2 LUKU.

Rikkaiden harjoittama sorto ja sen tuomio. Herra on yhdistävä hajotetun kansan.

2¹

ja valmistelevat pahaa vuoteillansa!

Aamun valjettua he sen tekevät,

sillä heillä on siihen valta.

²

taloja, ja ottavat ne;

he sortavat miestä ja hänen taloansa,

miestä ja hänen perintöosaansa.

³Sentähden, näin sanoo Herra:

Katso, minä mietin tätä sukua vastaan onnettomuutta:

siitä te ette saa kaulaanne irti

ettekä voi ylpeästi astella;

sillä se on oleva paha aika.

⁴

ja veisataan valitusvirsi.

"Se on tapahtunut", sanotaan,

"me olemme perin hävitetyt,

hän on vaihtanut pois minun kansani osan.

Kuinka hän siirtää sen minulta pois!

Hän jakaa meidän peltomme luopioille."

⁵Sentähden ei sinulla ole oleva ketään,

joka heittäisi arpaa maaosuudesta

Herran seurakunnassa.

⁶

"sellaisista ei pidä saarnata;

eikö väisty pois häpäiseminen?"

⁷Onko tämä Jaakobin heimon puhetta?

Onko Herra pikavihainen?

Ovatko sellaisia hänen tekonsa?

Eivätkö hänen puheensa ole hyvät

sitä kohtaan, joka oikein vaeltaa?

⁸Mutta aikoja sitten on minun kansani

asettunut viholliseksi;

vaatteiden päältä te kiskotte vaipan

niiltä, jotka huoleti kulkevat,

jotka sotaa väistävät.

⁹Minun kansani naiset

te ajatte pois heidän kodeistansa,

jotka ovat heidän ilonsa;

heidän pieniltä lapsiltansa

te otatte minun kunniani ainiaaksi.

¹⁰

ei tässä ole leposijaa

saastutuksen tähden,

joka on saanut aikaan turmion,

parantumattoman turmion.

¹¹

ja petollisuudessaan valhettelisi:

"Minä saarnaan sinulle viinistä ja väkijuomasta",

siinä olisi saarnaaja tälle kansalle.

¹²

sinut, Jaakob, kaikkinesi,

visusti kerätä Israelin jääneet,

saattaa heidät yhteen, niinkuin lampaat tarhaan,

niinkuin lauman laitumellensa:

on oleva ihmisten kohina!

¹³

he aukaisevat tiensä, kulkevat portille

ja lähtevät siitä ulos.

Heidän kuninkaansa käy heidän edellään,

ja Herra heitä johdattaa.

3 LUKU.

Päämiesten ja profeettain synnit sekä niiden tuomio.

3¹

Kuulkaa, Jaakobin päämiehet

ja Israelin heimon ruhtinaat!

Eikö teidän tulisi tuntea oikeus,

²

jotka raastatte ihmisten nahan heidän päältänsä

ja lihan irti heidän luistansa?

³

ja nylkevät nahan heidän päältänsä

ja murskaavat heidän luunsa,

paloittelevat niinkuin pataan,

niinkuin lihan kattilaan —

⁴

mutta hän ei vastaa heille,

vaan kätkee heiltä kasvonsa sinä aikana,

koska he ovat pahoja töitä tehneet.

⁵

jotka eksyttävät minun kansaani,

jotka huutavat: "Rauha!",

kun heidän hampaissaan on purtavaa,

mutta julistavat pyhän sodan sille,

joka ei anna mitään heidän suuhunsa:

⁶

teille tulee pimeys, ennustelua vailla.

Aurinko laskee näiltä profeetoilta,

ja päivä heiltä pimenee.

⁷

ja ennustelijat punastuvat.

Kaikki he peittävät partansa,

sillä Jumalan vastausta ei tule.

⁸Mutta minä olen täynnä voimaa,

Herran Henkeä, oikeutta ja väkevyyttä

ilmoittaakseni Jaakobille sen rikokset

ja Israelille sen synnit.

⁹Kuulkaa tämä, Jaakobin heimon päämiehet

ja Israelin heimon ruhtinaat,

te, jotka halveksitte oikeutta

ja vääristätte kaiken suoran,

¹⁰

ja Jerusalemia vääryydellä.

¹¹

lahjuksia vastaan,

sen papit opettavat maksusta,

ja sen profeetat ennustelevat rahasta.

Mutta Herraan he turvautuvat, sanoen:

"Eikö Herra ole meidän keskellämme?

Ei tule meille onnettomuutta."

¹²

Siion kynnetään pelloksi,

Jerusalem tulee kiviraunioksi

ja temppelivuori metsäkukkulaksi.

4 LUKU.

Herran temppelin vuori tulee rauhanvaltakunnan keskukseksi. Herran kansa vapahdetaan, pakanat nöyryytetään.

4¹

seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista,

ja se on oleva korkein kukkuloista,

ja sinne virtaavat kansat.

²

"Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle,

Jaakobin Jumalan temppeliin,

että hän opettaisi meille teitänsä

ja me vaeltaisimme hänen polkujansa;

sillä Siionista lähtee laki,

Jerusalemista Herran sana."

³

säätää oikeutta väkeville pakanakansoille,

kaukaisiin maihin saakka.

Niin he takovat miekkansa vantaiksi

ja keihäänsä vesureiksi;

kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan,

eivätkä he enää opettele sotimaan.

⁴

oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla

kenenkään peljättämättä.

Sillä Herran Sebaotin suu on puhunut.

⁵Sillä kaikki kansat vaeltavat

jumalansa nimessä kukin,

mutta me vaellamme

Herran, meidän Jumalamme, nimessä

aina ja iankaikkisesti.

⁶

minä tahdon koota ontuvat

ja kerätä hajalleen-ajetut

ja ne, joille minä olin tuottanut onnettomuutta.

⁷

ja kauasjoutuneista väkevän kansan.

Ja Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella

siitä alkaen ja iankaikkisesti.

⁸

Sinun luoksesi on tuleva, on saapuva entinen hallitus,

tytär Jerusalemia vallinnut kuninkuus.

⁹

Eikö sinulla ole kuningasta,

onko sinun neuvonantajasi kadonnut,

koska kipu on vallannut sinut niinkuin synnyttäväisen?

¹⁰

niinkuin synnyttäjä,

sillä nyt sinun on lähdettävä ulos kaupungista

ja asuttava kedolla ja mentävä Baabeliin asti:

siellä sinut pelastetaan;

siellä lunastaa sinut Herra

vihamiestesi käsistä.

¹¹Nyt kokoontuu sinua vastaan paljon pakanoita,

jotka sanovat: "Se saastutettakoon;

katselkoot meidän silmämme iloksensa Siionia!"

¹²

eivätkä ymmärrä hänen neuvoansa,

sillä hän kokoaa heidät

niinkuin lyhteet puimatantereelle.

¹³

sillä minä annan sinulle rautasarvet

ja vaskisorkat minä sinulle annan,

ja sinä survot murskaksi monet kansat.

Ja minä vihin Herralle, tuhon omaksi,

heidän väärän voittonsa,

kaiken maan Herralle heidän rikkautensa.