Raamattu 1933/-38 (KR38)
6

6 LUKU.

Jobin vastaus: Hän valittaa kärsimyksensä suuruutta ja toivoo, että Jumala antaisi hänen kuolla; ystävistään hän on pettynyt.

61Job vastasi ja sanoi:

2"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin

ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

3Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka;

sentähden menevät sanani harhaan.

4

6:4
5. Moos. 32:23
Ps. 38:3
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet

ovat sattuneet minuun;

minun henkeni juo niiden myrkkyä.

Jumalan kauhut ahdistavat minua.

5Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa,

ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6Käykö äitelää syöminen ilman suolaa,

tahi onko makua munanvalkuaisessa?

7Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen,

se on minulle kuin saastainen ruoka.

8Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi

ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

9Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut,

ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

10Niin olisi vielä lohdutuksenani —

ja ilosta minä hypähtäisin

säälimättömän tuskan alla —

etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

11Mikä on minun voimani, että enää toivoisin,

ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

12Onko minun voimani vahva kuin kivi,

onko minun ruumiini vaskea?

13Eikö minulla ole enää mitään apua,

onko pelastus minusta karkonnut?

14Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle,

vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

15

6:15
Job 19:19
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro,

niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

16Ne ovat jääsohjusta sameat,

niihin kätkeytyy lumi;

17auringon paahtaessa ne ehtyvät,

ne häviävät paikastansa helteen tullen.

18Niiden juoksun urat mutkistuvat,

ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

19Teeman karavaanit tähystelivät,

Seban matkueet odottivat niitä;

20he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat,

pettyivät perille tullessansa.

21Niin te olette nyt tyhjän veroiset:

te näette kauhun ja peljästytte.

22Olenko sanonut: 'Antakaa minulle

ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

23pelastakaa minut vihollisen vallasta

ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

24Opettakaa minua, niin minä vaikenen;

neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

25

6:25
Ps. 119:103
Kuinka tehoaakaan oikea puhe!

Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

26Aiotteko nuhdella sanoja?

Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

27Orvostakin te heittäisitte arpaa

ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

28Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun;

minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

29Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko;

palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

30Olisiko minun kielelläni vääryys?

Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"

7

7 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Ihmisen elämä on katoavainen ja vaivaa täynnä; Jumala armahtakoon häntä ja päästäköön hänet rauhaan.

71"Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta,

eivätkö hänen päivänsä ole

niinkuin palkkalaisen päivät?

2Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon,

ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.

3Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet,

ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.

4Maata mennessäni minä ajattelen:

Milloinka saan nousta?

Ilta venyy, ja minä kyllästyn

kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.

5Minun ruumiini verhoutuu matoihin

ja tomukamaraan,

minun ihoni kovettuu ja märkii.

6

7:6
Job 17:11
Ps. 102:12
Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula,

ne katoavat toivottomuudessa.

7

7:7
Job 8:9
Ps. 78:39
Ps. 90:9
Jaak. 4:14
Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys;

minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.

8Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe;

sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.

9Pilvi häipyy ja menee menojaan;

niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.

10

7:10
Ps. 103:16
Ei hän enää palaja taloonsa,

eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.

11Niin en minäkään hillitse suutani,

minä puhun henkeni ahdistuksessa,

minä valitan sieluni murheessa.

12Olenko minä meri tai lohikäärme,

että asetat vartioston minua vastaan?

13Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua,

vuoteeni huojentaa minun tuskaani,

14niin sinä kauhistutat minua unilla

ja peljästytät minua näyillä.

15Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen,

kuin näin luurankona kidun.

16Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken;

anna minun olla rauhassa,

sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.

17

7:17
Ps. 8:5
Hebr. 2:6
Mikä on ihminen,

että hänestä niin suurta lukua pidät

ja että kiinnität häneen huomiosi,

18tarkastat häntä joka aamu,

tutkit häntä joka hetki?

19Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta,

etkö hellitä minusta sen vertaa,

että saan sylkeni nielaistuksi?

20Jos olenkin syntiä tehnyt,

niin mitä olen sillä sinulle tehnyt,

sinä ihmisten vartioitsija?

Minkätähden asetit minut maalitauluksesi,

ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?

21Minkätähden et anna rikostani anteeksi

etkä poista pahaa tekoani?

Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun,

ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."

8

8 LUKU.

Bildadin ensimmäinen puhe: Jumala on oikeamielinen; esi-isätkin opettavat, että hurskas menestyy, mutta jumalaton hukkuu.

81Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2"Kuinka kauan sinä senkaltaisia haastat

ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky?

3

8:3
5. Moos. 32:4
Job 34:12
Jumalako vääristäisi oikeuden,

Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden?

4Jos lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan,

niin hän hylkäsi heidät heidän rikoksensa valtaan.

5Jos sinä etsit Jumalaa

ja anot Kaikkivaltiaalta armoa,

6jos olet puhdas ja rehellinen,

silloin hän varmasti heräjää sinun avuksesi

ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.

7Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä,

mutta loppuaikasi varttuu ylen suureksi.

8Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta,

tarkkaa, mitä heidän isänsä ovat tutkineet.

9

8:9
Job 14:2
Ps. 39:6
Ps. 102:12
Ps. 144:4
Mehän olemme eilispäivän lapsia

emmekä mitään tiedä,

päivämme ovat vain varjo maan päällä.

10He sinua opettavat ja sanovat sinulle,

tuovat ilmi sanat sydämestään:

11'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä?

rehottaako ruoko siinä, missä ei ole vettä?

12Vielä vihreänä ollessaan,

ennenaikaisena leikattavaksi,

se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä.

13

8:13
Job 11:20
Sananl. 10:28
Sananl. 11:23
Niin käy kaikkien niiden,

jotka unhottavat Jumalan,

ja jumalattoman toivo katoaa,

14hänen, jonka uskallus on langan varassa,

jonka turvana on hämähäkinverkko.

15

8:15
Ps. 49:17
Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso,

hän tarttuu siihen, mutta se ei kestä.

16Hän on rehevänä auringon paisteessa,

ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan.

17Hänen juurensa kietoutuvat kiviroukkioon,

hän kiinnittää katseensa kivitaloon.

18Mutta kun Jumala hävittää hänet

hänen paikastansa,

niin se kieltää hänet: En ole sinua koskaan nähnyt.

19Katso, siinä oli hänen vaelluksensa ilo,

ja tomusta kasvaa toisia.'

20Katso, Jumala ei hylkää nuhteetonta

eikä tartu pahantekijäin käteen.

21

8:21
Ps. 126:2
Vielä hän täyttää sinun suusi naurulla

ja huulesi riemulla.

22Sinun vihamiehesi verhotaan häpeällä,

ja jumalattomien majaa ei enää ole."