10 PSALMI.
Rukous, että Herra pelastaisi sorretut röyhkeistä jumalattomista.
101
Miksi, Herra, seisot niin kaukana,
miksi kätkeydyt ahdingon aikoina?
2
Jumalattomien ylpeyden tähden
kurja kärsii,
takertuu heidän punomiinsa juoniin.
3Sillä jumalaton kerskaa omista himoistansa,
ja kiskuri kiroaa, pilkkaa Herraa.
4
Ps. 14:1
Jumalaton sanoo ylvästellen: "Ei hän kosta".
"Ei Jumalaa ole" — siinä kaikki hänen ajatuksensa.
5
Hänen hankkeensa menestyvät joka aika.
Sinun tuomiosi ovat korkealla, kaukana hänestä;
kaikille vastustajilleen hän hymähtää.
6Hän sanoo sydämessään: "En horju minä,
en ikinä joudu onnettomuuteen".
7
Hänen suunsa on täynnä
kirousta, petosta, sortoa;
tuho ja turmio on hänen kielensä alla.
8Kylien vaiheilla hän istuu väijyksissä,
hän murhaa salaa syyttömän.
Hänen silmänsä vaanivat onnetonta.
9
Ps. 37:32
Jer. 5:26
Kätkössään hän väijyy,
niinkuin leijona pensaikossa,
hän väijyy hyökätäksensä kurjan kimppuun;
hän saa kurjan kiinni, vetää hänet verkkoonsa.
10Hän kyyristyy, painautuu maahan,
ja onnettomat joutuvat hänen kynsiinsä.
11
Ps. 73:11
Ps. 94:7
Hän sanoo sydämessään: "Jumala sen unhottaa,
hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe".
12Nouse, Herra, kohota kätesi, Jumala!
Älä unhota kurjia.
13
Miksi jumalaton pilkkaa Jumalaa?
Miksi hän sanoo sydämessään: "Et sinä kosta?"
14
Sinä olet sen nähnyt,
sillä sinä havaitset vaivan ja tuskan,
ja sinä otat sen oman kätesi huomaan;
sinulle onneton uskoo asiansa,
sinä olet orpojen auttaja.
15
Ps. 104:35
Murskaa jumalattoman käsivarsi
ja kosta pahan jumalattomuus,
niin ettei häntä enää löydetä.
16
Ps. 93:1
Ps. 146:10
Jer. 10:10
Herra on kuningas ainiaan ja iankaikkisesti;
hävinneet ovat pakanat hänen maastansa.
17Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra,
sinä vahvistat heidän sydämensä,
sinä teroitat korvasi,
18
Jes. 2:22
auttaaksesi orvon ja sorretun oikeuteensa,
ettei ihminen, joka maasta on,
enää saisi kauhua aikaan.