3 LUKU.

3¹Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt

hänen vihastuksensa vitsan alla.

²Minut hän on johdattanut ja kuljettanut

pimeyteen eikä valkeuteen.

³Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä,

yhäti, kaiken päivää.

⁴

musertanut minun luuni.

⁵Hän on rakentanut varustukset minua vastaan

ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.

⁶

niinkuin ikiaikojen kuolleet.

⁷Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni,

niin etten pääse ulos,

on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.

⁸

hän vaientaa minun rukoukseni.

⁹

minun teilleni muurin,

on mutkistanut minun polkuni.

¹⁰

piilossa väijyvä leijona.

¹¹Hän on vienyt harhaan minun tieni

ja repinyt minut kappaleiksi,

hän on minut autioksi tehnyt.

¹²

ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.

¹³Hän on ampunut munuaisiini

nuolet, viinensä lapset.

¹⁴

heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.

¹⁵Hän on ravinnut minua katkeruudella,

juottanut minua koiruoholla.

¹⁶Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan,

painanut minut alas tomuun.

¹⁷Sinä olet syössyt minun sieluni ulos,

rauhasta pois,

minä olen unhottanut onnen.

¹⁸Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia

ja Herran odotus.

¹⁹Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani,

koiruohoa ja myrkkyä.

²⁰Sinä kyllä muistat sen,

että minun sieluni on alaspainettu.

²¹Tämän minä painan sydämeeni,

sentähden minä toivon.

²²Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,

sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:

²³se on joka aamu uusi,

ja suuri on hänen uskollisuutensa.

²⁴

sentähden minä panen toivoni häneen.

²⁵Hyvä on Herra häntä odottaville,

sille sielulle, joka häntä etsii.

²⁶Hyvä on hiljaisuudessa toivoa

Herran apua.

²⁷

että hän kantaa iestä nuoruudessaan.

²⁸Istukoon hän yksin ja hiljaa,

kun Herra on sen hänen päällensä pannut.

²⁹Laskekoon suunsa tomuun —

ehkä on vielä toivoa.

³⁰

saakoon kyllälti häväistystä.

³¹

iankaikkisesti;

³²vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,

hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.

³³Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa

eikä murehduta ihmislapsia.

³⁴Kun jalkojen alle poljetaan

kaikki vangit maassa,

³⁵kun väännetään miehen oikeutta

Korkeimman kasvojen edessä,

³⁶kun ihmiselle tehdään vääryyttä

hänen riita-asiassaan —

eikö Herra sitä näkisi?

³⁷

jos ei Herra ole käskenyt?

³⁸

paha ja hyvä?

³⁹

mies syntiensä palkkaa?

⁴⁰Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä

ja palatkaamme Herran tykö.

⁴¹Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme

Jumalan puoleen, joka on taivaassa.

⁴²

ja olleet kapinalliset;

sinä et ole antanut anteeksi,

⁴³olet peittänyt itsesi vihassasi,

ajanut meitä takaa,

surmannut säälimättä;

⁴⁴olet peittänyt itsesi pilvellä,

niin ettei rukous pääse lävitse.

⁴⁵Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt

kansojen seassa.

⁴⁶

ovat kaikki meidän vihamiehemme.

⁴⁷

turmio ja sortuminen.

⁴⁸

tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.

⁴⁹Minun silmäni vuotaa lakkaamatta,

hellittämättä

⁵⁰siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee

Herra taivaasta.

⁵¹Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni

kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.

⁵²Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua

ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.

⁵³

ja heittivät päälleni kiviä.

⁵⁴Vedet tulvivat minun pääni ylitse;

minä sanoin: olen hukassa.

⁵⁵

kuopan syvyydestä.

⁵⁶Sinä kuulit minun huutoni:

"Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani,

että saisin hengähtää".

⁵⁷

sinä sanoit: "Älä pelkää".

⁵⁸Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani,

lunastit minun henkeni.

⁵⁹Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron:

hanki minulle oikeus.

⁶⁰Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

⁶¹Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra,

kaikki heidän juonensa minua vastaan.

⁶²Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa

ovat minua vastaan kaiken päivää.

⁶³Istuivatpa he tai nousivat,

katso: minä olen heillä pilkkalauluna.

⁶⁴

heidän kättensä teot.

⁶⁵

kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.

⁶⁶Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät

Herran taivaan alta.