Raamattu 1933/-38 (KR38)
28

28 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Ihminen tutkii maan uumenia, mutta viisaus pysyy häneltä salattuna; sen tuntee Jumala yksin; jumalanpelko on oikea viisaus.

281"Hopeallakin on suonensa

ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;

2rauta otetaan maasta,

ja kivestä sulatetaan vaski.

3Tehdään loppu pimeydestä,

ja tutkitaan tyystin kivi,

jonka synkkä pilkkopimeä peittää.

4Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle;

unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea,

heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.

5Maasta kasvaa leipä,

mutta maan uumenet mullistetaan

kuin tulen voimalla.

6Sen kivissä on safiirilla sijansa,

siellä on kultahiekkaa.

7Polkua sinne ei tiedä kotka,

eikä haukan silmä sitä havaitse.

8Sitä eivät astu ylväät eläimet,

ei leijona sitä kulje.

9Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen,

ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.

10Kallioihin murretaan käytäviä,

ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.

11Vesisuonet estetään tihkumasta,

ja salatut saatetaan päivänvaloon.

12Mutta viisaus — mistä se löytyy,

ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

13Ei tunne ihminen sille vertaa,

eikä sitä löydy elävien maasta.

14Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa',

ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni'.

15

28:15
Sananl. 3:14
Sananl. 8:11,19
Sananl. 16:16
Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla,

eikä sen hintaa punnita hopeassa.

16Ei korvaa sitä Oofirin kulta,

ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.

17Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi,

eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.

18Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita,

ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.

19Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi,

ei korvaa sitä puhdas kulta.

20Mistä siis tulee viisaus

ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

21Se on peitetty kaiken elävän silmiltä,

salattu taivaan linnuiltakin.

22Manala ja kuolema sanovat:

'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan'.

23

28:23
Sananl. 8:22
Jaak. 1:5
Jumala tietää tien sen luokse,

hän tuntee sen asuinpaikan.

24Sillä hän katsoo maan ääriin saakka,

hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.

25Kun hän antoi tuulelle voiman

ja määräsi mitalla vedet,

26

28:26
Job 38:25
kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,

27silloin hän sen näki ja ilmoitti,

toi sen esille ja sen myös tutki.

28

28:28
Ps. 111:10
Sananl. 1:7
Sananl. 9:10
Ja ihmiselle hän sanoi:

'Katso, Herran pelko — se on viisautta,

ja pahan karttaminen on ymmärrystä'."

29

29 LUKU.

Jobin loppupuhe: Hän muistelee entisiä onnellisia aikoja, jolloin hän nautti kaikkien kunnioitusta sorrettujen auttajana ja murheellisten lohduttajana.

291Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

2"Oi, jospa olisin,

niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina,

niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

3jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä

ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

4Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä,

jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,

5jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani

ja poikani minua ympäröivät,

6jolloin askeleeni kylpivät kermassa

ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!

7Kun menin kaupunkiin porttiaukealle,

kun asetin istuimeni torille,

8niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut,

vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

9päämiehet lakkasivat puhumasta

ja panivat kätensä suulleen. 10Ruhtinasten ääni vaikeni,

ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

11Sillä kenen korva minusta kuuli,

hän ylisti minua onnelliseksi,

kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;

12

29:12
2. Moos. 22:22
Ps. 72:12
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi,

ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

13Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni,

ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

14

29:14
Jes. 59:17
Ef. 6:14
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni,

ja se verhosi minut;

oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

15

29:15
4. Moos. 10:31
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

16Minä olin köyhien isä,

ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.

17Minä särjin väärintekijän leukaluut

ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.

18Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla,

ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

19Onhan juureni vedelle avoinna,

ja kaste yöpyy minun oksillani.

20Kunniani uudistuu alati,

ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'

21He kuuntelivat minua ja odottivat,

olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.

22Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet,

vihmana vuoti puheeni heihin.

23He odottivat minua niinkuin sadetta

ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.

24Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat,

ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.

25Jos suvaitsin tulla heidän luokseen,

niin minä istuin ylinnä,

istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä,

niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."

30

30 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Kadonnut on entinen onni, kurjuuteen joutuneena hän on kaikkien, yhteiskunnan hylkiöidenkin, pilkkana; tuskiensa vallassa ja Jumalan vainoamana hän ei saata olla valittamatta.

301"Mutta nyt nauravat minua elinpäiviltään nuoremmat,

joiden isiä minä pidin liian halpoina

pantaviksi paimenkoiraini pariin.

2Ja mitäpä hyödyttäisi minua

heidän kättensä voima,

koska heidän nuoruutensa tarmon on

vienyt 3puute ja kova nälänhätä!

He kaluavat kuivaa maata,

jo ennestään autiota erämaata;

4he poimivat suolaheiniä pensaiden ympäriltä,

ja heidän ruokanaan ovat kinsteripensaan juuret.

5Heidät karkoitetaan ihmisten parista;

heitä vastaan nostetaan hälytys

niinkuin varasta vastaan.

6Heidän on asuttava kaameissa rotkoissa,

maakoloissa ja kallioluolissa.

7Pensaiden keskellä he ulisevat,

nokkospehkojen suojaan he sulloutuvat —

8nuo houkkioiden ja kunniattomain sikiöt,

jotka on hosuttu maasta pois.

9

30:9
Job 17:6
Ps. 69:12
Valit. 3:14,63
Heille minä olen nyt tullut pilkkalauluksi,

olen heidän jutuksensa joutunut;

10

30:10
Job 19:19
he inhoavat minua, väistyvät minusta kauas

eivätkä häikäile sylkeä silmilleni.

11Sillä Jumala on höllentänyt jouseni jänteen

ja nöyryyttänyt minut,

eivätkä he enää suista julkeuttaan minun edessäni.

12Oikealta puoleltani nousee tuo sikiöparvi;

he lyövät jalat altani

ja luovat turmateitänsä minua vastaan.

13He hävittävät minun polkuni,

ovat apuna minua tuhottaessa,

vaikka itse ovat ilman auttajaa;

14niinkuin leveästä muurinaukosta he tulevat,

raunioiden alta he vyöryvät esiin.

15Kauhut ovat kääntyneet minua vastaan;

niinkuin tuuli sinä pyyhkäiset pois minun arvoni,

ja minun onneni katoaa niinkuin pilvi.

16

30:16
Ps. 42:5
Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin,

kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut.

17Yö kaivaa luut minun ruumiistani,

ja kalvavat tuskani eivät lepää.

18Kaikkivallan voimasta

on minun verhoni muodottomaksi muuttunut:

se kiristyy ympärilleni niinkuin ihokkaani pääntie.

19

30:19
Ps. 7:6
Hän on heittänyt minut lokaan,

ja minä olen tullut tomun ja tuhan kaltaiseksi.

20

30:20
Ps. 13:2
Ps. 22:3
Minä huudan sinua,

mutta sinä et vastaa minulle;

minä seison tässä,

mutta sinä vain tuijotat minuun.

21Sinä muutut tylyksi minulle,

vainoat minua väkevällä kädelläsi.

22Sinä kohotat minut myrskytuuleen,

kiidätät minut menemään

ja annat minun menehtyä rajuilman pauhinassa.

23

30:23
Ps. 90:3
Niin, minä tiedän:

sinä viet minua kohti kuolemaa,

majaan, kunne kaikki elävä kokoontuu.

24Mutta eikö saisi hukkuessaan kättänsä ojentaa

tahi onnettomuudessa apua huutaa?

25

30:25
Ps. 35:13
Room. 12:15
Vai enkö minä itkenyt kovaosaisen kohtaloa,

eikö sieluni säälinyt köyhää?

26

30:26
Jer. 14:19
Niin, minä odotin onnea,

mutta tuli onnettomuus;

minä vartosin valoa, mutta tuli pimeys.

27Sisukseni kuohuvat lakkaamatta,

kurjuuden päivät ovat kohdanneet minut.

28Minä käyn murheasussa, ilman päivänpaistetta;

minä nousen ja huudan väkijoukossa.

29

30:29
Ps. 102:7
Miika 1:8
Minusta on tullut aavikkosutten veli

ja kamelikurkien kumppani.

30Minun nahkani on mustunut ja lähtee päältäni,

ja luuni ovat kuumuuden polttamat.

31Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi

ja huiluni sävel itkun ääneksi."