4 LUKU.
41Kuinka onkaan kulta tummunut,
muuttunut hyvä kulta;
kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinä
kaikkien katujen kulmiin!
2
Siionin pojat, nuo kalliit,
punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi —
kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa,
savenvalajan kätten tekojen!
3
Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä,
imettävät pentujansa;
mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi
kuin kamelikurki erämaassa.
4
Valit. 2:11
Imeväisen kieli tarttuu suulakeen
janon tähden.
Lapsukaiset pyytävät leipää;
ei ole, kuka sitä heille taittaisi.
5Jotka herkkuja söivät,
ne nääntyvät kaduilla.
Joita punapurppuran päällä kanneltiin,
ne tunkioita syleilevät.
6
1. Moos. 19:24
Hes. 16:46
Tyttären, minun kansani, syntivelka
on Sodoman syntiä suurempi;
Sodoma hävitettiin yhtäkkiä
kätten siellä riehumatta.
7Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat,
maitoa valkoisemmat,
heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi,
heidän hahmonsa oli kuin safiiri.
8Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi,
ei voi heitä tuntea kaduilla.
Rypyssä on heillä nahka luitten päällä,
se on kuivettunut kuin puu.
9
Parempi oli miekan kaatamien
kuin nälän kaatamien,
jotka menehtyivät, kuin lävitsepistetyt,
pellon viljaa vailla.
10
5. Moos. 28:53
2. Kun. 6:29
Jer. 19:9
Valit. 2:10
Armeliaat vaimot
keittivät omin käsin lapsiansa:
ne tulivat heille ruuaksi
tyttären, minun kansani, sortuessa.
11
Hes. 7:8
Herra on pannut täytäntöön kiivautensa,
vuodattanut vihansa hehkun;
hän on sytyttänyt Siioniin tulen,
joka on kuluttanut sen perustukset.
12Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat,
ei maanpiirin asukkaista kenkään,
että vihollinen ja vainomies hyökkää sisään
Jerusalemin porteista.
13
Jer. 23:21
Jer. 26:8
Matt. 23:35
Sen profeettain syntien tähden kävi näin,
sen pappien pahain tekojen tähden,
niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet
vanhurskaitten verta.
14He harhailivat sokeina kaduilla,
verellä tahrattuina,
niin ettei voinut koskea
heidän vaatteisiinsa.
15
"Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä.
"Väistykää, väistykää, älkää koskeko!"
Paettuaankin he yhä harhailivat;
pakanain seassa sanottiin:
"Eivät he saa kauemmin asustaa täällä".
16Herran kasvot ovat hajottaneet heidät,
hän ei heihin enää katso.
Papeista ei välitetty,
vanhimpia ei armahdettu.
17Vieläkin me, silmät rauenneina,
turhaan odotimme apua;
tähystyspaikastamme me tähyilimme kansaa,
josta ei pelastusta tullut.
18Meidän askeleitamme vaanittiin,
niin ettemme voineet kulkea kaduillamme.
Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät —
niin, loppumme tuli.
19Meidän vainoojamme olivat nopeammat
kuin kotkat taivaalla.
Vuorilla he ajoivat meitä takaa,
väijyivät meitä erämaassa.
20
Jer. 52:8
Hän, meidän elämänhenkemme,
Herran voideltu,
joutui vangiksi heidän kuoppiinsa,
hän, josta me olimme sanoneet:
hänen varjossaan me saamme elää
pakanakansain seassa.
21
Jer. 25:15,21
Jer. 49:12
Iloitse ja riemuitse, tytär Edom,
joka asut Uusin maassa!
Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi:
sinä juovut ja paljastat itsesi.
22
Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut:
ei Herra ole enää siirtävä sinua pois.
Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on etsiskelevä,
on paljastava sinun syntisi.