Raamattu 1933/-38 (KR38)
5

5 LUKU.

Elifaan puheen jatkoa: Job kääntyköön nöyränä Jumalan puoleen, joka korottaa alhaisen.

51"Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi,

ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?

2Mielettömän tappaa suuttumus,

tyhmän surmaa kiivaus.

3

5:3
Ps. 37:35
Minä näin mielettömän juurtuvan,

mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.

4Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana,

heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.

5Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen

— ottaa sen vaikka orjantappuroista —

ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.

6Sillä onnettomuus ei kasva tomusta,

eikä vaiva verso maasta,

7vaan ihminen syntyy vaivaan,

ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.

8Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa

ja asettaisin asiani Jumalan eteen,

9

5:9
Job 9:10
Ps. 72:18
Ps. 86:10
Room. 11:33
hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja,

ihmeitä ilman määrää,

10joka antaa sateen maan päälle

ja lähettää vettä vainioille,

11

5:11
1. Sam. 2:7
Ps. 113:7
Luuk. 1:52
että hän korottaisi alhaiset

ja surevaiset kohoaisivat onneen.

12

5:12
Neh. 4:15
Ps. 33:10
Jes. 8:10
Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi,

niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,

13

5:13
1. Kor. 3:19
hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa;

ovelain juonet raukeavat:

14

5:14
5. Moos. 28:29
Jes. 59:9
päivällä he joutuvat pimeään

ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.

15Mutta köyhän hän pelastaa

heidän suunsa miekasta,

auttaa väkevän kädestä.

16

5:16
Ps. 107:42
Ja niin on vaivaisella toivo,

mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.

17

5:17
Sananl. 3:11
Hebr. 12:5
Jaak. 1:12
Ilm. 3:19
Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee!

Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.

18

5:18
5. Moos. 32:39
1. Sam. 2:6
Hoos. 6:1
Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo;

lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.

19

5:19
Ps. 91:3
Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa,

ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.

20

5:20
Ps. 33:19
Ps. 37:19
Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta

ja sodassa miekan terästä.

21Kielen ruoskalta sinä olet turvassa,

etkä pelkää, kun hävitys tulee.

22Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat,

etkä metsän petoja pelkää.

23

5:23
Ps. 91:12
Hes. 34:25
Hoos. 2:18
Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa,

ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.

24Saat huomata, että majasi on rauhoitettu,

ja kun tarkastat asuinsijaasi,

et sieltä mitään kaipaa.

25Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri

ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.

26Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan,

niinkuin lyhde korjataan ajallansa.

27Katso, tämän olemme tutkineet,

ja niin se on;

kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."

6

6 LUKU.

Jobin vastaus: Hän valittaa kärsimyksensä suuruutta ja toivoo, että Jumala antaisi hänen kuolla; ystävistään hän on pettynyt.

61Job vastasi ja sanoi:

2"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin

ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

3Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka;

sentähden menevät sanani harhaan.

4

6:4
5. Moos. 32:23
Ps. 38:3
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet

ovat sattuneet minuun;

minun henkeni juo niiden myrkkyä.

Jumalan kauhut ahdistavat minua.

5Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa,

ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6Käykö äitelää syöminen ilman suolaa,

tahi onko makua munanvalkuaisessa?

7Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen,

se on minulle kuin saastainen ruoka.

8Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi

ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

9Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut,

ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

10Niin olisi vielä lohdutuksenani —

ja ilosta minä hypähtäisin

säälimättömän tuskan alla —

etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

11Mikä on minun voimani, että enää toivoisin,

ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

12Onko minun voimani vahva kuin kivi,

onko minun ruumiini vaskea?

13Eikö minulla ole enää mitään apua,

onko pelastus minusta karkonnut?

14Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle,

vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

15

6:15
Job 19:19
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro,

niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

16Ne ovat jääsohjusta sameat,

niihin kätkeytyy lumi;

17auringon paahtaessa ne ehtyvät,

ne häviävät paikastansa helteen tullen.

18Niiden juoksun urat mutkistuvat,

ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

19Teeman karavaanit tähystelivät,

Seban matkueet odottivat niitä;

20he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat,

pettyivät perille tullessansa.

21Niin te olette nyt tyhjän veroiset:

te näette kauhun ja peljästytte.

22Olenko sanonut: 'Antakaa minulle

ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

23pelastakaa minut vihollisen vallasta

ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

24Opettakaa minua, niin minä vaikenen;

neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

25

6:25
Ps. 119:103
Kuinka tehoaakaan oikea puhe!

Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

26Aiotteko nuhdella sanoja?

Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

27Orvostakin te heittäisitte arpaa

ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

28Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun;

minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

29Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko;

palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

30Olisiko minun kielelläni vääryys?

Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"

7

7 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Ihmisen elämä on katoavainen ja vaivaa täynnä; Jumala armahtakoon häntä ja päästäköön hänet rauhaan.

71"Eikö ihmisen olo maan päällä ole sotapalvelusta,

eivätkö hänen päivänsä ole

niinkuin palkkalaisen päivät?

2Hän on orjan kaltainen, joka halajaa varjoon,

ja niinkuin palkkalainen, joka odottaa palkkaansa.

3Niin olen minä perinyt kurjuuden kuukaudet,

ja vaivan yöt ovat minun osakseni tulleet.

4Maata mennessäni minä ajattelen:

Milloinka saan nousta?

Ilta venyy, ja minä kyllästyn

kääntelehtiessäni aamuhämärään asti.

5Minun ruumiini verhoutuu matoihin

ja tomukamaraan,

minun ihoni kovettuu ja märkii.

6

7:6
Job 17:11
Ps. 102:12
Päiväni kiitävät nopeammin kuin sukkula,

ne katoavat toivottomuudessa.

7

7:7
Job 8:9
Ps. 78:39
Ps. 90:9
Jaak. 4:14
Muista, että minun elämäni on tuulen henkäys;

minun silmäni ei enää saa onnea nähdä.

8Ken minut näki, sen silmä ei minua enää näe;

sinun silmäsi etsivät minua, mutta minua ei enää ole.

9Pilvi häipyy ja menee menojaan;

niin myös tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse.

10

7:10
Ps. 103:16
Ei hän enää palaja taloonsa,

eikä hänen asuinpaikkansa häntä enää tunne.

11Niin en minäkään hillitse suutani,

minä puhun henkeni ahdistuksessa,

minä valitan sieluni murheessa.

12Olenko minä meri tai lohikäärme,

että asetat vartioston minua vastaan?

13Kun ajattelen: leposijani lohduttaa minua,

vuoteeni huojentaa minun tuskaani,

14niin sinä kauhistutat minua unilla

ja peljästytät minua näyillä.

15Mieluummin tukehdun, mieluummin kuolen,

kuin näin luurankona kidun.

16Olen kyllästynyt, en tahdo elää iankaiken;

anna minun olla rauhassa,

sillä tuulen henkäystä ovat minun päiväni.

17

7:17
Ps. 8:5
Hebr. 2:6
Mikä on ihminen,

että hänestä niin suurta lukua pidät

ja että kiinnität häneen huomiosi,

18tarkastat häntä joka aamu,

tutkit häntä joka hetki?

19Etkö koskaan käännä pois katsettasi minusta,

etkö hellitä minusta sen vertaa,

että saan sylkeni nielaistuksi?

20Jos olenkin syntiä tehnyt,

niin mitä olen sillä sinulle tehnyt,

sinä ihmisten vartioitsija?

Minkätähden asetit minut maalitauluksesi,

ja minkätähden tulin itselleni taakaksi?

21Minkätähden et anna rikostani anteeksi

etkä poista pahaa tekoani?

Sillä nyt minä menen levolle maan tomuun,

ja jos etsit minua, niin ei minua enää ole."