Raamattu 1933/-38 (KR38)
29

29 LUKU.

Jobin loppupuhe: Hän muistelee entisiä onnellisia aikoja, jolloin hän nautti kaikkien kunnioitusta sorrettujen auttajana ja murheellisten lohduttajana.

291Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

2"Oi, jospa olisin,

niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina,

niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

3jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä

ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

4Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä,

jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,

5jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani

ja poikani minua ympäröivät,

6jolloin askeleeni kylpivät kermassa

ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!

7Kun menin kaupunkiin porttiaukealle,

kun asetin istuimeni torille,

8niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut,

vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

9päämiehet lakkasivat puhumasta

ja panivat kätensä suulleen. 10Ruhtinasten ääni vaikeni,

ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

11Sillä kenen korva minusta kuuli,

hän ylisti minua onnelliseksi,

kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;

12

29:12
2. Moos. 22:22
Ps. 72:12
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi,

ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

13Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni,

ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

14

29:14
Jes. 59:17
Ef. 6:14
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni,

ja se verhosi minut;

oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

15

29:15
4. Moos. 10:31
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

16Minä olin köyhien isä,

ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.

17Minä särjin väärintekijän leukaluut

ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.

18Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla,

ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

19Onhan juureni vedelle avoinna,

ja kaste yöpyy minun oksillani.

20Kunniani uudistuu alati,

ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'

21He kuuntelivat minua ja odottivat,

olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.

22Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet,

vihmana vuoti puheeni heihin.

23He odottivat minua niinkuin sadetta

ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.

24Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat,

ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.

25Jos suvaitsin tulla heidän luokseen,

niin minä istuin ylinnä,

istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä,

niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."

30

30 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Kadonnut on entinen onni, kurjuuteen joutuneena hän on kaikkien, yhteiskunnan hylkiöidenkin, pilkkana; tuskiensa vallassa ja Jumalan vainoamana hän ei saata olla valittamatta.

301"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat,

joiden isiä minä pidin liian halpoina

pantaviksi paimenkoiraini pariin.

2Ja mitäpä hyödyttäisi minua

heidän kättensä voima,

koska heidän nuoruutensa tarmon on

vienyt 3puute ja kova nälänhätä!

He kaluavat kuivaa maata,

jo ennestään autiota erämaata;

4he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä,

ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

5Heidät karkoitetaan ihmisten parista;

heitä vastaan nostetaan hälytys

niinkuin varasta vastaan.

6Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa,

maakoloissa ja kallioluolissa.

7Pensaiden keskellä he ulisevat,

nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat —

8nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt,

jotka on hosuttu maasta pois.

9

30:9
Job 17:6
Ps. 69:12
Valit. 3:14,63
Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi,

olen heidän jutuksensa joutunut;

10

30:10
Job 19:19
he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas

eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

11Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen

ja nöyryyttänyt minut,

eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.

12Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi;

he lyövät jalat altani

ja luovat turmateitänsä minua vastaan.

13He hävittävät minun polkuni,

ovat apuna minua tuhottaessa,

vaikka itse ovat ilman auttajaa;

14niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat,

raunioiden alta he vyöryvät esiin.

15Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan;

niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni,

ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.

16

30:16
Ps. 42:5
Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin,

kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

17Yö kaivaa luut minun ruumiistani,

ja kalvavat tuskani eivät lepää.

18Kaikkivallan voimasta

on minun verhoni muodottomaksi muuttunut:

se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.

19

30:19
Ps. 7:6
Hän on heittänyt minut lokaan,

ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.

20

30:20
Ps. 13:2
Ps. 22:3
Minä huudan sinua,

mutta sinä et vastaa minulle;

minä seison tässä,

mutta sinä vain tuijotat minuun.

21Sinä muutut tylyksi minulle,

vainoat minua väkevällä kädelläsi.

22Sinä kohotat minut myrskytuuleen,

kiidätät minut menemään

ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

23

30:23
Ps. 90:3
Niin, minä tiedän:

sinä viet minua kohti kuolemaa,

majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.

24Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa

tahi onnettomuudessa apua huutaa?

25

30:25
Ps. 35:13
Room. 12:15
Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa,

eikö sieluni säälinyt köyhää?

26

30:26
Jer. 14:19
Niin, minä odotin onnea,

mutta tuli onnettomuus;

minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.

27Sisukseni kuohuvat lakkaamatta,

kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.

28Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta;

minä nousen ja huudan väkijoukossa.

29

30:29
Ps. 102:7
Miika 1:8
Minusta on tullut aavikkosutten veli

ja kamelikurkien kumppani.

30Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni,

ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

31Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi

ja huiluni sävel itkun ääneksi."

31

31 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Hän vakuuttaa vaeltaneensa kaikessa nuhteettomasti ja on valmis astumaan Jumalan eteen todistaakseen syyttömyytensä.

311

31:1
Matt. 5:28
"Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa:

kuinka voisinkaan katsoa neitosen puoleen!

2Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä,

minkä perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta?

3Tuleehan väärälle turmio

ja onnettomuus väärintekijöille.

4

31:4
2. Aik. 16:9
Job 34:21
Sananl. 5:21
Jer. 32:19
Eikö hän näkisi minun teitäni

ja laskisi kaikkia minun askeleitani?

5Jos minä ikinä valheessa vaelsin,

jos jalkani kiiruhti petokseen,

6

31:6
Job 13:18
punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla,

ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni.

7Jos minun askeleeni poikkesivat tieltä

ja minun sydämeni seurasi silmiäni

tahi tahra tarttui minun käsiini,

8

31:8
3. Moos. 26:16
5. Moos. 28:38
niin syököön toinen, mitä minä kylvän,

ja minun vesani revittäköön juurinensa.

9Jos minun sydämeni hullaantui toisen vaimoon

ja minä väijyin lähimmäiseni ovella,

10niin jauhakoon oma vaimoni vieraalle,

ja halailkoot häntä muut;

11

31:11
5. Moos. 22:22
sillä se olisi ollut ilkityö

ja raskaasti rangaistava rikos,

12tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka

ja hävittäisi kaiken saatuni.

13Jos minä pidin halpana

palvelijani ja palvelijattareni oikeuden,

kun heillä oli riita minun kanssani,

14niin mitä minä tekisin, jos Jumala nousisi,

ja mitä vastaisin hänelle, jos hän kävisi tutkimaan?

15

31:15
Ps. 139:13
Sananl. 14:31
Sananl. 17:5
Sananl. 22:2
Ef. 6:9
Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut,

luonut häntäkin,

eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?

16Olenko minä kieltänyt

vaivaisilta heidän toivomuksensa

ja saattanut lesken silmät sammumaan?

17

31:17
Jes. 58:7
Olenko syönyt leipäpalani yksinäni,

orvonkin saamatta syödä siitä?

18En, vaan nuoruudestani saakka

minä kasvatin häntä niinkuin oma isä

ja äitini kohdusta asti minä holhosin häntä.

19Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna

ja köyhän verhoa vailla,

20jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet

eikä hän saanut lämmitellä minun

karitsaini villoilla,

21jos minä puin nyrkkiä orvolle,

kun näin puoltani pidettävän portissa,

22niin irtautukoon olkapääni hartiastani,

ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa.

23Sillä silloin olisi minun peljättävä

turmiota Jumalalta,

enkä kestäisi hänen valtasuuruutensa edessä.

24

31:24
Ps. 62:11
Mark. 10:24
1. Tim. 6:17
Jos minä panin uskallukseni kultaan

ja sanoin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani',

25jos iloitsin siitä, että rikkauteni oli suuri

ja että käteni oli saanut paljon hankituksi,

26jos katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti,

ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,

27

31:27
5. Moos. 4:19
sydämeni antautui salaa vieteltäväksi

ja käteni niille suudelmia heitti,

28

31:28
5. Moos. 17:3
niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos,

sillä minä olisin kieltänyt korkeuden Jumalan.

29

31:29
Sananl. 24:17
Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta,

riemusta hykähtänyt,

kun häntä onnettomuus kohtasi?

30

31:30
Matt. 5:44
Room. 12:14
En ole sallinut suuni syntiä tehdä,

kiroten vaatia hänen henkeänsä.

31Eikö täydy minun talonväkeni myöntää,

että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?

32

31:32
Hebr. 13:2
1. Piet. 4:9
Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää;

minä pidin oveni auki tielle päin.

33Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani,

kätkenyt poveeni pahat tekoni,

34

31:34
2. Moos. 23:2
säikkyen suurta joukkoa

ja kaiken heimon ylenkatsetta peljäten,

niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?

35

31:35
Job 23:3
Oi, jospa joku kuuntelisi minua!

Katso, tuossa on puumerkkini!

Kaikkivaltias vastatkoon minulle!

Jospa saisin riitapuoleni kirjoittamaan syytekirjan!

36Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin,

sitoisin sen päähäni seppeleeksi.

37Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani

ja astuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas.

38Jos peltoni huusi minua vastaan

ja sen vaot kaikki itkivät,

39jos kulutin sen voiman maksamatta

ja saatoin sen haltijat huokaamaan,

40niin kasvakoon nisun sijasta orjantappuroita

ja ohran sijasta rikkaruohoa."

Tähän päättyvät Jobin puheet.