Raamattu 1933/-38 (KR38)
30

30 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Kadonnut on entinen onni, kurjuuteen joutuneena hän on kaikkien, yhteiskunnan hylkiöidenkin, pilkkana; tuskiensa vallassa ja Jumalan vainoamana hän ei saata olla valittamatta.

301"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat,

joiden isiä minä pidin liian halpoina

pantaviksi paimenkoiraini pariin.

2Ja mitäpä hyödyttäisi minua

heidän kättensä voima,

koska heidän nuoruutensa tarmon on

vienyt 3puute ja kova nälänhätä!

He kaluavat kuivaa maata,

jo ennestään autiota erämaata;

4he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä,

ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

5Heidät karkoitetaan ihmisten parista;

heitä vastaan nostetaan hälytys

niinkuin varasta vastaan.

6Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa,

maakoloissa ja kallioluolissa.

7Pensaiden keskellä he ulisevat,

nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat —

8nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt,

jotka on hosuttu maasta pois.

9

30:9
Job 17:6
Ps. 69:12
Valit. 3:14,63
Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi,

olen heidän jutuksensa joutunut;

10

30:10
Job 19:19
he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas

eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

11Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen

ja nöyryyttänyt minut,

eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.

12Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi;

he lyövät jalat altani

ja luovat turmateitänsä minua vastaan.

13He hävittävät minun polkuni,

ovat apuna minua tuhottaessa,

vaikka itse ovat ilman auttajaa;

14niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat,

raunioiden alta he vyöryvät esiin.

15Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan;

niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni,

ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.

16

30:16
Ps. 42:5
Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin,

kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

17Yö kaivaa luut minun ruumiistani,

ja kalvavat tuskani eivät lepää.

18Kaikkivallan voimasta

on minun verhoni muodottomaksi muuttunut:

se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.

19

30:19
Ps. 7:6
Hän on heittänyt minut lokaan,

ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.

20

30:20
Ps. 13:2
Ps. 22:3
Minä huudan sinua,

mutta sinä et vastaa minulle;

minä seison tässä,

mutta sinä vain tuijotat minuun.

21Sinä muutut tylyksi minulle,

vainoat minua väkevällä kädelläsi.

22Sinä kohotat minut myrskytuuleen,

kiidätät minut menemään

ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

23

30:23
Ps. 90:3
Niin, minä tiedän:

sinä viet minua kohti kuolemaa,

majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.

24Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa

tahi onnettomuudessa apua huutaa?

25

30:25
Ps. 35:13
Room. 12:15
Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa,

eikö sieluni säälinyt köyhää?

26

30:26
Jer. 14:19
Niin, minä odotin onnea,

mutta tuli onnettomuus;

minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.

27Sisukseni kuohuvat lakkaamatta,

kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.

28Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta;

minä nousen ja huudan väkijoukossa.

29

30:29
Ps. 102:7
Miika 1:8
Minusta on tullut aavikkosutten veli

ja kamelikurkien kumppani.

30Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni,

ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

31Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi

ja huiluni sävel itkun ääneksi."

31

31 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Hän vakuuttaa vaeltaneensa kaikessa nuhteettomasti ja on valmis astumaan Jumalan eteen todistaakseen syyttömyytensä.

311

31:1
Matt. 5:28
"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa:

kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

2Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä,

minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

3Tuleehan väärälle turmio

ja onnettomuus väärintekijöille.

4

31:4
2. Aik. 16:9
Job 34:21
Sananl. 5:21
Jer. 32:19
Eikö hän näkisi minun teitäni

ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

5Jos minä ikinä valheessa vaelsin,

jos jalkani kiiruhti petokseen,

6

31:6
Job 13:18
punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla,

ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

7Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä

ja minun sydämeni seurasi silmiäni

tahi tahra tarttui minun käsiini,

8

31:8
3. Moos. 26:16
5. Moos. 28:38
niin syököön toinen, mitä minä kylvän,

ja minun vesani revittäköön juurinensa.

9Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon

ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

10niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle,

ja halailkoot häntä muut;

11

31:11
5. Moos. 22:22
sillä se olisi ollut ilkityö

ja raskaasti rangaistava rikos,

12tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka

ja hävittäisi kaiken saatuni.

13Jos minä pidin halpana

palvelijani ja palvelijattareni oikeuden,

kun heillä oli riita minun kanssani,

14niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi,

ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

15

31:15
Ps. 139:13
Sananl. 14:31
Sananl. 17:5
Sananl. 22:2
Ef. 6:9
Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut,

luonut häntäkin,

eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

16Olenko minä kieltänyt

vaivaisilta heidän toivomuksensa

ja saattanut lesken silmät sammumaan?

17

31:17
Jes. 58:7
Olenko syönyt leipäpalani yksinäni,

orvonkin saamatta syödä siitä?

18En, vaan nuoruudestani saakka

minä kasvatin häntä niinkuin oma isä

ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

19Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna

ja köyhän verhoa vailla,

20jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet

eikä hän saanut lämmitellä minun

karitsaini villoilla,

21jos minä puin nyrkkiä orvolle,

kun näin puoltani pidettävän portissa,

22niin irtautukoon olkapääni hartiastani,

ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

23Sillä silloin olisi minun peljättävä

turmiota Jumalalta,

enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

24

31:24
Ps. 62:11
Mark. 10:24
1. Tim. 6:17
Jos minä panin uskallukseni kultaan

ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

25jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri

ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

26jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti,

ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27

31:27
5. Moos. 4:19
sydämeni antautui salaa vieteltäväksi

ja käteni niille suudelmia heitti,

28

31:28
5. Moos. 17:3
niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos,

sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

29

31:29
Sananl. 24:17
Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta,

riemusta hykähtänyt,

kun häntä onnettomuus kohtasi?

30

31:30
Matt. 5:44
Room. 12:14
En ole sallinut suuni syntiä tehdä,

kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31Eikö täydy minun talonväkeni myöntää,

että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

32

31:32
Hebr. 13:2
1. Piet. 4:9
Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää;

minä pidin oveni auki tielle päin.

33Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani,

kätkenyt poveeni pahat tekoni,

34

31:34
2. Moos. 23:2
säikkyen suurta joukkoa

ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten,

niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

35

31:35
Job 23:3
Oi, jospa joku kuuntelisi minua!

Katso, tuossa on puumerkkini!

Kaikkivaltias vastatkoon minulle!

Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

36Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin,

sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

37Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani

ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

38Jos peltoni huusi minua vastaan

ja sen vaot kaikki itkivät,

39jos kulutin sen voiman maksamatta

ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

40niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita

ja ohran sijasta rikkaruohoa."

Tähän päättyvät Jobin puheet.
32

32 LUKU.

Elihu esiintyy. Nuorena miehenä hän on tähän asti pysynyt vaiti antaakseen vanhojen puhua; mutta huomattuaan, että ystävät eivät kykene vastaamaan Jobille, hän ei voi olla väittelyyn puuttumatta. Henki pakottaa häntä puhumaan, ja hän tahtoo puhua suoraan, henkilöön katsomatta.

321Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli omissa silmissään vanhurskas, 2

32:2
Job 27:5
vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti itseään Jumalaa vanhurskaampana, 3ja tämän kolmeen ystävään hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoittaneet Jobin olevan väärässä. 4Elihu oli odottanut vuoroa puhuakseen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat. 5Mutta kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa suussa vastaukseksi, vihastui hän.

6Niin buusilainen Elihu, Baarakelin poika, lausui ja sanoi:

"Nuori minä olen iältäni,

ja te olette vanhat;

sentähden minä arkailin ja pelkäsin

ilmoittaa tietoani teille.

7

32:7
Job 12:12
Minä ajattelin: 'Puhukoon ikä,

ja vuosien paljous julistakoon viisautta'.

8Mutta onhan ihmisissä henki,

ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä.

9Eivät iäkkäät ole viisaimmat,

eivätkä vanhukset yksin ymmärrä, mikä on oikein.

10Sentähden minä sanon: Kuule minua;

minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

11Katso, minä olen odottanut,

mitä teillä olisi sanomista,

olen kuunnellut teidän taitavia puheitanne,

kunnes olisitte löytäneet osuvat sanat.

12Niin, minä tarkkasin teitä;

mutta katso, ei kukaan ole Jobin sanoja kumonnut,

ei kukaan teistä voinut vastata hänen puheisiinsa.

13Älkää sanoko:

'Meitä vastassa on ilmetty viisaus,

vain Jumala voi hänet torjua, ei ihminen'.

14Minua vastaan hän ei ole todisteita tuonut,

enkä käy hänelle vastaamaan teidän puheillanne.

15He ovat kauhistuneet, eivät enää vastaa;

sanat puuttuvat heiltä.

16Odottaisinko minä, kun he eivät puhu,

kun he siinä seisovat enää vastaamatta?

17Vastaanpa minäkin osaltani,

minäkin ilmoitan, mitä tiedän.

18Sillä minä olen sanoja täynnä,

henki rinnassani ahdistaa minua.

19Katso, minun rintani on kuin viini,

jolle ei reikää avata,

se on pakahtumaisillaan

niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit.

20Tahdon puhua, saadakseni helpotusta,

avata huuleni ja vastata.

21En pidä kenenkään puolta

enkä ketään ihmistä imartele.

22Sillä en osaa imarrella;

silloin Luojani ottaisi minut kohta pois."