35 LUKU.

Elihun kolmas puhe: Jumala on niin korkea, ettei ihminen tekemisellään voi tuottaa hänelle hyötyä eikä vahinkoa; jos sorretun hätähuuto jää kuulematta, on syy ihmisen, joka ei sydämestään etsi Jumalaa.

35¹Elihu lausui ja sanoi:

²"Pidätkö sitä oikeutena,

sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä,

³

'Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?'

⁴Siihen minä vastaan sinulle

sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat.

⁵Luo silmäsi taivaalle ja näe,

katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä.

⁶

mitä sillä hänelle teet;

ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi,

mitä sillä hänelle mahdat?

⁷

tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi?

⁸Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi

ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.

⁹Sorron suuruutta valitetaan,

huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,

¹⁰ei kysytä: 'Missä on Jumala, minun Luojani,

joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,

¹¹joka opettaa meille enemmän

kuin metsän eläimille

ja antaa meille viisautta enemmän

kuin taivaan linnuille?'

¹²Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä;

ei hän vastaa.

¹³Ei, turhia ei Jumala kuule,

eikä Kaikkivaltias niihin katso,

¹⁴

asia on hänen edessänsä: odota häntä.

¹⁵

eikä hän ylvästelystä suuresti välitä,

¹⁶

ja syytää suuria sanoja taitamattomasti."