Raamattu 1933/-38 (KR38)
3

3 LUKU.

31Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt

hänen vihastuksensa vitsan alla.

2Minut hän on johdattanut ja kuljettanut

pimeyteen eikä valkeuteen.

3Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä,

yhäti, kaiken päivää.

4

3:4
Ps. 51:10
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani,

musertanut minun luuni.

5Hän on rakentanut varustukset minua vastaan

ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6

3:6
Ps. 143:3
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä

niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni,

niin etten pääse ulos,

on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8

3:8
Job 19:7
Ps. 22:3
Vaikka minä huudan ja parun,

hän vaientaa minun rukoukseni.

9

3:9
Job 19:8
Hakatuista kivistä hän on tehnyt

minun teilleni muurin,

on mutkistanut minun polkuni.

10

3:10
Hoos. 5:14
Hoos. 13:7
Vaaniva karhu on hän minulle,

piilossa väijyvä leijona.

11Hän on vienyt harhaan minun tieni

ja repinyt minut kappaleiksi,

hän on minut autioksi tehnyt.

12

3:12
Job 16:12
Ps. 7:13
Valit. 2:4
Hän on jännittänyt jousensa

ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13Hän on ampunut munuaisiini

nuolet, viinensä lapset.

14

3:14
Job 30:9
Ps. 69:12
Jer. 20:7
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi,

heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15Hän on ravinnut minua katkeruudella,

juottanut minua koiruoholla.

16Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan,

painanut minut alas tomuun.

17Sinä olet syössyt minun sieluni ulos,

rauhasta pois,

minä olen unhottanut onnen.

18Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia

ja Herran odotus.

19Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani,

koiruohoa ja myrkkyä.

20Sinä kyllä muistat sen,

että minun sieluni on alaspainettu.

21Tämän minä painan sydämeeni,

sentähden minä toivon.

22Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,

sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23se on joka aamu uusi,

ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24

3:24
Ps. 16:5
Ps. 73:26
Ps. 119:57
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni;

sentähden minä panen toivoni häneen.

25Hyvä on Herra häntä odottaville,

sille sielulle, joka häntä etsii.

26Hyvä on hiljaisuudessa toivoa

Herran apua.

27

3:27
Ps. 119:71
Matt. 11:29
Hyvä on miehelle,

että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28Istukoon hän yksin ja hiljaa,

kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29Laskekoon suunsa tomuun —

ehkä on vielä toivoa.

30

3:30
Matt. 5:39
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö,

saakoon kyllälti häväistystä.

31

3:31
Ps. 103:9
Sillä ei Herra hylkää

iankaikkisesti;

32vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,

hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa

eikä murehduta ihmislapsia.

34Kun jalkojen alle poljetaan

kaikki vangit maassa,

35kun väännetään miehen oikeutta

Korkeimman kasvojen edessä,

36kun ihmiselle tehdään vääryyttä

hänen riita-asiassaan —

eikö Herra sitä näkisi?

37

3:37
Ps. 33:9
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut,

jos ei Herra ole käskenyt?

38

3:38
Jes. 45:7
Aam. 3:6
Eikö lähde Korkeimman suusta

paha ja hyvä?

39

3:39
Luuk. 23:44
Miksi tuskittelee ihminen eläessään,

mies syntiensä palkkaa?

40Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä

ja palatkaamme Herran tykö.

41Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme

Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

42

3:42
Ps. 106:6
Me olemme luopuneet pois

ja olleet kapinalliset;

sinä et ole antanut anteeksi,

43olet peittänyt itsesi vihassasi,

ajanut meitä takaa,

surmannut säälimättä;

44olet peittänyt itsesi pilvellä,

niin ettei rukous pääse lävitse.

45Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt

kansojen seassa.

46

3:46
Valit. 2:16
Suut ammollaan meitä vastaan

ovat kaikki meidän vihamiehemme.

47

3:47
Jes. 24:17
Jer. 48:43
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa,

turmio ja sortuminen.

48

3:48
Jer. 9:1
Jer. 14:17
Valit. 1:16
Vesipurot juoksevat minun silmistäni

tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

49Minun silmäni vuotaa lakkaamatta,

hellittämättä

50siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee

Herra taivaasta.

51Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni

kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

52Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua

ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53

3:53
Jer. 38:6
He sulkivat kuoppaan minun elämäni

ja heittivät päälleni kiviä.

54Vedet tulvivat minun pääni ylitse;

minä sanoin: olen hukassa.

55

3:55
Ps. 88:7
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra,

kuopan syvyydestä.

56Sinä kuulit minun huutoni:

"Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani,

että saisin hengähtää".

57

3:57
Ps. 145:18
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin;

sinä sanoit: "Älä pelkää".

58Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani,

lunastit minun henkeni.

59Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron:

hanki minulle oikeus.

60Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa

ovat minua vastaan kaiken päivää.

63Istuivatpa he tai nousivat,

katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64

3:64
Ps. 28:4
Kosta heille, Herra,

heidän kättensä teot.

65

3:65
Ps. 69:24
2. Kor. 3:14
Paaduta heidän sydämensä,

kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

66Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät

Herran taivaan alta.

4

4 LUKU.

41Kuinka onkaan kulta tummunut,

muuttunut hyvä kulta;

kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinä

kaikkien katujen kulmiin!

2

4:2
Jer. 19:11
Siionin pojat, nuo kalliit,

punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi —

kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa,

savenvalajan kätten tekojen!

3

4:3
Job 39:16
Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä,

imettävät pentujansa;

mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi

kuin kamelikurki erämaassa.

4

4:4
Ps. 137:6
Valit. 2:11
Imeväisen kieli tarttuu suulakeen

janon tähden.

Lapsukaiset pyytävät leipää;

ei ole, kuka sitä heille taittaisi.

5Jotka herkkuja söivät,

ne nääntyvät kaduilla.

Joita punapurppuran päällä kanneltiin,

ne tunkioita syleilevät.

6

4:6
1. Moos. 18:20
1. Moos. 19:24
Hes. 16:46
Tyttären, minun kansani, syntivelka

on Sodoman syntiä suurempi;

Sodoma hävitettiin yhtäkkiä

kätten siellä riehumatta.

7Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat,

maitoa valkoisemmat,

heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi,

heidän hahmonsa oli kuin safiiri.

8Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi,

ei voi heitä tuntea kaduilla.

Rypyssä on heillä nahka luitten päällä,

se on kuivettunut kuin puu.

9

4:9
Jer. 8:3
Parempi oli miekan kaatamien

kuin nälän kaatamien,

jotka menehtyivät, kuin lävitsepistetyt,

pellon viljaa vailla.

10

4:10
3. Moos. 26:29
5. Moos. 28:53
2. Kun. 6:29
Jer. 19:9
Valit. 2:10
Armeliaat vaimot

keittivät omin käsin lapsiansa:

ne tulivat heille ruuaksi

tyttären, minun kansani, sortuessa.

11

4:11
Jer. 17:27
Hes. 7:8
Herra on pannut täytäntöön kiivautensa,

vuodattanut vihansa hehkun;

hän on sytyttänyt Siioniin tulen,

joka on kuluttanut sen perustukset.

12Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat,

ei maanpiirin asukkaista kenkään,

että vihollinen ja vainomies hyökkää sisään

Jerusalemin porteista.

13

4:13
Jer. 5:31
Jer. 23:21
Jer. 26:8
Matt. 23:35
Sen profeettain syntien tähden kävi näin,

sen pappien pahain tekojen tähden,

niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet

vanhurskaitten verta.

14He harhailivat sokeina kaduilla,

verellä tahrattuina,

niin ettei voinut koskea

heidän vaatteisiinsa.

15

4:15
3. Moos. 13:45
"Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä.

"Väistykää, väistykää, älkää koskeko!"

Paettuaankin he yhä harhailivat;

pakanain seassa sanottiin:

"Eivät he saa kauemmin asustaa täällä".

16Herran kasvot ovat hajottaneet heidät,

hän ei heihin enää katso.

Papeista ei välitetty,

vanhimpia ei armahdettu.

17Vieläkin me, silmät rauenneina,

turhaan odotimme apua;

tähystyspaikastamme me tähyilimme kansaa,

josta ei pelastusta tullut.

18Meidän askeleitamme vaanittiin,

niin ettemme voineet kulkea kaduillamme.

Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät —

niin, loppumme tuli.

19Meidän vainoojamme olivat nopeammat

kuin kotkat taivaalla.

Vuorilla he ajoivat meitä takaa,

väijyivät meitä erämaassa.

20

4:20
2. Kun. 25:5
Jer. 52:8
Hän, meidän elämänhenkemme,

Herran voideltu,

joutui vangiksi heidän kuoppiinsa,

hän, josta me olimme sanoneet:

hänen varjossaan me saamme elää

pakanakansain seassa.

21

4:21
Ps. 137:7
Jer. 25:15,21
Jer. 49:12
Iloitse ja riemuitse, tytär Edom,

joka asut Uusin maassa!

Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi:

sinä juovut ja paljastat itsesi.

22

4:22
Jes. 40:2
Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut:

ei Herra ole enää siirtävä sinua pois.

Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on etsiskelevä,

on paljastava sinun syntisi.

5

5 LUKU.

51Muista, Herra, mitä meille on tapahtunut;

katso ja näe meidän häväistyksemme.

2

5:2
5. Moos. 28:30
Meidän perintöosamme on siirtynyt vieraille,

meidän talomme muukalaisille.

3Me olemme tulleet orvoiksi, isättömiksi,

meidän äitimme ovat kuin lesket.

4Oman juomavetemme me ostamme rahalla;

omat puumme saamme, jos maksamme hinnan.

5Vainoojamme ovat meidän niskassamme;

kun uuvumme, ei meille lepoa suoda.

6Egyptille me lyömme kättä ja Assurille

saadaksemme leipää ravinnoksi.

7

5:7
2. Moos. 20:5
Jer. 31:29
Hes. 18:2
Meidän isämme ovat syntiä tehneet;

heitä ei enää ole.

Me kannamme heidän syntivelkaansa.

8Orjat hallitsevat meitä;

ei ole sitä, joka tempaisi meidät heidän käsistänsä.

9Henkemme kaupalla me noudamme leipämme,

väistäen miekkaa erämaassa.

10Meidän ihomme halkeilee kuin uuni

nälän poltteiden takia.

11Naisia raiskataan Siionissa,

neitsyitä Juudan kaupungeissa.

12

5:12
5. Moos. 28:50
Ruhtinaita heidän kätensä hirttävät,

vanhinten kasvoja ei pidetä arvossa.

13Nuorukaiset kantavat myllynkiviä,

poikaset kompastelevat puutaakkojen alla.

14Poissa ovat vanhukset porteista,

nuorukaiset kielisoittimiensa äärestä.

15

5:15
Job 30:31
Poissa on ilo sydämistämme,

karkelomme on valitukseksi muuttunut.

16

5:16
Job 19:9
Jer. 13:18
Hes. 21:26
Pudonnut on päästämme kruunu.

Voi meitä, sillä me olemme syntiä tehneet!

17Tästä syystä on sydämemme tullut sairaaksi,

näitten tähden ovat silmämme pimenneet —

18Siionin vuoren tähden, joka on autiona,

jolla ketut juoksentelevat.

19

5:19
Ps. 9:8
Ps. 29:10
Ps. 102:13
Ps. 145:13
Sinä, Herra, hallitset iankaikkisesti,

sinun valtaistuimesi pysyy suvusta sukuun.

20Miksi unhotat meidät ainiaaksi,

hylkäät meidät ikipäiviksi?

21

5:21
Jer. 31:18
Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme;

uudista meidän päivämme muinaiselleen.

22Vai oletko meidät peräti hyljännyt,

vihastunut meihin ylenmäärin?