Raamattu 1933/-38 (KR38)
3

3 LUKU.

Jeesus parantaa miehen, jonka käsi oli kuivettunut 1-6, ja tekee monta muuta sairasta terveeksi 7-12, asettaa kaksitoista apostolia 13-19, kumoaa syytöksen, että hän Beelsebulin avulla ajaa ulos riivaajia 20-27, varoittaa pilkkaamasta Pyhää Henkeä 28-30 ja sanoo Jumalan tahdon tekijää veljekseen, sisarekseen ja äidikseen 31-35.

(V. 3:1-6; vert. Matt. 12:9-14; Luuk. 6:6-11)

31Ja hän meni taas synagoogaan, ja siellä oli mies, jonka käsi oli kuivettunut. 2Ja voidakseen nostaa syytteen häntä vastaan he pitivät häntä silmällä, parantaisiko hän miehen sapattina. 3Niin hän sanoi miehelle, jonka käsi oli kuivettunut: "Nouse ja astu esille". 4

3:4
Luuk. 14:3
Ja hän sanoi heille: "Kumpiko on luvallista sapattina: hyvääkö tehdä vai pahaa, pelastaako henki vai tappaa se?" Mutta he olivat vaiti. 5Silloin hän katsahtaen ympärilleen loi vihassa silmänsä heihin, murheellisena heidän sydämensä paatumuksesta, ja sanoi sille miehelle: "Ojenna kätesi". Ja hän ojensi, ja hänen kätensä tuli jälleen terveeksi. 6
3:6
Matt. 22:16
Joh. 5:16
Ja fariseukset lähtivät ulos ja pitivät kohta herodilaisten kanssa neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet.

(V. 3:7-12; vert. Luuk. 6:17-19)

7

3:7
Matt. 12:15
Mutta Jeesus vetäytyi opetuslapsineen järven rannalle, ja häntä seurasi suuri joukko kansaa Galileasta. Ja Juudeasta 8
3:8
Matt. 4:25
ja Jerusalemista ja Idumeasta ja Jordanin tuolta puolen ja Tyyron ja Siidonin ympäristöltä tuli paljon kansaa hänen tykönsä, kun he kuulivat, kuinka suuria tekoja hän teki. 9Ja hän sanoi opetuslapsillensa, että hänelle oli pidettävä venhe varalla väentungoksen tähden, etteivät he ahdistaisi häntä; 10sillä hän paransi monta, jonka tähden kaikki, joilla oli vaivoja, tunkeutuivat hänen päälleen koskettaaksensa häntä. 11
3:11
Luuk. 4:41
Ja kun saastaiset henget näkivät hänet, lankesivat he maahan hänen eteensä ja huusivat sanoen: "Sinä olet Jumalan Poika". 12
3:12
Matt. 12:16
Ja hän varoitti ankarasti heitä saattamasta häntä julki.

(V. 3:13-19; vert. Luuk. 6:12-16)

13

3:13
Mark. 6:7
Ja hän nousi vuorelle ja kutsui tykönsä ne, jotka hän itse tahtoi, ja he menivät hänen tykönsä. 14
3:14
Matt. 10:1-4
Niin hän asetti kaksitoista olemaan kanssansa ja lähettääksensä heidät saarnaamaan, 15
3:15
Luuk. 9:1
ja heillä oli oleva valta ajaa ulos riivaajia. 16
3:16
Joh. 1:43
Ap. t. 1:13
Ja nämä kaksitoista hän asetti: Pietarin — tämän nimen hän antoi Simonille — 17
3:17
Luuk. 9:54
ja Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja Johanneksen, Jaakobin veljen, joille hän antoi nimen Boanerges, se on: ukkosenjylinän pojat, 18ja Andreaan ja Filippuksen ja Bartolomeuksen ja Matteuksen ja Tuomaan ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Taddeuksen ja Simon Kananeuksen 19
3:19
Matt. 26:14,49
ja Juudas Iskariotin, saman, joka hänet kavalsi.

20

3:20
Mark. 6:31
Ja hän tuli kotiin. Ja taas kokoontui kansaa, niin etteivät he päässeet syömäänkään. 21
3:21
Joh. 10:20
Kun hänen omaisensa sen kuulivat, menivät he ottamaan häntä huostaansa; sillä he sanoivat: "Hän on poissa suunniltaan".

(V. 3:22-30; vert. Matt. 12:24-32; Luuk. 11:15-22)
22
3:22
Matt. 9:34
Ja kirjanoppineet, jotka olivat tulleet Jerusalemista, sanoivat: "Hänessä on Beelsebul", ja: "Riivaajien päämiehen voimalla hän ajaa ulos riivaajia". 23Niin hän kutsui heidät luoksensa ja sanoi heille vertauksilla: "Kuinka saatana voi ajaa ulos saatanan? 24Ja jos jokin valtakunta riitautuu itsensä kanssa, ei se valtakunta voi pysyä pystyssä. 25Ja jos jokin talo riitautuu itsensä kanssa, ei se talo voi pysyä pystyssä. 26Ja jos saatana nousee itseänsä vastaan ja riitautuu itsensä kanssa, ei hän voi pysyä, vaan hänen loppunsa on tullut. 27
3:27
Jes. 49:24-25
Kol. 2:15
Eihän kukaan voi tunkeutua väkevän taloon ja ryöstää hänen tavaraansa, ellei hän ensin sido sitä väkevää; vasta sitten hän ryöstää tyhjäksi hänen talonsa.

28

3:28
Luuk. 12:10
Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin; 29
3:29
Hebr. 6:4-7
Hebr. 10:26
1. Joh. 5:16
mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin." 30Sillä he sanoivat: "Hänessä on saastainen henki".

(V. 3:31-35; vert. Matt. 12:46-50; Luuk. 8:19-21)

31Ja hänen äitinsä ja veljensä tulivat, seisahtuivat ulkopuolelle ja lähettivät hänen luoksensa kutsumaan häntä. 32Ja kansanjoukko istui hänen ympärillään, ja he sanoivat hänelle: "Katso, sinun äitisi ja veljesi tuolla ulkona kysyvät sinua". 33Hän vastasi heille ja sanoi: "Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni?" 34Ja katsellen ympärilleen niihin, jotka istuivat hänen ympärillään, hän sanoi: "Katso, minun äitini ja veljeni! 35

3:35
Joh. 15:14
Hebr. 2:11
Sillä joka tekee Jumalan tahdon, se on minun veljeni ja sisareni ja äitini."

4

4 LUKU.

Jeesus puhuu vertauksen kylväjästä 1-9, vastaa opetuslapsilleen, minkätähden hän puhuu vertauksilla 10-12, selittää vertauksen kylväjästä 13-20, sanoo kaiken salatun tulevan ilmi 21-23, teroittaa oikean kuulemisen tärkeyttä 24, 25, vertaa Jumalan valtakuntaa maahan kylvettyyn jyvään 26-29 ja sinapinsiemeneen 30-32, puhuu sanaa muillakin vertauksilla 33, 34 ja asettaa myrskyn järvellä 35-41.

(V. 4:1-20; vert. Matt. 13:1-23; Luuk. 8:4-15)

41Ja hän rupesi taas opettamaan järven rannalla. Ja hänen luoksensa kokoontui hyvin paljon kansaa, jonka tähden hän astui venheeseen ja istui siinä järvellä, ja kaikki kansa oli maalla järven rannalla. 2Ja hän opetti heitä paljon vertauksilla ja sanoi heille opettaessaan: 3"Kuulkaa! Katso, kylväjä lähti kylvämään. 4Ja hänen kylväessään osa putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät sen. 5Ja osa putosi kallioperälle, jossa sillä ei ollut paljon maata, ja se nousi kohta oraalle, kun sillä ei ollut syvää maata. 6Mutta auringon noustua se paahtui, ja kun sillä ei ollut juurta, niin se kuivettui. 7Ja osa putosi orjantappuroihin; ja orjantappurat nousivat ja tukahuttivat sen, eikä se tehnyt hedelmää. 8Ja osa putosi hyvään maahan; ja se nousi oraalle, kasvoi ja antoi sadon ja kantoi kolmeenkymmeneen ja kuuteenkymmeneen ja sataan jyvään asti." 9

4:9
Matt. 11:15
Ilm. 2:7
Ja hän sanoi: "Jolla on korvat kuulla, se kuulkoon".

10Ja kun hän oli jäänyt yksin, niin ne, jotka olivat hänen ympärillään, ynnä ne kaksitoista kysyivät häneltä näitä vertauksia. 11

4:11
1. Kor. 2:10
1. Joh. 2:27
Niin hän sanoi heille: "Teille on annettu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta noille ulkopuolella oleville kaikki tulee vertauksissa, 12
4:12
Jes. 6:9-10
Jes. 29:10
Joh. 12:40
Ap. t. 28:26-27
Room. 11:8
että he näkemällä näkisivät, eivätkä huomaisi, ja kuulemalla kuulisivat, eivätkä ymmärtäisi, niin etteivät kääntyisi ja saisi anteeksi".

13Ja hän sanoi heille: "Ette käsitä tätä vertausta; kuinka sitten voitte ymmärtää kaikki muut vertaukset? 14

4:14
Jaak. 1:21-23
Kylväjä kylvää sanan. 15Mitkä tien oheen putosivat, ovat ne, joihin sana kylvetään, mutta kun he sen kuulevat, niin saatana heti tulee ja ottaa pois heihin kylvetyn sanan. 16Ja mitkä kallioperälle kylvettiin, ovat niinikään ne, jotka, kun kuulevat sanan, heti ottavat sen ilolla vastaan, 17mutta heillä ei ole juurta itsessään, vaan he kestävät ainoastaan jonkun aikaa; kun sitten tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he kohta lankeavat pois. 18Ja toisia ovat orjantappuroihin kylvetyt; nämä ovat ne, jotka kuulevat sanan, 19
4:19
Matt. 19:22
Mark. 10:24
1. Tim. 6:9,17
mutta maailman huolet ja rikkauden viettelys ja muut himot pääsevät valtaan ja tukahuttavat sanan, ja se jää hedelmättömäksi. 20Ja mitkä hyvään maahan kylvettiin, ovat ne, jotka kuulevat sanan ja ottavat sen vastaan ja kantavat hedelmän, mikä kolmikymmen-, mikä kuusikymmen-, mikä satakertaisen."

(V. 4:21-25; vert. Luuk. 8:16-18)

21

4:21
Matt. 5:15
Luuk. 11:33
Ja hän sanoi heille: "Eihän lamppua oteta esiin, pantavaksi vakan alle tai vuoteen alle? Eiköhän lampunjalkaan pantavaksi? 22
4:22
Saarn. 12:14
Matt. 10:26
Luuk. 12:2
1. Tim. 5:25
Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se tulisi ilmi, eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki. 23Jos jollakin on korvat kuulla, hän kuulkoon."

24

4:24
Matt. 7:2
Luuk. 6:38
Ja hän sanoi heille: "Ottakaa vaari siitä, mitä kuulette; millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan, vieläpä teille lisätäänkin. 25
4:25
Matt. 13:12
Matt. 25:29
Luuk. 19:26
Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on."

26Ja hän sanoi: "Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan; 27

4:27
Jes. 55:10-11
Jaak. 5:7
ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. 28
4:28
1. Moos. 1:11-12
Sillä itsestään maa tuottaa viljan: ensin korren, sitten tähkän, sitten täyden jyvän tähkään. 29
4:29
Jooel 3:13
Mutta kun hedelmä on kypsynyt, lähettää hän kohta sinne sirpin, sillä elonaika on käsissä."

30Ja hän sanoi: "Mihin vertaamme Jumalan valtakunnan, eli mitä vertausta siitä käytämme? 31Se on niinkuin sinapinsiemen, joka, kun se kylvetään maahan, on pienin kaikista siemenistä maan päällä; 32

4:32
Hes. 17:23
Matt. 13:31-32
Luuk. 13:18-19
Ap. t. 2:41
Ap. t. 4:4
Ap. t. 5:14
mutta kun se on kylvetty, niin se nousee ja tulee suurimmaksi kaikista vihanneskasveista ja tekee suuria oksia, niin että taivaan linnut voivat tehdä pesänsä sen varjoon."

33

4:33
Joh. 16:12
1. Kor. 3:2
Monilla tämänkaltaisilla vertauksilla hän puhui heille sanaa, sen mukaan kuin he kykenivät kuulemaan; 34
4:34
Matt. 13:34
ja ilman vertausta hän ei puhunut heille. Mutta opetuslapsillensa hän selitti kaikki, kun he olivat yksikseen.

(V. 4:35-41; vert. Matt. 8:23-27; Luuk. 8:22-25)

35

4:35
Matt. 8:18
Ja sinä päivänä hän illan tultua sanoi heille: "Lähtekäämme yli toiselle rannalle". 36Niin he laskivat kansan luotaan ja ottivat hänet mukaansa, niinkuin hän venheessä oli; ja muitakin venheitä oli hänen seurassaan. 37Ja nousi kova myrskytuuli, ja aallot syöksyivät venheeseen, niin että venhe jo täyttyi. 38Ja itse hän oli peräkeulassa ja nukkui nojaten päänaluseen. Ja he herättivät hänet ja sanoivat hänelle: "Opettaja, etkö välitä siitä, että me hukumme?" 39
4:39
Job 26:12
Ps. 106:9
Ps. 107:23-32
Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: "Vaikene, ole hiljaa". Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. 40Ja hän sanoi heille: "Miksi olette niin pelkureita? Kuinka teillä ei ole uskoa?" 41Ja suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: "Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?"

5

5 LUKU.

Jeesus parantaa riivatun gerasalaisten alueella 1-20, lähtee Jairuksen kotiin 21-24, tekee matkalla terveeksi verenjuoksua sairastavan naisen 25-34 ja herättää Jairuksen tyttären 35-43.

(V. 5:1-20; vert. Matt. 8:28-34; Luuk. 8:26-39)

51Ja he tulivat toiselle puolelle järveä gerasalaisten alueelle. 2Ja kohta kun hän lähti venheestä, tuli häntä vastaan haudoista mies, joka oli saastaisen hengen vallassa. 3Hän asusti haudoissa, eikä kukaan enää voinut häntä kahleillakaan sitoa; 4sillä hän oli monta kertaa ollut sidottuna jalkanuoriin ja kahleisiin, mutta oli särkenyt kahleet ja katkonut jalkanuorat, eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään. 5Ja hän oleskeli aina, yötä ja päivää, haudoissa ja vuorilla, huutaen ja runnellen itseään kivillä. 6Kun hän kaukaa näki Jeesuksen, juoksi hän ja kumartui maahan hänen eteensä 7ja huutaen suurella äänellä sanoi: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika? Minä vannotan sinua Jumalan kautta, älä vaivaa minua." 8Sillä hän oli sanomaisillaan sille: "Lähde ulos miehestä, sinä saastainen henki". 9Ja Jeesus kysyi siltä: "Mikä on nimesi?" Niin se sanoi hänelle: "Legio on minun nimeni, sillä meitä on monta". 10Ja se pyysi pyytämällä häntä, ettei hän lähettäisi niitä pois siitä seudusta. 11Niin siellä oli lähellä vuorta suuri sikalauma laitumella. 12Ja ne pyysivät häntä sanoen: "Lähetä meidät sikoihin, että menisimme niihin". 13Ja hän antoi niille luvan. Niin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Silloin lauma, noin kaksituhatta sikaa, syöksyi jyrkännettä alas järveen; ja ne hukkuivat järveen. 14Ja niiden paimentajat pakenivat ja kertoivat siitä kaupungissa ja maataloissa. Ja kansa lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. 15Ja he tulivat Jeesuksen luo ja näkivät riivatun, jossa legio oli ollut, istuvan puettuna ja täydessä ymmärryksessään; ja he peljästyivät. 16Näille kertoivat näkijät, mitä oli tapahtunut riivatulle ja kuinka sikojen oli käynyt. 17

5:17
Ap. t. 16:39
Ja he alkoivat pyytää häntä poistumaan heidän alueeltaan. 18Ja hänen astuessaan venheeseen se riivattuna ollut pyysi häneltä saada olla hänen kanssaan. 19Mutta hän ei sitä sallinut, vaan sanoi hänelle: "Mene kotiisi omaistesi luo ja kerro heille, kuinka suuria tekoja Herra on sinulle tehnyt ja kuinka hän on sinua armahtanut". 20Niin hän lähti ja rupesi Dekapolin alueella julistamaan, kuinka suuria tekoja Jeesus oli hänelle tehnyt; ja kaikki ihmettelivät.

(V. 5:21-43; vert. Matt. 9:18-26; Luuk. 8:40-56)

21Kun Jeesus oli venheellä kulkenut takaisin toiselle puolelle, kokoontui paljon kansaa hänen luoksensa, ja hän oli järven rannalla. 22Niin tuli muuan synagoogan esimies, nimeltä Jairus, ja lankesi hänet nähdessään hänen jalkojensa juureen, 23pyysi häntä hartaasti ja sanoi: "Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon". 24Niin hän lähti hänen kanssansa. Ja häntä seurasi suuri kansan paljous, ja he tunkeutuivat hänen ympärilleen.

25Ja siellä oli nainen, joka oli sairastanut verenjuoksua kaksitoista vuotta 26ja paljon kärsinyt monen lääkärin käsissä ja kuluttanut kaiken omaisuutensa saamatta mitään apua, pikemminkin käyden huonommaksi. 27

5:27
Matt. 14:36
Mark. 3:10
Tämä oli kuullut Jeesuksesta ja tuli kansanjoukossa takaapäin ja koski hänen vaippaansa; 28sillä hän sanoi: "Kunhan vain saan koskettaa edes hänen vaatteitaan, niin tulen terveeksi". 29Ja heti hänen verensä lähde kuivui, ja hän tunsi ruumiissansa, että oli parantunut vaivastaan. 30
5:30
Luuk. 6:19
Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: "Kuka koski minun vaatteisiini?" 31Niin hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Sinä näet kansanjoukon tungeskelevan ympärilläsi ja sanot: 'Kuka minuun koski?'" 32Mutta hän katseli ympärilleen nähdäksensä, kuka sen oli tehnyt. 33Niin nainen pelkäsi ja vapisi, koska hän tiesi, mitä hänelle oli tapahtunut, ja tuli ja lankesi maahan hänen eteensä ja sanoi hänelle koko totuuden. 34
5:34
Mark. 10:52
Luuk. 17:19
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Tyttäreni, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhaan ja ole terve vaivastasi."

35Hänen vielä puhuessaan tultiin synagoogan esimiehen kotoa sanomaan: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?" 36Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan". 37Ja hän ei sallinut kenenkään muun seurata mukanansa kuin Pietarin ja Jaakobin ja Johanneksen, Jaakobin veljen. 38

5:38
Jer. 9:17-18
Ja he tulivat synagoogan esimiehen taloon; ja hän näki hälisevän joukon ja ääneensä itkeviä ja vaikeroivia. 39
5:39
Joh. 11:11
Ja käydessään sisään hän sanoi heille: "Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu." 40Niin he nauroivat häntä. Mutta hän ajoi kaikki ulos ja otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni sisälle sinne, missä lapsi makasi. 41
5:41
Luuk. 7:14
Ja hän tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: "Talita kuum!" Se on käännettynä: Tyttö, minä sanon sinulle, nouse. 42Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suuren hämmästyksen valtaan. 43
5:43
Matt. 8:4
Mark. 3:12
Luuk. 5:14
Ja hän kielsi ankarasti heitä antamasta kenellekään tietoa tästä ja käski antaa tytölle syötävää.