39 LUKU.
391 (38:39)
"Sinäkö ajat saaliin naarasleijonalle
ja tyydytät nuorten leijonain nälän,
2 (40) kun ne kyyristyvät luolissansa
ja ovat väijyksissä tiheikössä?
3 (41)
Ps. 147:9
Matt. 6:26
Luuk. 12:24
Kuka hankkii ravinnon kaarneelle,
kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen
ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?
4 (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat,
valvotko peurojen synnytyskipuja?
5 (2) Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät,
ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?
6 (3) Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä
ja vapautuvat synnytystuskistaan.
7 (4) Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla;
ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.
8 (5)
Kuka on laskenut villiaasin vapaaksi,
kuka irroittanut metsäaasin siteet,
9 (6) sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi
ja suola-aron asuinsijaksi?
10 (7) Se nauraa kaupungin kohinalle,
ajajan huutoa se ei kuule;
11 (8) se tähystelee vuorilta laiduntansa
ja etsii kaikkea vihantaa.
12 (9)
Taipuuko villihärkä sinua palvelemaan,
ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?
13 (10) Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle,
tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?
14 (11) Voitko siihen luottaa,
siksi että sen voima on suuri,
voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?
15 (12) Voitko uskoa, että se palajaa
ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?
16 (13) Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti,
mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä
haikaran hellyys?
17 (14) Se jättää munansa maahan,
hiekalle helteen haudottaviksi.
18 (15) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä
ja metsän eläimet polkea ne rikki.
19 (16)
Se on tyly poikasilleen,
niinkuin ne eivät olisikaan sen omia;
hukkaan menee sen vaiva,
mutta ei se sitä pelkää.
20 (17) Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille
ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.
21 (18) Kun se kiitää ilmaa piesten,
nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.
22 (19) Sinäkö annat hevoselle voiman,
puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?
23 (20) Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan?
Sen uljas korskunta on peljättävä.
24 (21) Se kuopii lakeutta ja iloitsee,
lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.
25 (22) Se nauraa pelolle, ei säiky
eikä väisty miekan edestä.
26 (23) Sen yllä kalisee viini,
välkähtää keihäs ja peitsi.
27 (24) Käy jyrinä ja jytinä,
kun se laukaten taivalta ahmii;
ei mikään sitä pidätä sotatorven
pauhatessa.
28 (25) Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha!
Jo kaukaa se vainuaa taistelun,
päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.
29 (26) Sinunko ymmärryksesi voimasta
jalohaukka kohoaa korkealle,
levittää siipensä kohti etelää?
30 (27) Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle
ja tekee pesänsä korkeuteen?
31 (28) Kalliolla se asuu ja yöpyy,
kallion kärjellä, vuorilinnassaan.
32 (29) Sieltä se tähystelee saalista;
kauas katsovat sen silmät.
33 (30)
Luuk. 17:37
Sen poikaset särpivät verta,
ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."
34 (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:
35 (2)
"Tahtooko vikoilija riidellä
Kaikkivaltiasta vastaan?
Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"
36 (3) Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:
37 (4) "Katso, minä olen siihen liian halpa;
mitäpä sinulle vastaisin?
Panen käteni suulleni;
38 (5) kerran minä olen puhunut,
enkä enää mitään virka,
kahdesti, enkä enää sitä tee."
40 LUKU.
401 (6) Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:
2 (7)
"Vyötä nyt kupeesi kuin mies;
minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.
3 (8) Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni,
tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?
4 (9) Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan,
ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän?
5 (10)
Kaunistaudu kunnialla ja korkeudella,
pukeudu loistoon ja kirkkauteen.
6 (11) Anna vihasi kiivastuksen purkautua,
ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.
7 (12) Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät,
ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.
8 (13) Kätke heidät tomuun kaikki tyynni,
sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.
9 (14) Silloin minäkin ylistän sinua,
kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.
10 (15) Katso Behemotia,
jonka minä loin niinkuin sinutkin;
se syö ruohoa niinkuin raavas.
11 (16) Katso, sen voima on lanteissa,
sen väkevyys vatsalihaksissa.
12 (17) Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun,
sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.
13 (18) Sen luut ovat niinkuin vaskiputket,
sen nikamat niinkuin raudasta taotut.
14 (19) Se on Jumalan töiden esikoinen;
sen luoja ojentaa sille miekan.
15 (20) Sille kantavat satonsa vuoret,
joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.
16 (21) Lootuspensaiden alla se makaa,
ruovikon ja rämeen kätkössä.
17 (22) Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa,
puron pajut ympäröivät sitä.
18 (23) Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy,
se on huoleton,
kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.
19 (24) Kukapa kävisi kiinni sen silmiin,
lävistäisi heittoaseella sen turvan?
20 (25) Voitko onkia koukulla Leviatanin
ja siimaan kietoa sen kielen?
21 (26) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon
ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
22 (27) Rukoileeko se sinua paljon,
tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
23 (28) Tekeekö se liiton sinun kanssasi,
että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
24 (29) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella
tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
25 (30) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa,
jakavatko sen kauppamiesten kesken?
26 (31) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita
ja sen pään kala-ahraimia?
27 (32) Laskehan vain kätesi sen päälle,
niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
28 (41:1) Katso, siinä toivo pettää;
jo sen näkemisestä sortuu maahan."
41 LUKU.
411 (2) "Ei ole niin rohkeata, joka sitä ärsyttäisi.
Kuka sitten kestäisi minun edessäni?
2 (3)
Ps. 24:1
Ps. 50:12
Room. 11:35
1. Kor. 10:26
Kuka on minulle ensin antanut jotakin,
joka minun olisi korvattava?
Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
3 (4) En saata olla puhumatta sen jäsenistä,
en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
4 (5) Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen,
kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
5 (6) Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven?
Sen hammasten ympärillä on kauhu.
6 (7) Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet,
kiinnitetyt lujalla sinetillä.
7 (8) Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa,
niin ettei ilma välitse pääse.
8 (9) Ne ovat toisiinsa liitetyt,
pysyvät kiinni erkanematta.
9 (10) Sen aivastus on kuin valon välähdys,
sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
10 (11) Sen kidasta lähtee tulisoihtuja,
sinkoilee säkeniä.
11 (12) Sen sieramista käy savu
niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
12 (13) Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet,
ja sen suusta lähtee liekki.
13 (14) Sen kaulassa asuu voima,
ja sen edellä hyppii kauhistus.
14 (15) Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät,
ovat kuin valetut, järkkymättömät.
15 (16) Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi,
kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
16 (17) Kun se nousee, peljästyvät sankarit,
kauhusta he tyrmistyvät.
17 (18) Jos sen kimppuun käydään miekoin,
ei miekka kestä, ei keihäs,
ei heittoase eikä panssari.
18 (19) Sille on rauta kuin oljenkorsi,
vaski kuin lahopuu.
19 (20) Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika,
akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
20 (21) Kuin oljenkorsi on sille nuija,
keihästen ryskeelle se nauraa.
21 (22) Sen vatsapuolessa on terävät piikit,
se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
22 (23) Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan,
tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
23 (24) Sen jäljessä polku loistaa,
syvyydellä on kuin hopeahapset.
24 (25) Ei ole maan päällä sen vertaista;
se on luotu pelottomaksi.
25 (26) Se katsoo ylen kaikkea, mikä korkeata on;
se on kaikkien ylväitten eläinten kuningas."