5 LUKU.

Suuri hallitsija, joka tulee Beetlehemistä, ja hänen hallituksensa.

4:14 Nyt yhdy laumaksi,

sinä hyökkääjäin ahdistama tytär!

Meitä piiritetään,

he lyövät sauvalla poskelle Israelin tuomaria.

5¹

joka olet vähäinen

olemaan Juudan sukujen joukossa,

sinusta minulle tulee se,

joka on oleva hallitsija Israelissa,

jonka alkuperä on muinaisuudesta,

iankaikkisista ajoista.

²

siihen aikaan asti,

jolloin synnyttäjä on synnyttänyt;

silloin jäljellejääneet hänen veljistänsä

palajavat israelilaisten luokse.

³

ja kaitseva Herran voimassa,

Herran, Jumalansa, nimen valtasuuruudessa.

Ja he asuvat alallansa,

sillä silloin on hän oleva suuri

hamaan maan ääriin saakka.

⁴

jos Assur hyökkää maahamme,

jos se astuu palatseihimme,

niin me asetamme sitä vastaan

seitsemän paimenta ja kahdeksan ruhtinasta.

⁵

Nimrodin maata sen omain ovien ääressä.

Hän on pelastava meidät Assurin vallasta,

jos se hyökkää meidän maahamme,

jos se astuu meidän alueellemme.

⁶

monien kansain seassa,

ovat niinkuin kaste, joka tulee Herralta,

niinkuin sadekuuro ruohikolle;

se ei odota miestä, ei varro ihmislapsia.

⁷Ja ne, jotka ovat jäljellä Jaakobista,

pakanain seassa, monien kansain keskellä,

ovat niinkuin leijona metsäneläinten seassa,

niinkuin nuori jalopeura lammaslaumain keskellä:

jos se hyökkää, tallaa maahan ja raatelee,

ei pelastajaa ole.

⁸Kohotkoon sinun kätesi vihollisiasi vastaan,

ja sinun vihamiehesi hävitkööt.

⁹

minä hävitän sinulta hevosesi

ja teen lopun sinun vaunuistasi.

¹⁰Minä hävitän sinun maasi kaupungit

ja hajotan maahan kaikki sinun varustuksesi.

¹¹Minä hävitän loitsut sinun käsistäsi,

eikä sinulle enää jää ennustelijoita.

¹²Minä hävitän sinun jumalankuvasi ja patsaasi,

etkä sinä enää kumarra kättesi tekoa.

¹³Minä kukistan asera-karsikkosi

sinun keskuudestasi

ja tuhoan sinun kaupunkisi.

¹⁴Ja minä kostan vihassa ja kiivaudessa

pakanakansoille, jotka eivät olleet kuuliaisia.

6 LUKU.

Herra käy oikeutta kansansa kanssa.

6¹Kuulkaa, mitä Herra sanoo:

Nouse ja käy oikeutta vuorten kanssa,

ja kukkulat kuulkoot sinun äänesi.

²

te iäti kestävät, maan perustukset;

sillä oikeudenkäynti on Herralla kansaansa vastaan,

ja Israelin kanssa hän käy tuomiolle:

³

ja millä olen sinut väsyttänyt? Vastaa minulle!

⁴

vapahtanut sinut orjuuden pesästä;

ja minä lähetin Mooseksen, Aaronin ja Mirjamin

käymään sinun edelläsi.

⁵

Baalakilla, Mooabin kuninkaalla,

ja mitä Bileam, Beorin poika, hänelle vastasi,

Sittimistä lähtien Gilgaliin asti,

että käsittäisit Herran vanhurskaat teot." —

⁶"Mitä tuoden minä voisin käydä Herran eteen,

kumartua korkeuden Jumalan eteen?

Käynkö hänen eteensä tuoden polttouhreja,

vuodenvanhoja vasikoita?

⁷

kymmenettuhannet öljyvirrat?

Annanko esikoiseni rikoksestani,

ruumiini hedelmän sieluni syntiuhriksi?" —

⁸

mikä hyvä on;

ja mitä muuta Herra sinulta vaatii,

kuin että teet sitä, mikä oikein on,

rakastat laupeutta

ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?

⁹Herran ääni huutaa kaupungille —

ja ymmärtäväisyyttä on,

että sinun nimestäsi otetaan vaari.

Totelkaa vitsaa

ja häntä, joka on sen määrännyt.

¹⁰

vääryyden aarteet ja vajaa, kirottu eefa-mitta?

¹¹

jos minulla olisi väärä vaaka

ja kukkarossa petolliset punnuskivet?

¹²Sen rikkaat ovat täynnä väkivaltaa,

sen asukkaat puhuvat valhetta,

kieli heidän suussansa on pelkkää petosta.

¹³Niinpä minäkin lyön sinut sairaaksi,

teen sinut autioksi sinun syntiesi tähden.

¹⁴

ja sinun vatsassasi on tyhjyys.

Minkä viet pois,

sitä et saa pelastetuksi;

ja minkä pelastetuksi saat,

sen minä annan alttiiksi miekalle.

¹⁵

Sinä puserrat öljyä,

mutta et öljyllä itseäsi voitele,

ja rypälemehua,

mutta et viiniä juo.

¹⁶Mutta Omrin ohjeita noudatetaan

ja kaikkia Ahabin suvun tekoja;

ja heidän neuvojensa mukaan te vaellatte,

että minä saattaisin sinut autioksi

ja sen asukkaat pilkaksi;

ja te saatte kantaa minun kansani häväistyksen.

7 LUKU.

Yleinen pahuus on suuri, mutta todellinen Israel turvautuu Herran armolupauksiin.

7¹

niinkuin hedelmänkorjuussa,

niinkuin viinisadon jälkikorjuussa:

ei ole rypälettä syödäkseni,

ei varhaisviikunaa, jota minun sieluni himoitsee.

²

eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa.

Kaikki he väijyvät verta,

pyydystävät verkolla toinen toistansa.

³

Sitä taidolla tekemään!

Päämies vaatii, tuomari maksusta tuomitsee,

ja mahtava puhuu julki sielunsa himon;

senkaltaista he punovat.

⁴Paras heistä on kuin orjantappura,

oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita.

Sinun tähystäjäisi ilmoittama päivä,

kosto sinulle, tulee.

Silloin he joutuvat sekasortoon.

⁵Älkää uskoko ystävää,

älkää luottako uskottuun;

vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet.

⁶

tytär nousee äitiänsä vastaan,

miniä anoppiansa vastaan;

ihmisen vihamiehiä ovat

hänen omat perhekuntalaisensa.

⁷Mutta minä panen toivoni Herraan,

odotan pelastukseni Jumalaa:

minun Jumalani on minua kuuleva.

⁸Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta:

jos minä olen langennut, niin minä nousen;

jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni.

⁹Minä tahdon kantaa Herran vihaa,

sillä minä olen tehnyt syntiä häntä vastaan,

siihen asti että hän minun asiani toimittaa

ja hankkii minulle oikeuden.

Hän tuo minut valkeuteen,

minä saan nähdä hänen vanhurskautensa.

¹⁰

ja häpeä on peittävä heidät,

jotka sanovat minulle:

"Missä on Herra, sinun Jumalasi?"

Minun silmäni saavat ilokseen katsoa heitä:

silloin he joutuvat tallattaviksi kuin katujen loka.

¹¹

sinä päivänä on raja oleva kaukana:

¹²

Assurista ja Egyptin kaupungeista,

kaikkialta, Egyptistä aina Eufrat-virtaan,

merestä mereen, vuoresta vuoreen.

¹³Ja maa tulee autioksi asukkaittensa tähden,

heidän töittensä hedelmäin takia.

¹⁴

joka erillänsä asuu metsässä, keskellä Karmelia.

Käykööt he laitumella Baasanissa ja Gileadissa

niinkuin ikiaikoina ennen. —

¹⁵

minä annan hänen nähdä ihmeitä". —

¹⁶

ja saavat häpeän kaikesta väkevyydestänsä.

He panevat käden suullensa,

heidän korvansa menevät lumpeen.

¹⁷

kuin maan matelijat.

Vavisten he tulevat varustuksistansa,

lähestyvät väristen Herraa, meidän Jumalaamme;

he pelkäävät sinua.

¹⁸

joka annat pahat teot anteeksi

ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten?

Ei hän pidä vihaa iäti,

sillä hänellä on halu laupeuteen.

¹⁹Hän armahtaa meitä jälleen,

polkee maahan meidän pahat tekomme.

Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

²⁰Sinä osoitat Jaakobille uskollisuutta,

Aabrahamille armoa,

niinkuin olet vannonut meidän isillemme

muinaisista päivistä asti.