,

olen kuin huuhkaja raunioissa.

⁸Minä olen uneton,

olen kuin yksinäinen lintu katolla.

⁹

ne, jotka riehuvat minua vastaan,

kiroavat minun nimeni kautta.

¹⁰

ja sekoitan juomani kyyneleillä

¹¹sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden,

sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois.

¹²

ja minä kuivun kuin ruoho.

¹³

sinun muistosi pysyy polvesta polveen.

¹⁴Nouse ja armahda Siionia,

sillä aika on tehdä sille laupeus

ja määrähetki on tullut.

¹⁵Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat,

ja sen soraläjiä heidän on sääli.

¹⁶Silloin pakanat pelkäävät Herran nimeä

ja kaikki maan kuninkaat sinun kunniaasi,

¹⁷kun Herra rakentaa Siionin

ja ilmestyy kunniassansa,

¹⁸kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen,

jotka ovat kaikkensa menettäneet,

eikä enää heidän rukoustansa hylkää.

¹⁹

ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa,

²⁰että hän katseli pyhästä korkeudestaan,

että Herra katsoi taivaasta maahan,

²¹

vapauttaaksensa kuoleman lapset,

²²jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä

ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,

²³

ja valtakunnat, palvelemaan Herraa.

²⁴Hän on lannistanut matkalla minun voimani,

on lyhentänyt minun päiväni.

²⁵

kesken ikääni;

sinun vuotesi kestävät suvusta sukuun.

²⁶

ja taivaat ovat sinun käsialasi.

²⁷

ne vanhenevat kaikki kuin vaate;

sinä muutat ne, niinkuin vaatteet muutetaan,

ja ne muuttuvat.

²⁸Mutta sinä pysyt samana,

eivätkä sinun vuotesi lopu.

²⁹

ja heidän jälkeläisensä pysyvät sinun edessäsi.