1 LUKU.

1¹Kuinka istuukaan yksinänsä

tuo väkirikas kaupunki!

Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se,

joka oli suuri kansakuntien joukossa!

Ruhtinatar maakuntien joukossa

on tullut työveron alaiseksi.

²

ja sillä on kyyneleet poskillansa.

Ei ole sillä lohduttajaa

kaikkien sen rakastajain seassa.

Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät,

ovat sille vihamiehiksi tulleet.

³Juuda on siirtynyt maastansa

kurjuutta ja työn kovuutta pakoon.

Se istuu pakanakansain seassa

eikä lepoa löydä.

Kaikki sen vainoojat saavuttivat sen,

kun se oli ahdistuksien keskellä.

⁴Siionin tiet surevat,

sillä juhlilletulijoita ei ole.

Kaikki sen portit ovat autioina,

sen papit huokailevat,

sen neitsyet ovat murheissaan,

ja sillä itsellään on katkera mieli.

⁵Sen viholliset ovat voitolle päässeet,

sen vihamiehet menestyvät.

Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi

sen rikkomusten paljouden tähden.

Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen

vihollisen vieminä.

⁶Mennyt on tytär Siionilta

kaikki hänen kauneutensa.

Hänen ruhtinaansa ovat kuin peurat,

jotka eivät laidunta löydä;

he kulkivat voimattomina

vainoojan edessä.

⁷

kurjuutensa päivinä ja kodittomuudessaan

kaikkea kallisarvoista, mitä sillä oli

muinaisista päivistä asti.

Kun sen kansa sortui vihollisen käsiin

eikä sillä ollut auttajaa,

katsoivat viholliset sitä

ja nauroivat sen turmiota.

⁸

sentähden se on saastaksi tullut.

Kaikki, jotka sitä kunnioittivat, halveksivat sitä nyt,

kun ovat nähneet sen alastomuuden.

Itsekin se huokaa

ja kääntyy poispäin.

⁹

Se ei ajatellut, mikä sille tuleva oli,

ja niin se sortui hämmästyttävästi.

Ei ole sillä lohduttajaa.

Katso, Herra, minun kurjuuttani,

sillä vihamies ylvästelee.

¹⁰

kaikkia sen kalleuksia kohti.

Niin, sen täytyi nähdä,

kuinka pakanat tunkeutuivat sen pyhäkköön,

ne, jotka sinä olit kieltänyt

tulemasta sinun seurakuntaasi.

¹¹Kaikki sen kansa huokaa etsiessänsä leipää:

he antavat, mitä heillä kallista on, ruuasta,

saadakseen nälkänsä tyydytetyksi.

Katso, Herra, ja näe,

kuinka halveksittu minä olen.

¹²

Katsokaa ja nähkää:

onko kipua, minun kipuni vertaista,

joka on minun kannettavakseni pantu,

jolla Herra on murehduttanut minut

vihansa hehkun päivänä?

¹³Hän lähetti tulen korkeudesta minun luihini

ja kuritti niitä.

Hän viritti verkon minun jalkaini

varalle,

hän pani minut peräytymään,

hän teki minut autioksi,

ainiaan sairaaksi.

¹⁴

ne kiedottiin yhteen,

tulivat minun niskalleni;

hän saattoi horjumaan minun voimani.

Herra antoi minut niiden käsiin,

joita minä en voi vastustaa.

¹⁵

joita minun keskuudessani oli;

hän kutsui kokoon juhlan minua vastaan

murskatakseen minun nuorukaiseni.

Herra polki viinikuurnan

neitsyelle, tytär Juudalle.

¹⁶

minun silmäni, silmäni vuotaa vettä;

sillä kaukana on minusta lohduttaja,

joka virvoittaisi minun sieluani.

Hävitetyt ovat minun lapseni,

sillä vihamies on väkevä.

¹⁷Siion levittää käsiänsä:

ei ole hänellä lohduttajaa.

Herra on nostattanut Jaakobia vastaan

sen viholliset joka taholta;

Jerusalem on tullut saastaksi

heidän keskellänsä.

¹⁸

sillä hänen käskyänsä vastaan

minä olen niskoitellut.

Kuulkaa, te kansat kaikki,

ja katsokaa minun kipuani:

minun neitsyeni ja nuorukaiseni

ovat vankeuteen menneet.

¹⁹Minä kutsuin rakastajiani:

ne pettivät minut.

Minun pappini ja vanhimpani

ovat kuolleet kaupungissa,

kun he etsivät ruokaa

tyydyttääkseen nälkäänsä.

²⁰

minun sisukseni kuohuvat,

sydämeni vääntyy rinnassani,

sillä minä olen ollut ylen uppiniskainen.

Ulkona on miekka minulta riistänyt lapset,

sisällä rutto.

²¹

Ei ole minulla lohduttajaa.

Kaikki minun vihamieheni

ovat kuulleet minun onnettomuuteni;

he iloitsevat, kun sinä olet tämän tehnyt:

sinä olet antanut tulla sen päivän,

jonka olit ilmoittanut.

Mutta käyköön heidän samoin kuin minun.

²²

sinun kasvojesi eteen,

ja pane heille kannettavaksi se,

minkä olet minulle pannut

kaikkien minun rikoksieni tähden.

Sillä monet ovat minun huokaukseni,

ja minun sydämeni on sairas.