Raamattu 1933/-38 (KR38)
2

2 LUKU.

Saatana saa vielä koetella Jobia. Jobin sairaus. Hänen vaimonsa ja kolme ystäväänsä.

21Ja kun eräänä päivänä Jumalan pojat tulivat ja asettuivat Herran eteen, tuli myöskin saatana heidän joukossansa ja asettui Herran eteen. 2Niin Herra kysyi saatanalta: "Mistä sinä tulet?" Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Maata kiertämästä ja siellä kuljeksimasta". 3Niin Herra sanoi saatanalle: "Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa. Vielä hän pysyy hurskaudessansa, ja sinä olet yllyttänyt minut häntä vastaan, tuhoamaan hänet syyttömästi." 4Saatana vastasi Herralle ja sanoi: "Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä. 5Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi." 6Herra sanoi saatanalle: "Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä". 7Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti.

8Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään. 9Niin hänen vaimonsa sanoi hänelle: "Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole." 10Mutta hän vastasi hänelle: "Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?"

Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.

11

2:11
Sananl. 27:10
Kun Jobin kolme ystävää kuuli kaiken onnettomuuden, joka häntä oli kohdannut, tulivat he kukin kotipaikastansa: teemanilainen Elifas, suuhilainen Bildad ja naemalainen Soofar; ja he sopivat keskenänsä ja menivät surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä. 12Mutta kun he jonkun matkan päässä nostivat silmänsä, eivät he enää voineet tuntea häntä; niin he korottivat äänensä ja itkivät, repäisivät kukin viittansa ja viskasivat tomua taivasta kohti päittensä päälle. 13
2:13
Room. 12:15
Sitten he istuivat hänen kanssaan maassa seitsemän päivää ja seitsemän yötä, eikä kukaan heistä puhunut sanaakaan hänelle, sillä he näkivät, että hänen tuskansa oli ylen suuri.

3

3 LUKU.

Job epätoivon vallassa kiroaa syntymäpäivänsä.

31Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä; 2Job lausui ja sanoi:

3

3:3
Jer. 20:14
"Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin,

ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt'.

4Se päivä muuttukoon pimeydeksi;

älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö,

älköönkä valonsäde sille paistako.

5Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä,

pilvi laskeutukoon sen päälle,

peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.

6Sen yön ryöstäköön pimeys;

älköön se iloitko vuoden päivien parissa,

älköön tulko kuukausien lukuun.

7Katso, hedelmätön olkoon se yö,

älköön siinä riemuhuuto raikuko.

8Kirotkoot sen päivänmanaajat,

ne, jotka saavat hereille Leviatanin.

9Pimentykööt sen kointähdet,

odottakoon se valoa, joka ei tule,

älköön se aamuruskon silmäripsiä nähkö,

10koska se ei sulkenut minulta kohdun ovia

eikä kätkenyt vaivaa minun silmiltäni.

11

3:11
Job 10:18
Miksi en kuollut heti äidin helmaan,

miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?

12Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet,

minkätähden rinnat imeäkseni?

13Sillä makaisinhan rauhassa silloin,

nukkuisin ja saisin levätä

14kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa,

jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,

15päämiesten kanssa, joilla on ollut kultaa,

jotka ovat täyttäneet talonsa hopealla;

16tahi olisin olematon

niinkuin maahan kätketty keskoinen,

niinkuin sikiöt, jotka eivät ole päivänvaloa nähneet.

17

3:17
Jes. 57:2
Ilm. 14:13
Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta,

siellä saavat uupuneet levätä;

18kaikki vangit ovat rauhassa,

eivät kuule käskijän ääntä.

19Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri,

orja on vapaa herrastansa.

20Miksi hän antaa vaivatulle valoa

ja elämää murhemielisille,

21

3:21
Ilm. 9:6
jotka odottavat kuolemaa, eikä se tule,

jotka etsivät sitä enemmän kuin aarretta,

22jotka iloitsisivat riemastuksiin asti,

riemuitsisivat, jos löytäisivät haudan —

23

3:23
Job 19:8
miehelle, jonka tie on ummessa,

jonka Jumala on aitaukseen sulkenut?

24

3:24
Ps. 42:4
Ps. 80:6
Sillä huokaukseni on tullut minun leiväkseni,

valitukseni valuu kuin vesi.

25Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi,

ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui.

26Ennenkuin tyynnyin, rauhan ja levon sain,

tuli tuska jälleen."

4

4 LUKU.

Elifaan ensimmäinen puhe: ei kukaan kärsi syyttömästi; ei kukaan ole vanhurskas Jumalan edessä.

41Silloin teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2"Ethän pane pahaksesi,

jos sinulle puhutaan?

Kuka voi vaitikaan olla?

3Katso, monta sinä olet ojentanut,

ja hervonneita käsiä olet vahvistanut;

4sanasi ovat nostaneet kompastunutta,

ja rauenneita polvia olet voimistanut.

5Mutta nyt, kun itseäsi kova kohtaa,

sinä tuskastut,

kun se sinuun sattuu,

sinä kauhistut.

6Eikö jumalanpelkosi ole sinun uskalluksesi

ja nuhteeton vaelluksesi sinun toivosi?

7Ajattele, kuka viaton on koskaan hukkunut,

ja missä ovat rehelliset joutuneet perikatoon?

8

4:8
Job 15:35
Sananl. 22:8
Hoos. 8:7
Hoos. 10:13
Gal. 6:7
Minkä minä olen nähnyt,

niin ne, jotka vääryyttä kyntävät ja turmiota kylvävät,

ne sitä niittävätkin.

9

4:9
Jes. 11:4
Jumalan henkäyksestä he hukkuvat,

hänen vihansa hengestä he häviävät.

10Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni vaiennetaan,

ja nuorten leijonain hampaat murskataan;

11jalopeura menehtyy saaliin puutteesta,

ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.

12Ja minulle tuli salaa sana,

korvani kuuli kuiskauksen,

13kun ajatukset liikkuivat öisissä näyissä,

kun raskas uni oli vallannut ihmiset.

14Pelko ja vavistus yllättivät minut,

peljästyttivät kaikki minun luuni.

15Tuulen henkäys hiveli kasvojani,

ihoni karvat nousivat pystyyn.

16Siinä seisoi — sen näköä en erottanut —

haamu minun silmäini edessä;

minä kuulin kuiskaavan äänen:

17

4:17
Job 15:14
Job 25:4
Ps. 143:2
'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edessä,

onko mies Luojansa edessä puhdas?

18Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota,

enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja;

19

4:19
2. Kor. 5:1
saati niissä, jotka savimajoissa asuvat,

joiden perustus on maan tomussa!

He rusentuvat kuin koiperhonen;

20ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu,

heidät muserretaan.

Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.

21Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan,

ja he kuolevat, viisaudesta osattomina.'"