1 LUKU.

Johdanto (v. 1-6): Sananlaskujen tarkoitus. Ensimmäinen osa (1:7-9:18): Jumalan pelko on viisauden alku; viettelyksiä on vältettävä, viisauden ääntä kuultava.

1¹

Israelin kuninkaan, sananlaskut,

²viisauden ja kurin oppimiseksi,

ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,

³taitoa tuovan kurin,

vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,

⁴mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille,

tiedon ja taidollisuuden nuorille.

⁵Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää,

ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta

⁶ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia,

viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.

⁷

hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.

⁸

äläkä hylkää äitisi opetusta,

⁹

ja käädyt sinun kaulaasi.

¹⁰

älä suostu.

¹¹Jos he sanovat: "Lähde mukaamme!

Väijykäämme verta,

vaanikaamme viatonta syyttömästi;

¹²nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä,

ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;

¹³me saamme kaikenlaista kallista tavaraa,

täytämme talomme saaliilla;

¹⁴heitä arpasi meidän kanssamme,

yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" —

¹⁵älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he,

pidätä jalkasi heidän poluiltansa.

¹⁶

kiiruhtavat vuodattamaan verta.

¹⁷Sillä verkko on viritetty

kaikille siivekkäille,

niin että ne sen näkevät. —

Mutta turhaan:

¹⁸omaa vertansa he väijyvät,

vaanivat omaa henkeänsä.

¹⁹

se ottaa haltijaltaan hengen.

²⁰Viisaus huutaa kadulla,

antaa äänensä kuulua toreilla;

²¹

porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:

²²Kuinka kauan te, yksinkertaiset,

rakastatte yksinkertaisuutta,

kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan

ja tyhmät vihaavat tietoa?

²³Kääntykää minun nuhdeltavikseni.

Katso, minä vuodatan teille henkeäni,

saatan sanani tiedoksenne.

²⁴

kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,

²⁵vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani,

ette suostuneet minun nuhteisiini,

²⁶

pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;

²⁷kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte,

kun hätänne saapuu tuulispäänä,

kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.

²⁸

etsivät minua, mutta eivät löydä.

²⁹Koska he vihasivat tietoa,

eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa

³⁰eivätkä suostuneet minun neuvooni,

vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,

³¹

ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.

³²Sillä yksinkertaiset tappaa

heidän oma luopumuksensa,

ja tyhmät tuhoaa

heidän oma suruttomuutensa.

³³Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa

ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.

2 LUKU.

Viisauden hyvät hedelmät.

2¹Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen

ja kätket mieleesi minun käskyni,

²niin että herkistät korvasi viisaudelle

ja taivutat sydämesi taitoon —

³

ja ääneesi huudat taitoa,

⁴jos haet sitä kuin hopeata

ja etsit sitä kuin aarretta,

⁵silloin pääset ymmärtämään Herran pelon

ja löydät Jumalan tuntemisen.

⁶

hänen suustansa lähtee tieto ja taito.

⁷Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus,

kilpi nuhteettomasti vaeltaville,

⁸

ja varjelee hurskaittensa tien.

⁹Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden

ja vilpittömyyden — hyvyyden tien kaiken;

¹⁰sillä viisaus tulee sydämeesi,

ja tieto tulee sielullesi suloiseksi,

¹¹taidollisuus on sinua varjeleva

ja ymmärrys suojeleva sinut.

¹²Se pelastaa sinut pahojen tiestä,

miehestä, joka kavalasti puhuu;

¹³niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut

vaeltaaksensa pimeyden teitä;

¹⁴niistä, jotka iloitsevat pahanteosta,

riemuitsevat häijystä kavaluudesta,

¹⁵joiden polut ovat mutkaiset

ja jotka joutuvat väärään teillänsä. —

¹⁶

vieraasta vaimosta, joka sanoillansa liehakoitsee,

¹⁷joka on hyljännyt nuoruutensa ystävän

ja unhottanut Jumalansa liiton.

¹⁸

hänen tiensä haamuja kohden.

¹⁹Ei palaja kenkään, joka hänen luoksensa menee,

eikä saavu elämän poluille.

²⁰Niin sinä vaellat hyvien tietä

ja noudatat vanhurskasten polkuja.

²¹

ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle;

²²

ja uskottomat siitä reväistään pois.