Raamattu 1933/-38 (KR38)
2

2 LUKU.

21

2:1
1. Aik. 28:2
Ps. 132:7
Kuinka onkaan Herra vihassaan pilvillä peittänyt

tytär Siionin!

Hän heitti taivaasta maahan

Israelin kunnian

eikä muistanut jalkainsa astinlautaa

vihansa päivänä.

2Herra on hävittänyt säälimättä

kaikki Jaakobin majat,

on hajottanut vihastuksissaan

tytär Juudan linnoitukset,

pannut ne maan tasalle.

Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat.

3Hän on vihan hehkussa hakannut poikki

Israelin sarven kokonansa.

Hän veti oikean kätensä takaisin

vihamiehen edestä

ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli,

joka kuluttaa kaiken yltympäri.

4

2:4
Ps. 7:13
Hän jännitti jousensa kuin vihamies,

seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen

ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut.

Tytär Siionin majaan

hän vuodatti kiivautensa kuin tulen.

5Herra on ollut niinkuin vihamies,

on hävittänyt Israelin:

hän hävitti kaikki sen palatsit,

turmeli sen linnoitukset

ja antoi tytär Juudalle

paljon valitusta ja vaikerrusta.

6Hän särki aitauksensa niinkuin

puutarhan aidan,

hävitti juhlanviettopaikkansa.

Herra on saattanut unhotuksiin Siionissa

juhla-ajat ja sapatit

ja on kiivaassa suuttumuksessaan pitänyt halpana

kuninkaat ja papit.

7Herra on hyljännyt alttarinsa,

syössyt häväistykseen pyhäkkönsä,

luovuttanut vihamiehen käteen

palatsiensa muurit.

He nostivat huudon Herran huoneessa,

huudon kuin juhlapäivänä.

8

2:8
2. Kun. 21:13
Jes. 34:11
Sak. 1:16
Herra oli päättänyt turmella

tytär Siionin muurit:

hän jännitti mittanuoran,

ei pidättänyt kättänsä hävittämästä,

saattoi murheeseen varustukset ja muurit;

ne yhdessä nääntyvät.

9

2:9
Ps. 74:9
Sen portit ovat vajonneet maahan,

hän poisti ja särki sen salvat.

Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanain seassa;

lakia ei ole,

eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta.

10Maassa istuvat ääneti

tytär Siionin vanhimmat.

He ovat heittäneet tomua päänsä päälle,

vyöttäytyneet säkkeihin;

maata kohden ovat painaneet päänsä

Jerusalemin neitsyet.

11

2:11
Valit. 1:20
Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet,

minun sisukseni kuohuvat,

minun maksani on maahan vuodatettu

tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät

kaupungin kaduilla.

12He sanovat äideillensä:

"Missä on leipää ja viiniä?"

kun he nääntyvät niinkuin kaatuneet

kaupungin kaduilla,

heittävät henkensä

äitiensä syliin.

13Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua,

tytär Jerusalem?

Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua,

neitsyt, tytär Siion?

Sillä suuri niinkuin meri on sinun sortumisesi;

kuka voi sinut parantaa?

14

2:14
Jer. 2:8
Jer. 5:31
Jer. 14:14
Jer. 23:16
Jer. 27:14
Jer. 29:9
Hes. 13:2
Profeettasi ovat sinulle nähneet

petollisia, äiteliä näkyjä.

Eivät he ole paljastaneet sinun syntiäsi,

niin että olisivat kääntäneet sinun kohtalosi,

vaan ovat nähneet sinulle

petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia.

15

2:15
Job 27:23
Ps. 48:3
Ps. 50:2
Sinulle paukuttavat kämmeniänsä

kaikki ohikulkijat,

he viheltävät ja nyökyttävät ilkkuen päätänsä

tytär Jerusalemille:

"Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin

kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan ihastukseksi?"

16

2:16
Ps. 22:14
Valit. 3:46
Suu ammollaan sinua vastaan

ovat kaikki sinun vihamiehesi.

He viheltävät, kiristelevät hampaitaan

ja sanovat: "Me olemme sen hävittäneet.

Tämä on juuri se päivä, jota olemme toivoneet;

se on meille tullut, olemme sen nähneet."

17

2:17
3. Moos. 26:14
5. Moos. 28:15
Herra on tehnyt, mitä oli aikonut.

Hän on täyttänyt sanansa,

sen, mitä oli päättänyt muinaisista päivistä asti:

hän on repinyt alas säälimättä,

on antanut vihamiesten iloita sinusta

ja kohottanut sinun vihollistesi sarven.

18Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen.

Sinä, tytär Siionin muuri,

anna kyyneltesi virtana vuotaa

yötä päivää!

Älä suo itsellesi lepoa,

älköön silmäteräsi ummistuko.

19

2:19
Ps. 62:9
Nouse, kohota valitushuuto yöllä,

kun alkavat yövartiot.

Anna sydämesi vuotaa kuin vesi

Herran kasvojen edessä.

Kohota kätesi häntä kohden

pienten lastesi elämän puolesta,

kun ne nääntyvät nälkään

kaikkien katujen kulmissa.

20

2:20
3. Moos. 26:29
5. Moos. 28:53
Jer. 19:9
Valit. 4:10
Katso, Herra, ja tarkkaa,

ketä olet antanut tämän kohdata:

pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä,

vaalimansa pienet lapset;

pitäisikö Herran pyhäkössä tapettaman

papit ja profeetat?

21Maassa, kaduilla, makaa

nuorta ja vanhaa;

minun neitsyeni ja nuorukaiseni

ovat kaatuneet miekkaan.

Sinä olet surmannut vihasi päivänä,

olet teurastanut säälimättä.

22

2:22
Valit. 1:15
Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon

minun peljättäjäni joka taholta;

eikä jäänyt Herran vihan päivänä

pelastunutta, ei pakoonpäässyttä.

Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut,

ne minun vihamieheni lopetti.

3

3 LUKU.

31Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt

hänen vihastuksensa vitsan alla.

2Minut hän on johdattanut ja kuljettanut

pimeyteen eikä valkeuteen.

3Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä,

yhäti, kaiken päivää.

4

3:4
Ps. 51:10
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani,

musertanut minun luuni.

5Hän on rakentanut varustukset minua vastaan

ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

6

3:6
Ps. 143:3
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä

niinkuin ikiaikojen kuolleet.

7Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni,

niin etten pääse ulos,

on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

8

3:8
Job 19:7
Ps. 22:3
Vaikka minä huudan ja parun,

hän vaientaa minun rukoukseni.

9

3:9
Job 19:8
Hakatuista kivistä hän on tehnyt

minun teilleni muurin,

on mutkistanut minun polkuni.

10

3:10
Hoos. 5:14
Hoos. 13:7
Vaaniva karhu on hän minulle,

piilossa väijyvä leijona.

11Hän on vienyt harhaan minun tieni

ja repinyt minut kappaleiksi,

hän on minut autioksi tehnyt.

12

3:12
Job 16:12
Ps. 7:13
Valit. 2:4
Hän on jännittänyt jousensa

ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

13Hän on ampunut munuaisiini

nuolet, viinensä lapset.

14

3:14
Job 30:9
Ps. 69:12
Jer. 20:7
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi,

heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

15Hän on ravinnut minua katkeruudella,

juottanut minua koiruoholla.

16Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan,

painanut minut alas tomuun.

17Sinä olet syössyt minun sieluni ulos,

rauhasta pois,

minä olen unhottanut onnen.

18Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia

ja Herran odotus.

19Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani,

koiruohoa ja myrkkyä.

20Sinä kyllä muistat sen,

että minun sieluni on alaspainettu.

21Tämän minä painan sydämeeni,

sentähden minä toivon.

22Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,

sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

23se on joka aamu uusi,

ja suuri on hänen uskollisuutensa.

24

3:24
Ps. 16:5
Ps. 73:26
Ps. 119:57
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni;

sentähden minä panen toivoni häneen.

25Hyvä on Herra häntä odottaville,

sille sielulle, joka häntä etsii.

26Hyvä on hiljaisuudessa toivoa

Herran apua.

27

3:27
Ps. 119:71
Matt. 11:29
Hyvä on miehelle,

että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

28Istukoon hän yksin ja hiljaa,

kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

29Laskekoon suunsa tomuun —

ehkä on vielä toivoa.

30

3:30
Matt. 5:39
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö,

saakoon kyllälti häväistystä.

31

3:31
Ps. 103:9
Sillä ei Herra hylkää

iankaikkisesti;

32vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,

hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

33Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa

eikä murehduta ihmislapsia.

34Kun jalkojen alle poljetaan

kaikki vangit maassa,

35kun väännetään miehen oikeutta

Korkeimman kasvojen edessä,

36kun ihmiselle tehdään vääryyttä

hänen riita-asiassaan —

eikö Herra sitä näkisi?

37

3:37
Ps. 33:9
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut,

jos ei Herra ole käskenyt?

38

3:38
Jes. 45:7
Aam. 3:6
Eikö lähde Korkeimman suusta

paha ja hyvä?

39

3:39
Luuk. 23:44
Miksi tuskittelee ihminen eläessään,

mies syntiensä palkkaa?

40Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä

ja palatkaamme Herran tykö.

41Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme

Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

42

3:42
Ps. 106:6
Me olemme luopuneet pois

ja olleet kapinalliset;

sinä et ole antanut anteeksi,

43olet peittänyt itsesi vihassasi,

ajanut meitä takaa,

surmannut säälimättä;

44olet peittänyt itsesi pilvellä,

niin ettei rukous pääse lävitse.

45Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt

kansojen seassa.

46

3:46
Valit. 2:16
Suut ammollaan meitä vastaan

ovat kaikki meidän vihamiehemme.

47

3:47
Jes. 24:17
Jer. 48:43
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa,

turmio ja sortuminen.

48

3:48
Jer. 9:1
Jer. 14:17
Valit. 1:16
Vesipurot juoksevat minun silmistäni

tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

49Minun silmäni vuotaa lakkaamatta,

hellittämättä

50siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee

Herra taivaasta.

51Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni

kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

52Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua

ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

53

3:53
Jer. 38:6
He sulkivat kuoppaan minun elämäni

ja heittivät päälleni kiviä.

54Vedet tulvivat minun pääni ylitse;

minä sanoin: olen hukassa.

55

3:55
Ps. 88:7
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra,

kuopan syvyydestä.

56Sinä kuulit minun huutoni:

"Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani,

että saisin hengähtää".

57

3:57
Ps. 145:18
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin;

sinä sanoit: "Älä pelkää".

58Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani,

lunastit minun henkeni.

59Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron:

hanki minulle oikeus.

60Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

61Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

62Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa

ovat minua vastaan kaiken päivää.

63Istuivatpa he tai nousivat,

katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

64

3:64
Ps. 28:4
Kosta heille, Herra,

heidän kättensä teot.

65

3:65
Ps. 69:24
2. Kor. 3:14
Paaduta heidän sydämensä,

kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

66Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät

Herran taivaan alta.

4

4 LUKU.

41Kuinka onkaan kulta tummunut,

muuttunut hyvä kulta;

kuinka ovat pyhät kivet viskeltyinä

kaikkien katujen kulmiin!

2

4:2
Jer. 19:11
Siionin pojat, nuo kalliit,

punnitut puhtaimman kullan arvoisiksi —

kuinka he ovatkaan saviastiain arvossa,

savenvalajan kätten tekojen!

3

4:3
Job 39:16
Aavikkosudetkin taritsevat nisiänsä,

imettävät pentujansa;

mutta tytär, minun kansani, on tullut tylyksi

kuin kamelikurki erämaassa.

4

4:4
Ps. 137:6
Valit. 2:11
Imeväisen kieli tarttuu suulakeen

janon tähden.

Lapsukaiset pyytävät leipää;

ei ole, kuka sitä heille taittaisi.

5Jotka herkkuja söivät,

ne nääntyvät kaduilla.

Joita punapurppuran päällä kanneltiin,

ne tunkioita syleilevät.

6

4:6
1. Moos. 18:20
1. Moos. 19:24
Hes. 16:46
Tyttären, minun kansani, syntivelka

on Sodoman syntiä suurempi;

Sodoma hävitettiin yhtäkkiä

kätten siellä riehumatta.

7Siionin ruhtinaat olivat lunta puhtaammat,

maitoa valkoisemmat,

heidän ruumiinsa oli koralleja rusottavampi,

heidän hahmonsa oli kuin safiiri.

8Nyt on heidän muotonsa nokea mustempi,

ei voi heitä tuntea kaduilla.

Rypyssä on heillä nahka luitten päällä,

se on kuivettunut kuin puu.

9

4:9
Jer. 8:3
Parempi oli miekan kaatamien

kuin nälän kaatamien,

jotka menehtyivät, kuin lävitsepistetyt,

pellon viljaa vailla.

10

4:10
3. Moos. 26:29
5. Moos. 28:53
2. Kun. 6:29
Jer. 19:9
Valit. 2:10
Armeliaat vaimot

keittivät omin käsin lapsiansa:

ne tulivat heille ruuaksi

tyttären, minun kansani, sortuessa.

11

4:11
Jer. 17:27
Hes. 7:8
Herra on pannut täytäntöön kiivautensa,

vuodattanut vihansa hehkun;

hän on sytyttänyt Siioniin tulen,

joka on kuluttanut sen perustukset.

12Eivät olisi uskoneet maan kuninkaat,

ei maanpiirin asukkaista kenkään,

että vihollinen ja vainomies hyökkää sisään

Jerusalemin porteista.

13

4:13
Jer. 5:31
Jer. 23:21
Jer. 26:8
Matt. 23:35
Sen profeettain syntien tähden kävi näin,

sen pappien pahain tekojen tähden,

niiden, jotka siellä olivat vuodattaneet

vanhurskaitten verta.

14He harhailivat sokeina kaduilla,

verellä tahrattuina,

niin ettei voinut koskea

heidän vaatteisiinsa.

15

4:15
3. Moos. 13:45
"Väistykää! Saastainen!" huudettiin heistä.

"Väistykää, väistykää, älkää koskeko!"

Paettuaankin he yhä harhailivat;

pakanain seassa sanottiin:

"Eivät he saa kauemmin asustaa täällä".

16Herran kasvot ovat hajottaneet heidät,

hän ei heihin enää katso.

Papeista ei välitetty,

vanhimpia ei armahdettu.

17Vieläkin me, silmät rauenneina,

turhaan odotimme apua;

tähystyspaikastamme me tähyilimme kansaa,

josta ei pelastusta tullut.

18Meidän askeleitamme vaanittiin,

niin ettemme voineet kulkea kaduillamme.

Meidän loppumme lähestyi, päivämme täyttyivät —

niin, loppumme tuli.

19Meidän vainoojamme olivat nopeammat

kuin kotkat taivaalla.

Vuorilla he ajoivat meitä takaa,

väijyivät meitä erämaassa.

20

4:20
2. Kun. 25:5
Jer. 52:8
Hän, meidän elämänhenkemme,

Herran voideltu,

joutui vangiksi heidän kuoppiinsa,

hän, josta me olimme sanoneet:

hänen varjossaan me saamme elää

pakanakansain seassa.

21

4:21
Ps. 137:7
Jer. 25:15,21
Jer. 49:12
Iloitse ja riemuitse, tytär Edom,

joka asut Uusin maassa!

Mutta malja on tuleva sinunkin kohdallesi:

sinä juovut ja paljastat itsesi.

22

4:22
Jes. 40:2
Sinun syntivelkasi, tytär Siion, on loppunut:

ei Herra ole enää siirtävä sinua pois.

Sinun syntivelkasi, tytär Edom, hän on etsiskelevä,

on paljastava sinun syntisi.