35 LUKU.

Elihun kolmas puhe: Jumala on niin korkea, ettei ihminen tekemisellään voi tuottaa hänelle hyötyä eikä vahinkoa; jos sorretun hätähuuto jää kuulematta, on syy ihmisen, joka ei sydämestään etsi Jumalaa.

35¹Elihu lausui ja sanoi:

²"Pidätkö sitä oikeutena,

sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä,

³

'Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?'

⁴Siihen minä vastaan sinulle

sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat.

⁵Luo silmäsi taivaalle ja näe,

katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä.

⁶

mitä sillä hänelle teet;

ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi,

mitä sillä hänelle mahdat?

⁷

tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi?

⁸Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi

ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.

⁹Sorron suuruutta valitetaan,

huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,

¹⁰ei kysytä: 'Missä on Jumala, minun Luojani,

joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,

¹¹joka opettaa meille enemmän

kuin metsän eläimille

ja antaa meille viisautta enemmän

kuin taivaan linnuille?'

¹²Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä;

ei hän vastaa.

¹³Ei, turhia ei Jumala kuule,

eikä Kaikkivaltias niihin katso,

¹⁴

asia on hänen edessänsä: odota häntä.

¹⁵

eikä hän ylvästelystä suuresti välitä,

¹⁶

ja syytää suuria sanoja taitamattomasti."

36 LUKU.

Elihun neljäs puhe: Jumala ei ketään halveksu, vaan valvoo hurskasten parasta, kärsimys on hänellä varoitus- ja kasvatuskeinona; ihmisen ei sovi mestaroida Jumalaa, jonka viisaus ja voima käy yli kaiken ymmärryksen.

36¹Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:

²"Maltahan vähän, niin julistan sinulle,

sillä vielä on minulla Jumalan puolesta puhuttavaa.

³Minä noudan tietoni kaukaa

ja osoitan Luojani oikeuden;

⁴sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta —

mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.

⁵Katso, Jumala on voimallinen,

mutta ei halveksu ketään;

väkevä on hänen ymmärryksensä voima.

⁶Hän ei pidä jumalatonta elossa,

vaan hankkii kurjille oikeuden.

⁷

hurskaista,

vaan antaa heidän istua kuningasten kanssa

valtaistuimella ikuisesti;

he kohoavat korkealle.

⁸Ja jos niinkin käy,

että heidät kytketään kahleisiin,

sidotaan kurjuuden köysillä,

⁹niin hän sillä ilmaisee heille,

mitä he ovat tehneet

ja mitä rikkoneet pöyhkeilemisellään,

¹⁰

ja käskee heitä kääntymään pois vääryydestä.

¹¹

niin saavat viettää päivänsä onnessa

ja ikävuotensa ihanasti.

¹²Mutta jos eivät kuule,

niin he syöksyvät surman peitsiin

ja menehtyvät ymmärtämättömyyteensä.

¹³Mutta jumalattomat pitävät vihaa,

he eivät apua huuda, kun hän on heidät vanginnut.

¹⁴Heidän sielunsa kuolee nuoruudessa,

heidän elämänsä loppuu

niinkuin haureellisten pyhäkköpoikain.

¹⁵Kurjan hän vapahtaa hänen kurjuutensa kautta

ja avaa hänen korvansa ahdistuksella.

¹⁶

avara tila, jossa ei ahtautta ollut,

ja lihavuudesta notkuvan ruokapöydän rauha.

¹⁷Ja niin kohtasi sinua kukkuramäärin

jumalattoman tuomio;

tuomio ja oikeus on käynyt sinuun kiinni.

¹⁸Älköön kärsimyksen polte

houkutelko sinua pilkkaamaan,

älköönkä lunastusmaksun suuruus

viekö sinua harhaan.

¹⁹Voiko huutosi auttaa ahdingosta

tahi kaikki voimasi ponnistukset?

²⁰

joka siirtää kansat sijoiltansa.

²¹Varo, ettet käänny vääryyteen,

sillä se on sinulle mieluisampi kuin kärsimys.

²²Katso, Jumala on korkea, valliten voimassansa;

kuka on hänen kaltaisensa opettaja?

²³

ja kuka sanoo: 'Sinä teit väärin'?

²⁴Muista sinäkin ylistää hänen töitänsä,

joiden kiitosta ihmiset veisaavat;

²⁵

kuolevaiset katselevat niitä kaukaa.

²⁶

hänen vuottensa luku on ilman määrää.

²⁷

ne vihmovat virtanaan sadetta,

²⁸jota pilvet vuodattavat,

valuttavat ihmisjoukkojen päälle.

²⁹Kuka ymmärtää pilvien leviämiset,

kuka hänen majansa jyrinän?

³⁰Katso, hän levittää niiden päälle leimauksensa

ja peittää meren pohjat.

³¹Sillä niin hän tuomitsee kansat,

niin hän antaa runsaan ravinnon.

³²Hän peittää molemmat kätensä leimauksilla

ja lähettää ne ahdistajan kimppuun.

³³Hänet ilmoittaa hänen jylinänsä,

jopa karjakin hänen tulonsa."

37 LUKU.

Elihun neljännen puheen jatkoa: Luonnonilmiöt todistavat Jumalan viisautta ja voimaa, eikä ihmisjärki käsitä hänen ihmeellisiä tekojaan; sentähden peljätkööt häntä ihmiset.

37¹"Niin, siitä vapisee sydämeni

ja hypähtää paikoiltansa.

²

ja kohinaa, joka käy hänen suustansa.

³Hän laskee sen kaikumaan kaiken taivaan alla,

lähettää leimauksensa maan ääriin asti.

⁴Sen kintereillä ärjyy ääni,

hän korottaa väkevän äänensä jylinän,

eikä hän säästä salamoitaan,

äänensä raikuessa.

⁵

hän tekee suuria tekoja, joita emme käsittää taida.

⁶Sillä hän sanoo lumelle: 'Putoa maahan',

samoin sadekuurolle, rankkasateittensa ryöpylle.

⁷Niin hän kytkee jokaiselta kädet,

että kaikki ihmiset hänen tekonsa tietäisivät.

⁸Pedot vetäytyvät piiloon

ja pysyvät luolissansa.

⁹

pohjan ilmalta pakkanen.

¹⁰

ja aavat vedet ahdistuvat.

¹¹Hän myös kuormittaa pilvet kosteudella

ja hajottaa välähtelevät ukkosvaarunsa.

¹²

tehdäkseen maanpiirin päällä

kaiken, mitä hän niille määrää.

¹³Hän antaa niiden osua

milloin maalle vitsaukseksi, milloin siunaukseksi.

¹⁴Ota tämä korviisi, Job;

pysähdy ja tarkkaa Jumalan ihmetöitä.

¹⁵Tiedätkö, kuinka Jumala niillä tekonsa teettää

ja kuinka hän antaa pilviensä leimausten loistaa?

¹⁶Käsitätkö pilvien punnituksen,

hänen ihmeensä, joka on kaikkitietävä?

¹⁷Sinä, jonka vaatteet kuumenevat,

kun maa on raukeana etelän helletuulesta,

¹⁸kaarrutatko sinä hänen kanssansa taivaan,

joka on vahva kuin valettu kuvastin?

¹⁹Neuvo, mitä meidän on hänelle sanottava;

pimeydessämme emme voi tuoda esiin mitään.

²⁰Olisiko hänelle ilmoitettava,

että tahtoisin puhua?

Kukapa vaatisi omaa tuhoansa!

²¹Ja nyt: ei voida katsella valoa,

joka kirkkaana loistaa,

kun tuuli on puhaltanut puhdistaen taivaan.

²²Pohjoisesta tulee kultainen hohde;

Jumalan yllä on peljättävä valtasuuruus.

²³Kaikkivaltiasta emme saata käsittää,

häntä, joka on suuri voimassa,

joka ei oikeutta ja täydellistä vanhurskautta polje.

²⁴Sentähden peljätkööt häntä ihmiset;

hän ei katso keneenkään,

joka on omasta mielestään viisas."