38 LUKU.

Herra vastaa Jobille: Jobin on turha yrittää mitellä voimiaan hänen kanssaan, joka on luonut maailman ja hallitsee luonnonilmiöt.

38¹

²"Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla

pimennät minun aivoitukseni?

³

minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.

⁴

Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää.

⁵

tottapa sen tiedät —

tahi kuka on vetänyt mittanuoran sen ylitse?

⁶Mihin upotettiin sen perustukset,

tahi kuka laski sen kulmakiven,

⁷kun aamutähdet kaikki iloitsivat

ja kaikki Jumalan pojat riemuitsivat?

⁸

kun se puhkesi ja kohdusta lähti,

⁹kun minä panin sille pilven vaatteeksi

ja synkeyden kapaloksi,

¹⁰

asetin sille teljet ja ovet

¹¹ja sanoin: 'Tähän asti saat tulla,

mutta edemmäksi et;

tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi

asettua'?

¹²Oletko eläissäsi käskenyt päivän koittaa

tahi osoittanut aamuruskolle paikkansa,

¹³

ja pudistaisi jumalattomat siitä pois?

¹⁴Silloin se muuttuu niinkuin savi sinetin alla,

ja kaikki tulee kuin vaatetettuna esille;

¹⁵

ja kohonnut käsivarsi murskataan.

¹⁶Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti

ja kulkenut syvyyden kuilut?

¹⁷Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet,

oletko nähnyt pimeyden portit?

¹⁸Käsitätkö, kuinka avara maa on?

Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.

¹⁹Mikä on tie sinne, kussa asuu valo,

ja missä on pimeyden asuinsija,

²⁰että saattaisit sen alueellensa

ja tuntisit polut sen majalle?

²¹Kaiketi sen tiedät, sillä synnyithän jo silloin,

ja onhan päiviesi luku ylen suuri!

²²Oletko käynyt lumen varastohuoneissa,

ja oletko nähnyt rakeiden varastot,

²³

sodan ja taistelun päiväksi?

²⁴Mitä tietä jakaantuu valo

ja itätuuli leviää yli maan?

²⁵

ja ukkospilvelle tien,

²⁶niin että sataa maahan, joka on asumaton,

erämaahan, jossa ei ihmistä ole,

²⁷

ja maa kasvaa vihannan ruohon?

²⁸Onko sateella isää,

tahi kuka on synnyttänyt kastepisarat?

²⁹Kenen kohdusta on jää tullut,

ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän?

³⁰Vesi tiivistyy kuin kiveksi,

ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni.

³¹

tahi irroittaa kahleista Kalevanmiekan?

³²Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanansa

ja johdattaa Seulaset lapsinensa?

³³Tunnetko taivaan lait,

tahi sinäkö säädät, miten se maata vallitsee?

³⁴Taidatko korottaa äänesi pilviin

ja saada vesitulvan peittämään itsesi?

³⁵Taidatko lähettää salamat menemään,

niin että sanovat sinulle: 'Katso, tässä olemme'?

³⁶Kuka on pannut viisautta pilvenlonkiin,

tahi kuka antoi pilvenhattaroille ymmärrystä?

³⁷Kuka on niin viisas, että laskee pilvien luvun,

kuka kaataa tyhjiksi taivaan leilit,

³⁸kun multa on kuivunut kovaksi kuin valettu

ja maakokkareet toisiinsa takeltuneet?"

39 LUKU.

Herran puheen jatkoa: Eläinkunnasta otetut esimerkit osoittavat Jumalan hyvyyden, viisauden ja voiman ihmeitä, joita Job ei voi käsittää. Job nöyrtyy.

39¹ (38:39)

ja tyydytät nuorten leijonain nälän,

² (40) kun ne kyyristyvät luolissansa

ja ovat väijyksissä tiheikössä?

³ (41)

kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen

ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?

⁴ (39:1) Tiedätkö sinä vuorikauristen poikimisajat,

valvotko peurojen synnytyskipuja?

⁵ (2) Lasketko, milloin niiden kuukaudet täyttyvät,

ja tiedätkö ajan, milloin ne poikivat?

⁶ (3) Ne painautuvat maahan, saavat ilmoille sikiönsä

ja vapautuvat synnytystuskistaan.

⁷ (4) Niiden vasikat vahvistuvat, kasvavat kedolla;

ne lähtevät tiehensä eivätkä enää palaja.

⁸ (5)

kuka irroittanut metsäaasin siteet,

⁹ (6) sen, jolle minä annoin aavikon asunnoksi

ja suola-aron asuinsijaksi?

¹⁰ (7) Se nauraa kaupungin kohinalle,

ajajan huutoa se ei kuule;

¹¹ (8) se tähystelee vuorilta laiduntansa

ja etsii kaikkea vihantaa.

¹² (9)

ja yöpyykö se sinun seimesi ääreen?

¹³ (10) Voitko ohjaksilla pakottaa villihärän vaolle,

tahi äestääkö se laaksonpohjia sinua seuraten?

¹⁴ (11) Voitko siihen luottaa,

siksi että sen voima on suuri,

voitko jättää sen haltuun työsi hedelmät?

¹⁵ (12) Voitko uskoa, että se palajaa

ja kokoaa viljasi sinun puimatantereellesi?

¹⁶ (13) Kamelikurjen siipi lepattaa iloisesti,

mutta asuuko sen sulissa ja höyhenissä

haikaran hellyys?

¹⁷ (14) Se jättää munansa maahan,

hiekalle helteen haudottaviksi.

¹⁸ (15) Ei se ajattele, että jalka voi ne särkeä

ja metsän eläimet polkea ne rikki.

¹⁹ (16)

niinkuin ne eivät olisikaan sen omia;

hukkaan menee sen vaiva,

mutta ei se sitä pelkää.

²⁰ (17) Sillä Jumala on jättänyt sen viisautta vaille

ja tehnyt sen ymmärryksestä osattomaksi.

²¹ (18) Kun se kiitää ilmaa piesten,

nauraa se hevoselle ja ratsumiehelle.

²² (19) Sinäkö annat hevoselle voiman,

puetat sen kaulan liehuvalla harjalla?

²³ (20) Sinäkö panet sen hyppimään kuin heinäsirkan?

Sen uljas korskunta on peljättävä.

²⁴ (21) Se kuopii lakeutta ja iloitsee,

lähtee voimalla asevarustuksia vastaan.

²⁵ (22) Se nauraa pelolle, ei säiky

eikä väisty miekan edestä.

²⁶ (23) Sen yllä kalisee viini,

välkähtää keihäs ja peitsi.

²⁷ (24) Käy jyrinä ja jytinä,

kun se laukaten taivalta ahmii;

ei mikään sitä pidätä sotatorven

pauhatessa.

²⁸ (25) Milloin ikinä sotatorvi soi, hirnuu se: iihaha!

Jo kaukaa se vainuaa taistelun,

päälliköiden jylisevän äänen ja sotahuudon.

²⁹ (26) Sinunko ymmärryksesi voimasta

jalohaukka kohoaa korkealle,

levittää siipensä kohti etelää?

³⁰ (27) Tahi sinunko käskystäsi kotka lentää ylhäälle

ja tekee pesänsä korkeuteen?

³¹ (28) Kalliolla se asuu ja yöpyy,

kallion kärjellä, vuorilinnassaan.

³² (29) Sieltä se tähystelee saalista;

kauas katsovat sen silmät.

³³ (30)

ja missä on kaatuneita, siellä on sekin."

³⁴ (40:1) Niin Herra vastasi Jobille ja sanoi:

³⁵ (2)

Kaikkivaltiasta vastaan?

Jumalan syyttäjä vastatkoon tähän!"

³⁶ (3) Silloin Job vastasi Herralle ja sanoi:

³⁷ (4) "Katso, minä olen siihen liian halpa;

mitäpä sinulle vastaisin?

Panen käteni suulleni;

³⁸ (5) kerran minä olen puhunut,

enkä enää mitään virka,

kahdesti, enkä enää sitä tee."

40 LUKU.

Herra kysyy, pitääkö Job itseään oikeutettuna kieltämään hänen vanhurskautensa, voiko hän pelkällä katseellaan kukistaa jumalattomat ja vallita sellaisia luontokappaleita, kuin ovat behemot (virtahepo) ja leviatan (krokodiili).

40¹ (6) Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi:

² (7)

minä kysyn sinulta, opeta sinä minua.

³ (8) Sinäkö teet tyhjäksi minun oikeuteni,

tuomitset minut syylliseksi, ollaksesi itse oikeassa?

⁴ (9) Tahi onko sinun käsivartesi niinkuin Jumalan,

ja voitko korottaa äänesi jylinän niinkuin hän?

⁵ (10)

pukeudu loistoon ja kirkkauteen.

⁶ (11) Anna vihasi kiivastuksen purkautua,

ja masenna katseellasi kaikki ylpeät.

⁷ (12) Nöyryytä katseellasi kaikki ylpeät,

ja muserra jumalattomat siihen paikkaan.

⁸ (13) Kätke heidät tomuun kaikki tyynni,

sulje heidän kasvonsa salaiseen kätköön.

⁹ (14) Silloin minäkin ylistän sinua,

kun oikea kätesi on hankkinut sinulle voiton.

¹⁰ (15) Katso Behemotia,

jonka minä loin niinkuin sinutkin;

se syö ruohoa niinkuin raavas.

¹¹ (16) Katso, sen voima on lanteissa,

sen väkevyys vatsalihaksissa.

¹² (17) Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun,

sen reisijänteet ovat lujiksi punotut.

¹³ (18) Sen luut ovat niinkuin vaskiputket,

sen nikamat niinkuin raudasta taotut.

¹⁴ (19) Se on Jumalan töiden esikoinen;

sen luoja ojentaa sille miekan.

¹⁵ (20) Sille kantavat satonsa vuoret,

joilla kaikki metsän eläimet leikitsevät.

¹⁶ (21) Lootuspensaiden alla se makaa,

ruovikon ja rämeen kätkössä.

¹⁷ (22) Lootuspensaat peittävät sen varjoonsa,

puron pajut ympäröivät sitä.

¹⁸ (23) Jos virta hätyyttää, ei se säikähdy,

se on huoleton,

kuohukoon vaikka itse Jordan sen kitaan.

¹⁹ (24) Kukapa kävisi kiinni sen silmiin,

lävistäisi heittoaseella sen turvan?

²⁰ (25) Voitko onkia koukulla Leviatanin

ja siimaan kietoa sen kielen?

²¹ (26) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon

ja väkäraudalla lävistää siltä posken?

²² (27) Rukoileeko se sinua paljon,

tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?

²³ (28) Tekeekö se liiton sinun kanssasi,

että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?

²⁴ (29) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella

tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?

²⁵ (30) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa,

jakavatko sen kauppamiesten kesken?

²⁶ (31) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita

ja sen pään kala-ahraimia?

²⁷ (32) Laskehan vain kätesi sen päälle,

niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!

²⁸ (41:1) Katso, siinä toivo pettää;

jo sen näkemisestä sortuu maahan."