1 LUKU.
11Kuinka istuukaan yksinänsä
tuo väkirikas kaupunki!
Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se,
joka oli suuri kansakuntien joukossa!
Ruhtinatar maakuntien joukossa
on tullut työveron alaiseksi.
2
Jer. 13:17
Se katkerasti itkee yössä,
ja sillä on kyyneleet poskillansa.
Ei ole sillä lohduttajaa
kaikkien sen rakastajain seassa.
Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät,
ovat sille vihamiehiksi tulleet.
3Juuda on siirtynyt maastansa
kurjuutta ja työn kovuutta pakoon.
Se istuu pakanakansain seassa
eikä lepoa löydä.
Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen,
kun se oli ahdistuksien keskellä.
4Siionin tiet surevat,
sillä juhlilletulijoita ei ole.
Kaikki sen portit ovat autioina,
sen papit huokailevat,
sen neitsyet ovat murheissaan,
ja sillä itsellään on katkera mieli.
5Sen viholliset ovat voitolle päässeet,
sen vihamiehet menestyvät.
Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi
sen rikkomusten paljouden tähden.
Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen
vihollisen vieminä.
6Mennyt on tytär Siionilta
kaikki hänen kauneutensa.
Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat,
jotka eivät laidunta löydä;
he kulkivat voimattomina
vainoojan edessä.
7
Jerusalem muistelee
kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan
kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli
muinaisista päivistä asti.
Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin
eikä sillä ollut auttajaa,
katsoivat viholliset sitä
ja nauroivat sen turmiota.
8
Jer. 13:22,26
Naah. 3:5
Jerusalem on raskaasti syntiä tehnyt,
sentähden se on saastaksi tullut.
Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt,
kun ovat nähneet sen alastomuuden.
Itsekin se huokaa
ja kääntyy poispäin.
9
Sen tahrat ovat sen liepeissä.
Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli,
ja niin se sortui hämmästyttävästi.
Ei ole sillä lohduttajaa.
Katso, Herra, minun kurjuuttani,
sillä vihamies ylvästelee.
10
Neh. 13:1
Ps. 79:1
Hes. 44:9
Vihollinen levitti kätensä
kaikkia sen kalleuksia kohti.
Niin, sen täytyi nähdä,
kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön,
ne, jotka sinä olit kieltänyt
tulemasta sinun seurakuntaasi.
11Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää:
he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta,
saadakseen nälkänsä tyydytetyksi.
Katso, Herra, ja näe,
kuinka halveksittu minä olen.
12
Eikö tämä koske teihin, kaikki ohikulkijat?
Katsokaa ja nähkää:
onko kipua, minun kipuni vertaista,
joka on minun kannettavakseni pantu,
jolla Herra on murehduttanut minut
vihansa hehkun päivänä?
13Hän lähetti tulen korkeudesta minun luihini
ja kuritti niitä.
Hän viritti verkon minun jalkaini
varalle,
hän pani minut peräytymään,
hän teki minut autioksi,
ainiaan sairaaksi.
14
Hänen kätensä sitoi minun rikosteni ikeen:
ne kiedottiin yhteen,
tulivat minun niskalleni;
hän saattoi horjumaan minun voimani.
Herra antoi minut niiden käsiin,
joita minä en voi vastustaa.
15
Valit. 2:22
Herra hylkäsi kaikki minun urhoni,
joita minun keskuudessani oli;
hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan
murskatakseen minun nuorukaiseni.
Herra polki viinikuurnan
neitsyelle, tytär Juudalle.
16
Näitä minä itken,
minun silmäni, silmäni vuotaa vettä;
sillä kaukana on minusta lohduttaja,
joka virvoittaisi minun sieluani.
Hävitetyt ovat minun lapseni,
sillä vihamies on väkevä.
17Siion levittää käsiänsä:
ei ole hänellä lohduttajaa.
Herra on nostattanut Jaakobia vastaan
sen viholliset joka taholta;
Jerusalem on tullut saastaksi
heidän keskellänsä.
18
Vanhurskas on hän, Herra;
sillä hänen käskyänsä vastaan
minä olen niskoitellut.
Kuulkaa, te kansat kaikki,
ja katsokaa minun kipuani:
minun neitsyeni ja nuorukaiseni
ovat vankeuteen menneet.
19Minä kutsuin rakastajiani:
ne pettivät minut.
Minun pappini ja vanhimpani
ovat kuolleet kaupungissa,
kun he etsivät ruokaa
tyydyttääkseen nälkäänsä.
20
Jes. 16:11
Valit. 2:11
Hes. 7:15
Katso, Herra, kuinka ahdistettu minä olen,
minun sisukseni kuohuvat,
sydämeni vääntyy rinnassani,
sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen.
Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset,
sisällä rutto.
21
Jer. 51:24
He ovat kuulleet, kuinka minä huokailen.
Ei ole minulla lohduttajaa.
Kaikki minun vihamieheni
ovat kuulleet minun onnettomuuteni;
he iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt:
sinä olet antanut tulla sen päivän,
jonka olit ilmoittanut.
Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.
22
Tulkoon kaikki heidän pahuutensa
sinun kasvojesi eteen,
ja pane heille kannettavaksi se,
minkä olet minulle pannut
kaikkien minun rikoksieni tähden.
Sillä monet ovat minun huokaukseni,
ja minun sydämeni on sairas.
2 LUKU.
21
Ps. 132:7
Kuinka onkaan Herra vihassaan pilvillä peittänyt
tytär Siionin!
Hän heitti taivaasta maahan
Israelin kunnian
eikä muistanut jalkainsa astinlautaa
vihansa päivänä.
2Herra on hävittänyt säälimättä
kaikki Jaakobin majat,
on hajottanut vihastuksissaan
tytär Juudan linnoitukset,
pannut ne maan tasalle.
Hän on häväissyt valtakunnan ja sen ruhtinaat.
3Hän on vihan hehkussa hakannut poikki
Israelin sarven kokonansa.
Hän veti oikean kätensä takaisin
vihamiehen edestä
ja poltti Jaakobia kuin liekitsevä tuli,
joka kuluttaa kaiken yltympäri.
4
Hän jännitti jousensa kuin vihamies,
seisoi oikea käsi koholla kuin vihollinen
ja tappoi kaiken, mihin silmä oli ihastunut.
Tytär Siionin majaan
hän vuodatti kiivautensa kuin tulen.
5Herra on ollut niinkuin vihamies,
on hävittänyt Israelin:
hän hävitti kaikki sen palatsit,
turmeli sen linnoitukset
ja antoi tytär Juudalle
paljon valitusta ja vaikerrusta.
6Hän särki aitauksensa niinkuin
puutarhan aidan,
hävitti juhlanviettopaikkansa.
Herra on saattanut unhotuksiin Siionissa
juhla-ajat ja sapatit
ja on kiivaassa suuttumuksessaan pitänyt halpana
kuninkaat ja papit.
7Herra on hyljännyt alttarinsa,
syössyt häväistykseen pyhäkkönsä,
luovuttanut vihamiehen käteen
palatsiensa muurit.
He nostivat huudon Herran huoneessa,
huudon kuin juhlapäivänä.
8
Jes. 34:11
Sak. 1:16
Herra oli päättänyt turmella
tytär Siionin muurit:
hän jännitti mittanuoran,
ei pidättänyt kättänsä hävittämästä,
saattoi murheeseen varustukset ja muurit;
ne yhdessä nääntyvät.
9
Sen portit ovat vajonneet maahan,
hän poisti ja särki sen salvat.
Sen kuningas ja ruhtinaat ovat pakanain seassa;
lakia ei ole,
eivätkä sen profeetat saa näkyjä Herralta.
10Maassa istuvat ääneti
tytär Siionin vanhimmat.
He ovat heittäneet tomua päänsä päälle,
vyöttäytyneet säkkeihin;
maata kohden ovat painaneet päänsä
Jerusalemin neitsyet.
11
Minun silmäni ovat itkusta hiuenneet,
minun sisukseni kuohuvat,
minun maksani on maahan vuodatettu
tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
Sillä lapset ja imeväiset nääntyvät
kaupungin kaduilla.
12He sanovat äideillensä:
"Missä on leipää ja viiniä?"
kun he nääntyvät niinkuin kaatuneet
kaupungin kaduilla,
heittävät henkensä
äitiensä syliin.
13Minkä sinulle mainitsisin, mihin vertaisin sinua,
tytär Jerusalem?
Minkä asettaisin rinnallesi lohduttaakseni sinua,
neitsyt, tytär Siion?
Sillä suuri niinkuin meri on sinun sortumisesi;
kuka voi sinut parantaa?
14
Jer. 5:31
Jer. 14:14
Jer. 23:16
Jer. 27:14
Jer. 29:9
Hes. 13:2
Profeettasi ovat sinulle nähneet
petollisia, äiteliä näkyjä.
Eivät he ole paljastaneet sinun syntiäsi,
niin että olisivat kääntäneet sinun kohtalosi,
vaan ovat nähneet sinulle
petollisia, eksyttäväisiä ennustuksia.
15
Ps. 48:3
Ps. 50:2
Sinulle paukuttavat kämmeniänsä
kaikki ohikulkijat,
he viheltävät ja nyökyttävät ilkkuen päätänsä
tytär Jerusalemille:
"Tämäkö on kaupunki, jota sanottiin
kauneuden täydellisyydeksi, kaiken maan ihastukseksi?"
16
Valit. 3:46
Suu ammollaan sinua vastaan
ovat kaikki sinun vihamiehesi.
He viheltävät, kiristelevät hampaitaan
ja sanovat: "Me olemme sen hävittäneet.
Tämä on juuri se päivä, jota olemme toivoneet;
se on meille tullut, olemme sen nähneet."
17
5. Moos. 28:15
Herra on tehnyt, mitä oli aikonut.
Hän on täyttänyt sanansa,
sen, mitä oli päättänyt muinaisista päivistä asti:
hän on repinyt alas säälimättä,
on antanut vihamiesten iloita sinusta
ja kohottanut sinun vihollistesi sarven.
18Heidän sydämensä huutaa Herran puoleen.
Sinä, tytär Siionin muuri,
anna kyyneltesi virtana vuotaa
yötä päivää!
Älä suo itsellesi lepoa,
älköön silmäteräsi ummistuko.
19
Nouse, kohota valitushuuto yöllä,
kun alkavat yövartiot.
Anna sydämesi vuotaa kuin vesi
Herran kasvojen edessä.
Kohota kätesi häntä kohden
pienten lastesi elämän puolesta,
kun ne nääntyvät nälkään
kaikkien katujen kulmissa.
20
5. Moos. 28:53
Jer. 19:9
Valit. 4:10
Katso, Herra, ja tarkkaa,
ketä olet antanut tämän kohdata:
pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä,
vaalimansa pienet lapset;
pitäisikö Herran pyhäkössä tapettaman
papit ja profeetat?
21Maassa, kaduilla, makaa
nuorta ja vanhaa;
minun neitsyeni ja nuorukaiseni
ovat kaatuneet miekkaan.
Sinä olet surmannut vihasi päivänä,
olet teurastanut säälimättä.
22
Sinä kutsuit kuin juhlapäivän viettoon
minun peljättäjäni joka taholta;
eikä jäänyt Herran vihan päivänä
pelastunutta, ei pakoonpäässyttä.
Jotka minä olin vaalinut ja isoiksi saanut,
ne minun vihamieheni lopetti.
3 LUKU.
31Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt
hänen vihastuksensa vitsan alla.
2Minut hän on johdattanut ja kuljettanut
pimeyteen eikä valkeuteen.
3Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä,
yhäti, kaiken päivää.
4
Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani,
musertanut minun luuni.
5Hän on rakentanut varustukset minua vastaan
ja piirittänyt minut myrkyllä ja vaivalla.
6
Hän on pannut minut asumaan pimeydessä
niinkuin ikiaikojen kuolleet.
7Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni,
niin etten pääse ulos,
on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin.
8
Ps. 22:3
Vaikka minä huudan ja parun,
hän vaientaa minun rukoukseni.
9
Hakatuista kivistä hän on tehnyt
minun teilleni muurin,
on mutkistanut minun polkuni.
10
Hoos. 13:7
Vaaniva karhu on hän minulle,
piilossa väijyvä leijona.
11Hän on vienyt harhaan minun tieni
ja repinyt minut kappaleiksi,
hän on minut autioksi tehnyt.
12
Ps. 7:13
Valit. 2:4
Hän on jännittänyt jousensa
ja asettanut minut nuoltensa maalitauluksi.
13Hän on ampunut munuaisiini
nuolet, viinensä lapset.
14
Ps. 69:12
Jer. 20:7
Minä olen joutunut koko kansani nauruksi,
heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa.
15Hän on ravinnut minua katkeruudella,
juottanut minua koiruoholla.
16Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan,
painanut minut alas tomuun.
17Sinä olet syössyt minun sieluni ulos,
rauhasta pois,
minä olen unhottanut onnen.
18Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia
ja Herran odotus.
19Muista minun kurjuuttani ja kodittomuuttani,
koiruohoa ja myrkkyä.
20Sinä kyllä muistat sen,
että minun sieluni on alaspainettu.
21Tämän minä painan sydämeeni,
sentähden minä toivon.
22Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet,
sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
23se on joka aamu uusi,
ja suuri on hänen uskollisuutensa.
24
Ps. 73:26
Ps. 119:57
Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni;
sentähden minä panen toivoni häneen.
25Hyvä on Herra häntä odottaville,
sille sielulle, joka häntä etsii.
26Hyvä on hiljaisuudessa toivoa
Herran apua.
27
Matt. 11:29
Hyvä on miehelle,
että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
28Istukoon hän yksin ja hiljaa,
kun Herra on sen hänen päällensä pannut.
29Laskekoon suunsa tomuun —
ehkä on vielä toivoa.
30
Ojentakoon hän posken sille, joka häntä lyö,
saakoon kyllälti häväistystä.
31
Sillä ei Herra hylkää
iankaikkisesti;
32vaan jos hän on murheelliseksi saattanut,
hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa.
33Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa
eikä murehduta ihmislapsia.
34Kun jalkojen alle poljetaan
kaikki vangit maassa,
35kun väännetään miehen oikeutta
Korkeimman kasvojen edessä,
36kun ihmiselle tehdään vääryyttä
hänen riita-asiassaan —
eikö Herra sitä näkisi?
37
Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut,
jos ei Herra ole käskenyt?
38
Aam. 3:6
Eikö lähde Korkeimman suusta
paha ja hyvä?
39
Miksi tuskittelee ihminen eläessään,
mies syntiensä palkkaa?
40Koetelkaamme teitämme, tutkikaamme niitä
ja palatkaamme Herran tykö.
41Kohottakaamme sydämemme ynnä kätemme
Jumalan puoleen, joka on taivaassa.
42
Me olemme luopuneet pois
ja olleet kapinalliset;
sinä et ole antanut anteeksi,
43olet peittänyt itsesi vihassasi,
ajanut meitä takaa,
surmannut säälimättä;
44olet peittänyt itsesi pilvellä,
niin ettei rukous pääse lävitse.
45Tunkioksi ja hylyksi sinä olet meidät tehnyt
kansojen seassa.
46
Suut ammollaan meitä vastaan
ovat kaikki meidän vihamiehemme.
47
Jer. 48:43
Osaksemme on tullut kauhu ja kuoppa,
turmio ja sortuminen.
48
Jer. 14:17
Valit. 1:16
Vesipurot juoksevat minun silmistäni
tyttären, minun kansani, sortumisen tähden.
49Minun silmäni vuotaa lakkaamatta,
hellittämättä
50siihen asti, kunnes katsoo, kunnes näkee
Herra taivaasta.
51Silmäni tuottaa tuskaa minun sielulleni
kaikkien minun kaupunkini tyttärien tähden.
52Kiihkeästi pyydystivät minua kuin lintua
ne, jotka syyttä ovat vihamiehiäni.
53
He sulkivat kuoppaan minun elämäni
ja heittivät päälleni kiviä.
54Vedet tulvivat minun pääni ylitse;
minä sanoin: olen hukassa.
55
Minä huusin sinun nimeäsi, Herra,
kuopan syvyydestä.
56Sinä kuulit minun huutoni:
"Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani,
että saisin hengähtää".
57
Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin;
sinä sanoit: "Älä pelkää".
58Sinä, Herra, ajoit minun riita-asiani,
lunastit minun henkeni.
59Olethan nähnyt, Herra, minun kärsimäni sorron:
hanki minulle oikeus.
60Olethan nähnyt kaiken heidän kostonhimonsa,
kaikki heidän juonensa minua vastaan.
61Sinä olet kuullut heidän häväistyksensä, Herra,
kaikki heidän juonensa minua vastaan.
62Minun vastustajaini huulet ja heidän aikeensa
ovat minua vastaan kaiken päivää.
63Istuivatpa he tai nousivat,
katso: minä olen heillä pilkkalauluna.
64
Kosta heille, Herra,
heidän kättensä teot.
65
2. Kor. 3:14
Paaduta heidän sydämensä,
kohdatkoon heitä sinun kirouksesi.
66Aja heitä takaa vihassasi ja hävitä heidät
Herran taivaan alta.