Raamattu 1933/-38 (KR38)

Jobin vastaus: Hän valittaa kärsimyksensä suuruutta ja toivoo, että Jumala antaisi hänen kuolla; ystävistään hän on pettynyt.

61 Job vastasi ja sanoi:

2 "Oi, jospa minun suruni punnittaisiin

ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

3 Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka;

sentähden menevät sanani harhaan.

4

6:4
5. Moos. 32:23
Ps. 38:3
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet

ovat sattuneet minuun;

minun henkeni juo niiden myrkkyä.

Jumalan kauhut ahdistavat minua.

5 Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa,

ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6 Käykö äitelää syöminen ilman suolaa,

tahi onko makua munanvalkuaisessa?

7 Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen,

se on minulle kuin saastainen ruoka.

8 Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi

ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

9 Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut,

ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

10 Niin olisi vielä lohdutuksenani —

ja ilosta minä hypähtäisin

säälimättömän tuskan alla —

etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

11 Mikä on minun voimani, että enää toivoisin,

ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

12 Onko minun voimani vahva kuin kivi,

onko minun ruumiini vaskea?

13 Eikö minulla ole enää mitään apua,

onko pelastus minusta karkonnut?

14 Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle,

vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

15

6:15
Job 19:19
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro,

niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

16 Ne ovat jääsohjusta sameat,

niihin kätkeytyy lumi;

17 auringon paahtaessa ne ehtyvät,

ne häviävät paikastansa helteen tullen.

18 Niiden juoksun urat mutkistuvat,

ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

19 Teeman karavaanit tähystelivät,

Seban matkueet odottivat niitä;

20 he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat,

pettyivät perille tullessansa.

21 Niin te olette nyt tyhjän veroiset:

te näette kauhun ja peljästytte.

22 Olenko sanonut: 'Antakaa minulle

ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

23 pelastakaa minut vihollisen vallasta

ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

24 Opettakaa minua, niin minä vaikenen;

neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

25

6:25
Ps. 119:103
Kuinka tehoaakaan oikea puhe!

Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

26 Aiotteko nuhdella sanoja?

Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

27 Orvostakin te heittäisitte arpaa

ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

28 Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun;

minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

29 Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko;

palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

30 Olisiko minun kielelläni vääryys?

Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"

7

7 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Ihmisen elämä on katoavainen ja vaivaa täynnä; Jumala armahtakoon häntä ja päästäköön hänet rauhaan.

71 "Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta,

eivätkö hänen päivänsä ole

niinkuin palkkalaisen päivät?

2 Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon,

ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.

3 Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet,

ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.

4 Maata mennessäni minä ajattelen:

Milloinka saan nousta?

Ilta venyy, ja minä kyllästyn

kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.

5 Minun ruumiini verhoutuu matoihin

ja tomukamaraan,

minun ihoni kovettuu ja märkii.

6

7:6
Job 17:11
Ps. 102:12
Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula,

ne katoavat toivottomuudessa.

7

7:7
Job 8:9
Ps. 78:39
Ps. 90:9
Jaak. 4:14
Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys;

minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.

8 Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe;

sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.

9 Pilvi häipyy ja menee menojaan;

niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.

10

7:10
Ps. 103:16
Ei hän enää palaja taloonsa,

eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.

11 Niin en minäkään hillitse suutani,

minä puhun henkeni ahdistuksessa,

minä valitan sieluni murheessa.

12 Olenko minä meri tai lohikäärme,

että asetat vartioston minua vastaan?

13 Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua,

vuoteeni huojentaa minun tuskaani,

14 niin sinä kauhistutat minua unilla

ja peljästytät minua näyillä.

15 Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen,

kuin näin luurankona kidun.

16 Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken;

anna minun olla rauhassa,

sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.

17

7:17
Ps. 8:5
Hebr. 2:6
Mikä on ihminen,

että hänestä niin suurta lukua pidät

ja että kiinnität häneen huomiosi,

18 tarkastat häntä joka aamu,

tutkit häntä joka hetki?

19 Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta,

etkö hellitä minusta sen vertaa,

että saan sylkeni nielaistuksi?

20 Jos olenkin syntiä tehnyt,

niin mitä olen sillä sinulle tehnyt,

sinä ihmisten vartioitsija?

Minkätähden asetit minut maalitauluksesi,

ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?

21 Minkätähden et anna rikostani anteeksi

etkä poista pahaa tekoani?

Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun,

ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."

8

8 LUKU.

Bildadin ensimmäinen puhe: Jumala on oikeamielinen; esi-isätkin opettavat, että hurskas menestyy, mutta jumalaton hukkuu.

81 Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2 "Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat

ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?

3

8:3
5. Moos. 32:4
Job 34:12
Jumalako vääristäisi oikeuden,

Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?

4 Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan,

niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.

5 Jos sinä etsit Jumalaa

ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,

6 jos olet puhdas ja rehellinen,

silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi

ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.

7 Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä,

mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.

8 Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta,

tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.

9

8:9
Job 14:2
Ps. 39:6
Ps. 102:12
Ps. 144:4
Mehän olemme eilispäivän lapsia

emmekä mitään tiedä,

päivämme ovat vain varjo maan päällä.

10 He sinua opettavat ja sanovat sinulle,

tuovat ilmi sanat sydämestään:

11 'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä?

rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?

12 Vielä vihreänä ollessaan,

ennenaikaisena leikattavaksi,

se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.

13

8:13
Job 11:20
Sananl. 10:28
Sananl. 11:23
Niin käy kaikkien niiden,

jotka unhottavat Jumalan,

ja jumalattoman toivo katoaa,

14 hänen, jonka uskallus on langan varassa,

jonka turvana on hämähäkinverkko.

15

8:15
Ps. 49:17
Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso,

hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.

16 Hän on rehevänä auringon paisteessa,

ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.

17 Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon,

hän kiinnittää katseensa kivitaloon.

18 Mutta kun Jumala hävittää hänet

hänen paikastansa,

niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.

19 Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo,

ja tomusta kasvaa toisia.'

20 Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta

eikä tartu pahantekijäin käteen.

21

8:21
Ps. 126:2
Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla

ja huulesi riemulla.

22 Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä,

ja jumalattomien majaa ei enää ole."

9

9 LUKU.

Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt sivuston evästekäytännön » Lisää tietoa.[piilota viesti]