Raamattu 1933/-38 (KR38)
4

4 LUKU.

Jeesus puhuu vertauksen kylväjästä 1-9, vastaa opetuslapsilleen, minkätähden hän puhuu vertauksilla 10-12, selittää vertauksen kylväjästä 13-20, sanoo kaiken salatun tulevan ilmi 21-23, teroittaa oikean kuulemisen tärkeyttä 24, 25, vertaa Jumalan valtakuntaa maahan kylvettyyn jyvään 26-29 ja sinapinsiemeneen 30-32, puhuu sanaa muillakin vertauksilla 33, 34 ja asettaa myrskyn järvellä 35-41.

(V. 4:1-20; vert. Matt. 13:1-23; Luuk. 8:4-15)

41Ja hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Ja hänen luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla. 2Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan: 3"Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään. 4Ja hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät sen. 5Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut syvää maata. 6Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, niin se kuivettui. 7Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää. 8Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyvään asti." 9

4:9
Matt. 11:15
Ilm. 2:7
Ja hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".

10Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia. 11

4:11
1. Kor. 2:10
1. Joh. 2:27
Niin hän sanoi heille: "Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa, 12
4:12
Jes. 6:9-10
Jes. 29:10
Joh. 12:40
Ap. t. 28:26-27
Room. 11:8
että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi".

13Ja hän sanoi heille: "Ette käsitä tätä vertausta; kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset? 14

4:14
Jaak. 1:21-23
Kylväjä kylvää sanan. 15Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan. 16Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan, 17mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois. 18Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan, 19
4:19
Matt. 19:22
Mark. 10:24
1. Tim. 6:9,17
mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi. 20Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen."

(V. 4:21-25; vert. Luuk. 8:16-18)

21

4:21
Matt. 5:15
Luuk. 11:33
Ja hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi? 22
4:22
Saarn. 12:14
Matt. 10:26
Luuk. 12:2
1. Tim. 5:25
Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se tulisi ilmi, eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki. 23Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."

24

4:24
Matt. 7:2
Luuk. 6:38
Ja hän sanoi heille: "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette; millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin. 25
4:25
Matt. 13:12
Matt. 25:29
Luuk. 19:26
Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on."

26Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan; 27

4:27
Jes. 55:10-11
Jaak. 5:7
ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. 28
4:28
1. Moos. 1:11-12
Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään. 29
4:29
Jooel 3:13
Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä."

30Ja hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme? 31Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista siemenistä maan päällä; 32

4:32
Hes. 17:23
Matt. 13:31-32
Luuk. 13:18-19
Ap. t. 2:41
Ap. t. 4:4
Ap. t. 5:14
mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon."

33

4:33
Joh. 16:12
1. Kor. 3:2
Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan; 34
4:34
Matt. 13:34
ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen.

(V. 4:35-41; vert. Matt. 8:23-27; Luuk. 8:22-25)

35

4:35
Matt. 8:18
Ja sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle". 36Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa, niinkuin hän venheessä oli; ja muitakin venheitä oli hänen seurassaan. 37Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi. 38Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?" 39
4:39
Job 26:12
Ps. 106:9
Ps. 107:23-32
Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. 40Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?" 41Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: "Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?"

5

5 LUKU.

Jeesus parantaa riivatun gerasalaisten alueella 1-20, lähtee Jairuksen kotiin 21-24, tekee matkalla terveeksi verenjuoksua sairastavan naisen 25-34 ja herättää Jairuksen tyttären 35-43.

(V. 5:1-20; vert. Matt. 8:28-34; Luuk. 8:26-39)

51Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle. 2Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. 3Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa; 4sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään. 5Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä. 6Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä 7ja huutaen suurella äänellä sanoi: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua." 8Sillä hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki". 9Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin se sanoi hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta". 10Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta. 11Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella. 12Ja ne pyysivät häntä sanoen: "Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin". 13Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen. 14Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. 15Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät. 16Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli käynyt. 17

5:17
Ap. t. 16:39
Ja he alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän alueeltaan. 18Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. 19Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut". 20Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät.

(V. 5:21-43; vert. Matt. 9:18-26; Luuk. 8:40-56)

21Kun Jeesus oli venheellä kulkenut takaisin toiselle puolelle, kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja hän oli järven rannalla. 22Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi hänet nähdessään hänen jalkojensa juureen, 23pyysi häntä hartaasti ja sanoi: "Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon". 24Niin hän lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen.

25Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta 26ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi. 27

5:27
Matt. 14:36
Mark. 3:10
Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa; 28sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi". 29Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan. 30
5:30
Luuk. 6:19
Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?" 31Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: 'Kuka minuun koski?'" 32Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt. 33Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko totuuden. 34
5:34
Mark. 10:52
Luuk. 17:19
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi."

35Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?" 36Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan". 37Ja hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen. 38

5:38
Jer. 9:17-18
Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja hän näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia. 39
5:39
Joh. 11:11
Ja käydessään sisään hän sanoi heille: "Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu." 40Niin he nauroivat häntä. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi. 41
5:41
Luuk. 7:14
Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: "Talita kuum!" Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse. 42Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan. 43
5:43
Matt. 8:4
Mark. 3:12
Luuk. 5:14
Ja hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa tästä ja käski antaa tytölle syötävää.

6

6 LUKU.

Jeesus opettaa Nasaretissa, jossa häntä ylenkatsotaan 1-6; lähettää kaksitoista apostoliaan 6-13. Arveluja Jeesuksesta 14-16. Johannes Kastajan mestaus 17-29. Jeesus ravitsee viisituhatta miestä 30-44, kävelee veden päällä 45-52 ja parantaa sairaita Gennesaretissa 53-56.

(V. 6:1-6; vert. Matt. 13:53-58; Luuk. 4:16-30)

61Ja hän lähti sieltä ja meni kotikaupunkiinsa, ja hänen opetuslapsensa seurasivat häntä. 2

6:2
Mark. 1:22
Ja kun tuli sapatti, rupesi hän opettamaan synagoogassa; ja häntä kuullessaan monet hämmästyivät ja sanoivat: "Mistä tällä on kaikki tämä, ja mikä on se viisaus, joka on hänelle annettu? Ja mitä senkaltaiset voimalliset teot, jotka tapahtuvat hänen kättensä kautta? 3
6:3
Joh. 6:42
Eikö tämä ole se rakentaja, Marian poika ja Jaakobin ja Jooseen ja Juudaan ja Simonin veli? Ja eivätkö hänen sisarensa ole täällä meidän parissamme?" Ja he loukkaantuivat häneen. 4
6:4
Jer. 11:21
Jer. 12:6
Joh. 4:44
Niin Jeesus sanoi heille: "Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja sukulaistensa kesken ja kodissaan". 5Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen. 6
6:6
Matt. 9:35
Luuk. 13:22
Ja hän ihmetteli heidän epäuskoansa.

Ja hän vaelsi ympäristössä, kulkien kylästä kylään, ja opetti.

(V. 6:7-13; vert. Matt. 10:1,9-15; Luuk. 9:1-6)

7

6:7
Mark. 3:13-14
Ja hän kutsui tykönsä ne kaksitoista ja alkoi lähettää heitä kaksittain ja antoi heille vallan saastaisia henkiä vastaan. 8
6:8
Luuk. 10:4
Ja hän sääti heille, etteivät saaneet ottaa matkalle muuta kuin ainoastaan sauvan; ei leipää, ei laukkua, ei rahaa vyöhönsä. 9He saivat kuitenkin sitoa paula-anturat jalkaansa; "mutta älkää pukeko kahta ihokasta yllenne". 10
6:10
Ap. t. 16:15
Ja hän sanoi heille: "Missä tulette taloon, jääkää siihen, kunnes lähdette pois siltä paikkakunnalta. 11
6:11
Luuk. 10:10-12
Ap. t. 13:51
Ap. t. 18:6
Ja missä paikassa teitä ei oteta vastaan eikä teitä kuulla, sieltä menkää pois ja pudistakaa tomu jalkojenne alta, todistukseksi heille." 12
6:12
Matt. 3:2
Matt. 4:17
Mark. 1:15
Ap. t. 2:38
Ap. t. 3:19
Ap. t. 17:30
Ap. t. 26:20
Niin he lähtivät ja saarnasivat, että oli tehtävä parannus. 13
6:13
Jaak. 5:14-15
Ja he ajoivat ulos monta riivaajaa ja voitelivat monta sairasta öljyllä ja paransivat heidät.

(V. 6:14-29; vert. Matt. 14:1-12; Luuk. 9:7-9)

14Ja kuningas Herodes sai kuulla hänestä, sillä hänen nimensä oli tullut tunnetuksi, ja ihmiset sanoivat: "Johannes Kastaja on noussut kuolleista, ja sentähden nämä voimat hänessä vaikuttavat". 15

6:15
Matt. 16:14
Mark. 8:28
Mutta toiset sanoivat: "Se on Elias"; toiset taas sanoivat: "Se on profeetta, niinkuin joku muukin profeetoista". 16Mutta kun Herodes sen kuuli, sanoi hän: "Johannes, jonka minä mestautin, on noussut kuolleista".

17

6:17
Luuk. 3:19-20
Sillä hän, Herodes, oli lähettänyt ottamaan kiinni Johanneksen, sitonut ja pannut hänet vankeuteen veljensä Filippuksen vaimon, Herodiaan, tähden. Sillä Herodes oli nainut hänet, 18
6:18
3. Moos. 18:16
3. Moos. 20:21
ja Johannes oli sanonut Herodekselle: "Sinun ei ole lupa pitää veljesi vaimoa". 19Ja Herodias piti vihaa häntä vastaan ja tahtoi tappaa hänet, mutta ei voinut. 20
6:20
Matt. 21:26
Sillä Herodes pelkäsi Johannesta, koska tiesi hänet vanhurskaaksi ja pyhäksi mieheksi, ja suojeli häntä. Ja kun hän kuunteli häntä, tuli hän epäröivälle mielelle monesta asiasta; ja hän kuunteli häntä mielellään. 21Niin tuli sopiva päivä, kun Herodes syntymäpäivänään piti pitoja ylimyksilleen ja sotapäälliköille ja Galilean ensimmäisille miehille. 22Ja Herodiaan tytär tuli sisälle ja tanssi, ja se miellytti Herodesta ja hänen pöytävieraitaan. Niin kuningas sanoi tytölle: "Ano minulta, mitä ikinä tahdot, niin minä annan sinulle". 23
6:23
Est. 5:3,6
Ja hän vannoi tytölle: "Mitä ikinä minulta anot, sen minä annan sinulle, vaikka puolet valtakuntaani". 24Niin hän meni ulos ja sanoi äidilleen: "Mitä minä anon?" Tämä sanoi: "Johannes Kastajan päätä". 25Ja hän meni kohta kiiruusti sisälle kuninkaan luo, pyysi ja sanoi: "Minä tahdon, että nyt heti annat minulle lautasella Johannes Kastajan pään". 26Silloin kuningas tuli hyvin murheelliseksi, mutta valansa ja pöytävierasten tähden hän ei tahtonut hyljätä hänen pyyntöään. 27Ja kohta kuningas lähetti henkivartijan ja käski tuoda Johanneksen pään. 28Niin vartija meni ja löi häneltä pään poikki vankilassa ja toi hänen päänsä lautasella ja antoi sen tytölle, ja tyttö antoi sen äidillensä. 29Kun hänen opetuslapsensa sen kuulivat, tulivat he ja ottivat hänen ruumiinsa ja panivat sen hautaan.

30

6:30
Luuk. 9:10
Ja apostolit kokoontuivat Jeesuksen tykö ja kertoivat hänelle kaikki, mitä olivat tehneet ja mitä olivat opettaneet. 31
6:31
Mark. 3:20
Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän". Sillä tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.

(V. 6:32-44; vert. Matt. 14:13-21; Luuk. 9:10-17; Joh. 6:1-13)
32Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen. 33Ja he näkivät heidän lähtevän, ja monet saivat siitä tiedon ja riensivät sinne jalkaisin kaikista kaupungeista ja saapuivat ennen heitä. 34
6:34
1. Kun. 22:17
Jer. 50:6
Hes. 34:2,5
Hes. 34:12
Matt. 9:36
Ja astuessaan maihin hän näki paljon kansaa, ja hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia.

35Ja kun päivä jo oli pitkälle kulunut, menivät hänen opetuslapsensa hänen tykönsä ja sanoivat: "Tämä paikka on autio, ja aika on jo myöhäinen; 36laske heidät luotasi, että he menisivät ympäristöllä oleviin maataloihin ja kyliin ostamaan itsellensä syötävää". 37

6:37
2. Kun. 4:42-44
Mutta hän vastasi heille ja sanoi: "Antakaa te heille syödä". Niin he sanoivat hänelle: "Lähdemmekö ostamaan leipää kahdellasadalla denarilla antaaksemme heille syödä?" 38
6:38
Matt. 15:34
Mark. 8:5
Mutta hän sanoi heille: "Montako leipää teillä on? Menkää katsomaan." Otettuaan siitä selvän he sanoivat: "Viisi, ja kaksi kalaa". 39Niin hän määräsi heille, että kaikkien oli asetuttava ruokakunnittain vihantaan ruohikkoon. 40Ja he laskeutuivat ryhmä ryhmän viereen, toisiin sata, toisiin viisikymmentä. 41
6:41
Matt. 15:36
Matt. 26:26
Luuk. 24:30
Ja hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja siunasi ja mursi leivät ja antoi ne opetuslapsilleen kansan eteen pantaviksi; myöskin ne kaksi kalaa hän jakoi kaikille. 42Ja kaikki söivät ja tulivat ravituiksi. 43Sitten he keräsivät palaset, kaksitoista täyttä vakallista, ja tähteet kaloista. 44Ja niitä, jotka olivat syöneet näitä leipiä, oli viisituhatta miestä.

(V. 6:45-56; vert. Matt. 14:22-36; Joh. 6:15-21)

45Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, Beetsaidaan, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa. 46

6:46
Mark. 1:35
Luuk. 5:16
Luuk. 6:12
Ja sanottuaan heille jäähyväiset hän meni pois vuorelle rukoilemaan. 47Ja kun ilta tuli, oli venhe keskellä järveä, ja hän oli yksinään maalla. 48Ja kun hän näki heidän soutaessaan olevan hädässä, sillä tuuli oli heille vastainen, tuli hän neljännen yövartion vaiheilla heidän luoksensa kävellen järven päällä ja aikoi kulkea heidän ohitsensa. 49Mutta nähdessään hänen kävelevän järven päällä he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan; 50sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät. Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö". 51Ja hän astui venheeseen heidän tykönsä, ja tuuli asettui. Niin he hämmästyivät ylen suuresti sydämessään. 52
6:52
Mark. 8:17
Sillä he eivät olleet noista leivistäkään päässeet ymmärrykseen, vaan heidän sydämensä oli paatunut.

53Ja kuljettuaan yli toiselle rannalle he tulivat Gennesaretiin ja laskivat maihin. 54Ja heidän noustessaan venheestä kansa heti tunsi hänet; 55ja he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan. 56

6:56
4. Moos. 15:37-41
Matt. 9:20
Mark. 5:27
Luuk. 6:19
Ja missä vain hän meni kyliin tai kaupunkeihin tai maataloihin, asetettiin sairaat aukeille paikoille ja pyydettiin häneltä, että he saisivat koskea edes hänen vaippansa tupsuun. Ja kaikki, jotka koskivat häneen, tulivat terveiksi.