39 LUKU.

Herran puheen jatkoa: Eläinkunnasta otetut esimerkit osoittavat Jumalan hyvyyden, viisauden ja voiman ihmeitä, joita Job ei voi käsittää. Job nöyrtyy.

39¹ (38:39)

ja tyydytät nuorten leijonain nälän,

² (40) kun ne kyyristyvät luolissansa

ja ovat väijyksissä tiheikössä?

³ (41)

kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen

ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?

⁴ (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat,

valvotko peurojen synnytyskipuja?

⁵ (2) Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät,

ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?

⁶ (3) Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä

ja vapautuvat synnytystuskistaan.

⁷ (4) Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla;

ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.

⁸ (5)

kuka irroittanut metsäaasin siteet,

⁹ (6) sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi

ja suola-aron asuinsijaksi?

¹⁰ (7) Se nauraa kaupungin kohinalle,

ajajan huutoa se ei kuule;

¹¹ (8) se tähystelee vuorilta laiduntansa

ja etsii kaikkea vihantaa.

¹² (9)

ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?

¹³ (10) Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle,

tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

¹⁴ (11) Voitko siihen luottaa,

siksi että sen voima on suuri,

voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

¹⁵ (12) Voitko uskoa, että se palajaa

ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?

¹⁶ (13) Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti,

mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä

haikaran hellyys?

¹⁷ (14) Se jättää munansa maahan,

hiekalle helteen haudottaviksi.

¹⁸ (15) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä

ja metsän eläimet polkea ne rikki.

¹⁹ (16)

niinkuin ne eivät olisikaan sen omia;

hukkaan menee sen vaiva,

mutta ei se sitä pelkää.

²⁰ (17) Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille

ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

²¹ (18) Kun se kiitää ilmaa piesten,

nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

²² (19) Sinäkö annat hevoselle voiman,

puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?

²³ (20) Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan?

Sen uljas korskunta on peljättävä.

²⁴ (21) Se kuopii lakeutta ja iloitsee,

lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.

²⁵ (22) Se nauraa pelolle, ei säiky

eikä väisty miekan edestä.

²⁶ (23) Sen yllä kalisee viini,

välkähtää keihäs ja peitsi.

²⁷ (24) Käy jyrinä ja jytinä,

kun se laukaten taivalta ahmii;

ei mikään sitä pidätä sotatorven

pauhatessa.

²⁸ (25) Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha!

Jo kaukaa se vainuaa taistelun,

päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.

²⁹ (26) Sinunko ymmärryksesi voimasta

jalohaukka kohoaa korkealle,

levittää siipensä kohti etelää?

³⁰ (27) Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle

ja tekee pesänsä korkeuteen?

³¹ (28) Kalliolla se asuu ja yöpyy,

kallion kärjellä, vuorilinnassaan.

³² (29) Sieltä se tähystelee saalista;

kauas katsovat sen silmät.

³³ (30)

ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."

³⁴ (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:

³⁵ (2)

Kaikkivaltiasta vastaan?

Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"

³⁶ (3) Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:

³⁷ (4) "Katso, minä olen siihen liian halpa;

mitäpä sinulle vastaisin?

Panen käteni suulleni;

³⁸ (5) kerran minä olen puhunut,

enkä enää mitään virka,

kahdesti, enkä enää sitä tee."

40 LUKU.

Herra kysyy, pitääkö Job itseään oikeutettuna kieltämään hänen vanhurskautensa, voiko hän pelkällä katseellaan kukistaa jumalattomat ja vallita sellaisia luontokappaleita, kuin ovat behemot (virtahepo) ja leviatan (krokodiili).

40¹ (6) Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:

² (7)

minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.

³ (8) Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni,

tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?

⁴ (9) Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan,

ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän?

⁵ (10)

pukeudu loistoon ja kirkkauteen.

⁶ (11) Anna vihasi kiivastuksen purkautua,

ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.

⁷ (12) Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät,

ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.

⁸ (13) Kätke heidät tomuun kaikki tyynni,

sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.

⁹ (14) Silloin minäkin ylistän sinua,

kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.

¹⁰ (15) Katso Behemotia,

jonka minä loin niinkuin sinutkin;

se syö ruohoa niinkuin raavas.

¹¹ (16) Katso, sen voima on lanteissa,

sen väkevyys vatsalihaksissa.

¹² (17) Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun,

sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.

¹³ (18) Sen luut ovat niinkuin vaskiputket,

sen nikamat niinkuin raudasta taotut.

¹⁴ (19) Se on Jumalan töiden esikoinen;

sen luoja ojentaa sille miekan.

¹⁵ (20) Sille kantavat satonsa vuoret,

joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.

¹⁶ (21) Lootuspensaiden alla se makaa,

ruovikon ja rämeen kätkössä.

¹⁷ (22) Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa,

puron pajut ympäröivät sitä.

¹⁸ (23) Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy,

se on huoleton,

kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.

¹⁹ (24) Kukapa kävisi kiinni sen silmiin,

lävistäisi heittoaseella sen turvan?

²⁰ (25) Voitko onkia koukulla Leviatanin

ja siimaan kietoa sen kielen?

²¹ (26) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon

ja väkäraudalla lävistää siltä posken?

²² (27) Rukoileeko se sinua paljon,

tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?

²³ (28) Tekeekö se liiton sinun kanssasi,

että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?

²⁴ (29) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella

tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?

²⁵ (30) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa,

jakavatko sen kauppamiesten kesken?

²⁶ (31) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita

ja sen pään kala-ahraimia?

²⁷ (32) Laskehan vain kätesi sen päälle,

niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!

²⁸ (41:1) Katso, siinä toivo pettää;

jo sen näkemisestä sortuu maahan."

41 LUKU.

Leviatanin kuvauksen jatkoa.

41¹ (2) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi.

Kuka sitten kestäisi minun edessäni?

² (3)

joka minun olisi korvattava?

Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.

³ (4) En saata olla puhumatta sen jäsenistä,

en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.

⁴ (5) Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen,

kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?

⁵ (6) Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven?

Sen hammasten ympärillä on kauhu.

⁶ (7) Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet,

kiinnitetyt lujalla sinetillä.

⁷ (8) Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa,

niin ettei ilma välitse pääse.

⁸ (9) Ne ovat toisiinsa liitetyt,

pysyvät kiinni erkanematta.

⁹ (10) Sen aivastus on kuin valon välähdys,

sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.

¹⁰ (11) Sen kidasta lähtee tulisoihtuja,

sinkoilee säkeniä.

¹¹ (12) Sen sieramista käy savu

niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.

¹² (13) Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet,

ja sen suusta lähtee liekki.

¹³ (14) Sen kaulassa asuu voima,

ja sen edellä hyppii kauhistus.

¹⁴ (15) Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät,

ovat kuin valetut, järkkymättömät.

¹⁵ (16) Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi,

kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.

¹⁶ (17) Kun se nousee, peljästyvät sankarit,

kauhusta he tyrmistyvät.

¹⁷ (18) Jos sen kimppuun käydään miekoin,

ei miekka kestä, ei keihäs,

ei heittoase eikä panssari.

¹⁸ (19) Sille on rauta kuin oljenkorsi,

vaski kuin lahopuu.

¹⁹ (20) Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika,

akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.

²⁰ (21) Kuin oljenkorsi on sille nuija,

keihästen ryskeelle se nauraa.

²¹ (22) Sen vatsapuolessa on terävät piikit,

se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.

²² (23) Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan,

tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.

²³ (24) Sen jäljessä polku loistaa,

syvyydellä on kuin hopeahapset.

²⁴ (25) Ei ole maan päällä sen vertaista;

se on luotu pelottomaksi.

²⁵ (26) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on;

se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."