Raamattu 1933/-38 (KR38)
4

4 LUKU.

Elifaan ensimmäinen puhe: ei kukaan kärsi syyttömästi; ei kukaan ole vanhurskas Jumalan edessä.

41Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2"Ethän pane pahaksesi,

jos sinulle puhutaan?

Kuka voi vaitikaan olla?

3Katso, monta sinä olet ojentanut,

ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

4sanasi ovat nostaneet kompastunutta,

ja rauenneita polvia olet voimistanut.

5Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa,

sinä tuskastut,

kun se sinuun sattuu,

sinä kauhistut.

6Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi

ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

7Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut,

ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

8

4:8
Job 15:35
Sananl. 22:8
Hoos. 8:7
Hoos. 10:13
Gal. 6:7
Minkä minä olen nähnyt,

niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät,

ne sitä niittävätkin.

9

4:9
Jes. 11:4
Jumalan henkäyksestä he hukkuvat,

hänen vihansa hengestä he häviävät.

10Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan,

ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

11jalopeura menehtyy saaliin puutteesta,

ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

12Ja minulle tuli salaa sana,

korvani kuuli kuiskauksen,

13kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä,

kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

14Pelko ja vavistus yllättivät minut,

peljästyttivät kaikki minun luuni.

15Tuulen henkäys hiveli kasvojani,

ihoni karvat nousivat pystyyn.

16Siinä seisoi — sen näköä en erottanut —

haamu minun silmäini edessä;

minä kuulin kuiskaavan äänen:

17

4:17
Job 15:14
Job 25:4
Ps. 143:2
'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä,

onko mies Luojansa edessä puhdas?

18Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota,

enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

19

4:19
2. Kor. 5:1
saati niissä, jotka savimajoissa asuvat,

joiden perustus on maan tomussa!

He rusentuvat kuin koiperhonen;

20ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu,

heidät muserretaan.

Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

21Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan,

ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"

5

5 LUKU.

Elifaan puheen jatkoa: Job kääntyköön nöyränä Jumalan puoleen, joka korottaa alhaisen.

51"Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi,

ja kenenkä pyhän puoleen kääntyisit?

2Mielettömän tappaa suuttumus,

tyhmän surmaa kiivaus.

3

5:3
Ps. 37:35
Minä näin mielettömän juurtuvan,

mutta äkkiä sain huutaa hänen asuinsijansa kirousta.

4Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana,

heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole.

5Ja minkä he ovat leikanneet, syö nälkäinen

— ottaa sen vaikka orjantappuroista —

ja janoiset tavoittelevat heidän tavaraansa.

6Sillä onnettomuus ei kasva tomusta,

eikä vaiva verso maasta,

7vaan ihminen syntyy vaivaan,

ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle.

8Mutta minä ainakin etsisin Jumalaa

ja asettaisin asiani Jumalan eteen,

9

5:9
Job 9:10
Ps. 72:18
Ps. 86:10
Room. 11:33
hänen, joka tekee suuria, tutkimattomia tekoja,

ihmeitä ilman määrää,

10joka antaa sateen maan päälle

ja lähettää vettä vainioille,

11

5:11
1. Sam. 2:7
Ps. 113:7
Luuk. 1:52
että hän korottaisi alhaiset

ja surevaiset kohoaisivat onneen.

12

5:12
Neh. 4:15
Ps. 33:10
Jes. 8:10
Hän tekee kavalain hankkeet tyhjiksi,

niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla,

13

5:13
1. Kor. 3:19
hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa;

ovelain juonet raukeavat:

14

5:14
5. Moos. 28:29
Jes. 59:9
päivällä he joutuvat pimeään

ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä.

15Mutta köyhän hän pelastaa

heidän suunsa miekasta,

auttaa väkevän kädestä.

16

5:16
Ps. 107:42
Ja niin on vaivaisella toivo,

mutta vääryyden täytyy sulkea suunsa.

17

5:17
Sananl. 3:11
Hebr. 12:5
Jaak. 1:12
Ilm. 3:19
Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee!

Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta.

18

5:18
5. Moos. 32:39
1. Sam. 2:6
Hoos. 6:1
Sillä hän haavoittaa, ja hän sitoo;

lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat.

19

5:19
Ps. 91:3
Kuudesta hädästä hän sinut pelastaa,

ja seitsemässä ei onnettomuus sinua kohtaa.

20

5:20
Ps. 33:19
Ps. 37:19
Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta

ja sodassa miekan terästä.

21Kielen ruoskalta sinä olet turvassa,

etkä pelkää, kun hävitys tulee.

22Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat,

etkä metsän petoja pelkää.

23

5:23
Ps. 91:12
Hes. 34:25
Hoos. 2:18
Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitossa,

ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi.

24Saat huomata, että majasi on rauhoitettu,

ja kun tarkastat asuinsijaasi,

et sieltä mitään kaipaa.

25Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri

ja vesasi runsaat kuin ruoho maassa.

26Ikäsi kypsyydessä sinä menet hautaan,

niinkuin lyhde korjataan ajallansa.

27Katso, tämän olemme tutkineet,

ja niin se on;

kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari."

6

6 LUKU.

Jobin vastaus: Hän valittaa kärsimyksensä suuruutta ja toivoo, että Jumala antaisi hänen kuolla; ystävistään hän on pettynyt.

61Job vastasi ja sanoi:

2"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin

ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

3Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka;

sentähden menevät sanani harhaan.

4

6:4
5. Moos. 32:23
Ps. 38:3
Sillä Kaikkivaltiaan nuolet

ovat sattuneet minuun;

minun henkeni juo niiden myrkkyä.

Jumalan kauhut ahdistavat minua.

5Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa,

ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

6Käykö äitelää syöminen ilman suolaa,

tahi onko makua munanvalkuaisessa?

7Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen,

se on minulle kuin saastainen ruoka.

8Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi

ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

9Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut,

ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

10Niin olisi vielä lohdutuksenani —

ja ilosta minä hypähtäisin

säälimättömän tuskan alla —

etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

11Mikä on minun voimani, että enää toivoisin,

ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

12Onko minun voimani vahva kuin kivi,

onko minun ruumiini vaskea?

13Eikö minulla ole enää mitään apua,

onko pelastus minusta karkonnut?

14Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle,

vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

15

6:15
Job 19:19
Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro,

niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

16Ne ovat jääsohjusta sameat,

niihin kätkeytyy lumi;

17auringon paahtaessa ne ehtyvät,

ne häviävät paikastansa helteen tullen.

18Niiden juoksun urat mutkistuvat,

ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

19Teeman karavaanit tähystelivät,

Seban matkueet odottivat niitä;

20he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat,

pettyivät perille tullessansa.

21Niin te olette nyt tyhjän veroiset:

te näette kauhun ja peljästytte.

22Olenko sanonut: 'Antakaa minulle

ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

23pelastakaa minut vihollisen vallasta

ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

24Opettakaa minua, niin minä vaikenen;

neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

25

6:25
Ps. 119:103
Kuinka tehoaakaan oikea puhe!

Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

26Aiotteko nuhdella sanoja?

Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

27Orvostakin te heittäisitte arpaa

ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

28Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun;

minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

29Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko;

palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

30Olisiko minun kielelläni vääryys?

Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"