Raamattu 1933/-38 (KR38)

Jobin puheen jatkoa: Ihmisen elämä on katoavainen ja vaivaa täynnä; Jumala armahtakoon häntä ja päästäköön hänet rauhaan.

1 "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta,

eivätkö hänen päivänsä ole

niinkuin palkkalaisen päivät?

2 Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon,

ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.

3 Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet,

ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.

4 Maata mennessäni minä ajattelen:

Milloinka saan nousta?

Ilta venyy, ja minä kyllästyn

kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.

5 Minun ruumiini verhoutuu matoihin

ja tomukamaraan,

minun ihoni kovettuu ja märkii.

67:6
Job 17:11
Ps. 102:12
Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula,

ne katoavat toivottomuudessa.

77:7
Job 8:9
Ps. 78:39
Ps. 90:9
Jaak. 4:14
Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys;

minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.

8 Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe;

sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.

9 Pilvi häipyy ja menee menojaan;

niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.

107:10
Ps. 103:16
Ei hän enää palaja taloonsa,

eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.

11 Niin en minäkään hillitse suutani,

minä puhun henkeni ahdistuksessa,

minä valitan sieluni murheessa.

12 Olenko minä meri tai lohikäärme,

että asetat vartioston minua vastaan?

13 Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua,

vuoteeni huojentaa minun tuskaani,

14 niin sinä kauhistutat minua unilla

ja peljästytät minua näyillä.

15 Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen,

kuin näin luurankona kidun.

16 Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken;

anna minun olla rauhassa,

sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.

177:17
Ps. 8:5
Hebr. 2:6
Mikä on ihminen,

että hänestä niin suurta lukua pidät

ja että kiinnität häneen huomiosi,

18 tarkastat häntä joka aamu,

tutkit häntä joka hetki?

19 Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta,

etkö hellitä minusta sen vertaa,

että saan sylkeni nielaistuksi?

20 Jos olenkin syntiä tehnyt,

niin mitä olen sillä sinulle tehnyt,

sinä ihmisten vartioitsija?

Minkätähden asetit minut maalitauluksesi,

ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?

21 Minkätähden et anna rikostani anteeksi

etkä poista pahaa tekoani?

Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun,

ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."

8

8 LUKU.

Bildadin ensimmäinen puhe: Jumala on oikeamielinen; esi-isätkin opettavat, että hurskas menestyy, mutta jumalaton hukkuu.

1 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat

ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?

38:3
5. Moos. 32:4
Job 34:12
Jumalako vääristäisi oikeuden,

Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?

4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan,

niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.

5 Jos sinä etsit Jumalaa

ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,

6 jos olet puhdas ja rehellinen,

silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi

ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.

7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä,

mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.

8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta,

tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.

98:9
Job 14:2
Ps. 39:6
Ps. 102:12
Ps. 144:4
Mehän olemme eilispäivän lapsia

emmekä mitään tiedä,

päivämme ovat vain varjo maan päällä.

10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle,

tuovat ilmi sanat sydämestään:

11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä?

rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?

12 Vielä vihreänä ollessaan,

ennenaikaisena leikattavaksi,

se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.

138:13
Job 11:20
Sananl. 10:28
Sananl. 11:23
Niin käy kaikkien niiden,

jotka unhottavat Jumalan,

ja jumalattoman toivo katoaa,

14 hänen, jonka uskallus on langan varassa,

jonka turvana on hämähäkinverkko.

158:15
Ps. 49:17
Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso,

hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.

16 Hän on rehevänä auringon paisteessa,

ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.

17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon,

hän kiinnittää katseensa kivitaloon.

18 Mutta kun Jumala hävittää hänet

hänen paikastansa,

niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.

19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo,

ja tomusta kasvaa toisia.'

20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta

eikä tartu pahantekijäin käteen.

218:21
Ps. 126:2
Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla

ja huulesi riemulla.

22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä,

ja jumalattomien majaa ei enää ole."

9

9 LUKU.

Jobin vastaus: Ihminen ei kykene puolustautumaan Kaikkivaltiasta vastaan; Job vakuuttaa olevansa viaton ja syyttää Jumalaa mielivallasta.

1 Job vastasi ja sanoi:

29:2
Job 25:4
Ps. 143:2
"Totisesti minä tiedän, että niin on;

kuinka voisi ihminen olla oikeassa

Jumalaa vastaan!

3 Jos ihminen tahtoisi riidellä hänen kanssaan,

ei hän voisi vastata hänelle yhteen tuhannesta.

4 Hän on viisas mieleltään ja väkevä voimaltaan

kuka on niskoitellut häntä vastaan

ja jäänyt rankaisematta?

5 Hän siirtää vuoret äkkiarvaamatta,

hän kukistaa ne vihassansa;

6 hän järkyttää maan paikaltaan,

ja sen patsaat vapisevat;

7 hän kieltää aurinkoa, ja se ei nouse,

ja hän lukitsee tähdet sinetillään;

89:8
Job 26:7
Ps. 104:2
hän yksinänsä levittää taivaat

ja tallaa meren kuohun kukkuloita;

99:9
Job 38:31
Aam. 5:8
hän loi Seulaset ja Kalevanmiekan,

Otavan ja eteläiset tähtitarhat;

109:10
Job 5:9
Ps. 72:18
Ps. 86:10
Room. 11:33
hän tekee suuria, tutkimattomia tekoja,

ihmeitä ilman määrää.

11 Katso, hän käy ohitseni, enkä minä häntä näe;

hän liitää ohi, enkä minä häntä huomaa.

12 Katso, hän tempaa saaliinsa,

kuka voi häntä estää,

kuka sanoa hänelle: 'Mitä sinä teet?'

139:13
Job 26:12
Jumala ei taltu vihastansa;

hänen allensa vaipuivat Rahabin auttajat.

14 Minäkö sitten voisin vastata hänelle,

valita sanojani häntä vastaan?

15 Vaikka oikeassakin olisin, en saisi vastatuksi;

minun täytyisi tuomariltani armoa anoa.

16 Jos minä huutaisin ja hän minulle vastaisikin,

en usko, että hän ottaisi korviinsa huutoani,

17 hän, joka ajaa minua takaa myrskytuulessa

ja lisää haavojeni lukua syyttömästi,

18 joka ei anna minun vetää henkeäni,

vaan täyttää minut katkeralla tuskalla.

19 Jos väkevän voimaa kysytään, niin hän sanoo:

'Tässä olen!'

mutta jos oikeutta, niin:

'Kuka vetää minut tilille?'

20 Vaikka olisin oikeassa,

niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi;

vaikka olisin syytön,

niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi.

21 Syytön minä olen. En välitä hengestäni,

elämäni on minulle halpa.

229:22
Saarn. 9:2
Mal. 3:14
Yhdentekevää kaikki; sentähden minä sanon:

hän lopettaa niin syyttömän kuin syyllisenkin.

23 Jos ruoska äkkiä surmaa,

niin hän pilkkaa viattomain epätoivoa.

24 Maa on jätetty jumalattoman valtaan,

hän peittää sen tuomarien kasvot —

ellei hän, kuka sitten?

25 Minun päiväni rientävät juoksijata nopeammin,

pakenevat onnea näkemättä,

26 ne kiitävät pois niinkuin ruokovenheet,

niinkuin kotka, joka iskee saaliiseen.

27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani,

muuttaa muotoni ja ilostua,

28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani,

tiedän, ettet julista minua viattomaksi.

29 Syyllisenä täytyy minun olla;

miksi turhaan itseäni vaivaan?

309:30
Jer. 2:22
Jos vaikka lumessa peseytyisin

ja puhdistaisin käteni lipeällä,

31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan,

niin että omat vaatteeni minua inhoisivat.

329:32
Saarn. 6:10
Sillä ei ole hän ihminen niinkuin minä,

voidakseni vastata hänelle

ja käydäksemme oikeutta keskenämme.

33 Ei ole meillä riidanratkaisijaa,

joka laskisi kätensä meidän molempien päälle

349:34
Job 13:21
ja ottaisi hänen vitsansa pois minun päältäni,

niin ettei hänen kauhunsa peljättäisi minua;

35 silloin minä puhuisin enkä häntä pelkäisi,

sillä ei ole mitään sellaista tunnollani."

10

10 LUKU.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]