7 LUKU.

Yleinen pahuus on suuri, mutta todellinen Israel turvautuu Herran armolupauksiin.

7¹

niinkuin hedelmänkorjuussa,

niinkuin viinisadon jälkikorjuussa:

ei ole rypälettä syödäkseni,

ei varhaisviikunaa, jota minun sieluni himoitsee.

²

eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa.

Kaikki he väijyvät verta,

pyydystävät verkolla toinen toistansa.

³

Sitä taidolla tekemään!

Päämies vaatii, tuomari maksusta tuomitsee,

ja mahtava puhuu julki sielunsa himon;

senkaltaista he punovat.

⁴Paras heistä on kuin orjantappura,

oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita.

Sinun tähystäjäisi ilmoittama päivä,

kosto sinulle, tulee.

Silloin he joutuvat sekasortoon.

⁵Älkää uskoko ystävää,

älkää luottako uskottuun;

vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet.

⁶

tytär nousee äitiänsä vastaan,

miniä anoppiansa vastaan;

ihmisen vihamiehiä ovat

hänen omat perhekuntalaisensa.

⁷Mutta minä panen toivoni Herraan,

odotan pelastukseni Jumalaa:

minun Jumalani on minua kuuleva.

⁸Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta:

jos minä olen langennut, niin minä nousen;

jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni.

⁹Minä tahdon kantaa Herran vihaa,

sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan,

siihen asti että hän minun asiani toimittaa

ja hankkii minulle oikeuden.

Hän tuo minut valkeuteen,

minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.

¹⁰

ja häpeä on peittävä heidät,

jotka sanovat minulle:

"Missä on Herra, sinun Jumalasi?"

Minun silmäni saavat ilokseen katsoa heitä:

silloin he joutuvat tallattaviksi kuin katujen loka.

¹¹

sinä päivänä on raja oleva kaukana:

¹²

Assurista ja Egyptin kaupungeista,

kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan,

merestä mereen, vuoresta vuoreen.

¹³Ja maa tulee autioksi asukkaittensa tähden,

heidän töittensä hedelmäin takia.

¹⁴

joka erillänsä asuu metsässä, keskellä Karmelia.

Käykööt he laitumella Baasanissa ja Gileadissa

niinkuin ikiaikoina ennen. —

¹⁵

minä annan hänen nähdä ihmeitä". —

¹⁶

ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestänsä.

He panevat käden suullensa,

heidän korvansa menevät lumpeen.

¹⁷

kuin maan matelijat.

Vavisten he tulevat varustuksistansa,

lähestyvät väristen Herraa, meidän Jumalaamme;

he pelkäävät sinua.

¹⁸

joka annat pahat teot anteeksi

ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten?

Ei hän pidä vihaa iäti,

sillä hänellä on halu laupeuteen.

¹⁹Hän armahtaa meitä jälleen,

polkee maahan meidän pahat tekomme.

Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

²⁰Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta,

Aabrahamille armoa,

niinkuin olet vannonut meidän isillemme

muinaisista päivistä asti.