29 LUKU.

Hiskian miesten kokoamat Salomon sananlaskut; loppu: Lauselmia elämän eri aloilta.

29¹

rusennetaan äkisti, eikä apua ole.

²

mutta jumalattoman hallitessa kansa huokaa.

³

mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.

⁴

mutta verojen kiskoja sen hävittää.

⁵Mies, joka lähimmäistään liehakoitsee,

virittää verkon hänen askeleilleen.

⁶

mutta vanhurskas saa riemuita ja iloita.

⁷Vanhurskas tuntee vaivaisten asian,

mutta jumalaton ei siitä mitään ymmärrä.

⁸

mutta viisaat hillitsevät vihan.

⁹

niin tämä reutoo ja nauraa eikä asetu.

¹⁰Murhamiehet vihaavat nuhteetonta,

oikeamielisten henkeä he väijyvät.

¹¹

mutta viisas sen viimein tyynnyttää.

¹²Hallitsija, joka kuuntelee valhepuheita,

saa palvelijoikseen pelkkiä jumalattomia.

¹³

kumpaisenkin silmille Herra antaa valon.

¹⁴

on valtaistuin iäti vahva.

¹⁵

mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.

¹⁶

mutta vanhurskaat saavat nähdä,

kuinka he kukistuvat.

¹⁷Kurita poikaasi, niin hän sinua virvoittaa

ja sielullesi herkkuja tarjoaa.

¹⁸Missä ilmoitus puuttuu,

siinä kansa käy kurittomaksi;

autuas se, joka noudattaa lakia.

¹⁹Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen:

hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.

²⁰

enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.

²¹Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee,

tulee hänestä lopulta kiittämätön.

²²

ja kiukkuinen tulee rikkoneeksi paljon.

²³

mutta alavamielinen saa kunnian.

²⁴

se sieluansa vihaa;

hän kuulee vannotuksen, mutta ei ilmaise mitään.

²⁵

mutta Herraan luottavainen on turvattu.

²⁶Hallitsijan suosiota etsivät monet,

mutta Herralta tulee miehelle oikeus.

²⁷

ja oikean tien kulkija on kauhistus jumalattomalle.