Raamattu 1933/-38 (KR38)
27

27 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Puhtaalla omallatunnolla hän pitää kiinni vanhurskaudestaan; ystäviä, jotka ovat tulleet hänen vihollisikseen, odottaa jumalattoman kohtalo.

271Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

2"Niin totta kuin Jumala elää,

joka on ottanut minulta oikeuteni,

ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:

3niin kauan kuin minussa vielä henkeä on

ja Jumalan henkäystä sieramissani,

4eivät minun huuleni puhu petosta,

eikä kieleni vilppiä lausu.

5Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan.

Siihen asti kunnes henkeni heitän,

en luovu hurskaudestani.

6

27:6
1. Kor. 4:4
Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä;

yhdestäkään elämäni päivästä

omatuntoni ei minua soimaa.

7Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman

ja vastustajani niinkuin väärän.

8

27:8
Luuk. 12:20
Mitä toivoa on riettaalla,

kun Jumala katkaisee hänen elämänsä,

kun hän tempaa pois hänen sielunsa?

9

27:9
Sananl. 28:9
Miika 3:4
Joh. 9:31
Kuuleeko Jumala hänen huutonsa,

kun ahdistus häntä kohtaa?

10Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta,

huutaa Jumalaa joka aika?

11Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi;

en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.

12Katso, itse olette kaikki sen nähneet;

miksi te turhia kuvittelette?

13Tämä on jumalattoman ihmisen osa,

Jumalan varaama,

tämä on perintöosa,

jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.

14

27:14
2. Kun. 10:7
Job 18:19
Jos hänellä on paljonkin lapsia,

ovat ne miekan omia;

eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.

15Jotka häneltä jäävät,

ne saattaa rutto hautaan,

eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.

16Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa

ja kasaa vaatteita kuin savea,

17

27:17
Sananl. 13:22
Sananl. 28:8
Saarn. 2:26
kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä,

ja viaton perii hopean.

18Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka,

se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.

19Rikkaana hän menee levolle:

'Ei häviä mitään';

hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.

20Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet,

yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.

21Itätuuli vie hänet,

niin että hän menee menojaan,

ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.

22Jumala ampuu häneen nuolensa

säälimättä;

hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.

23

27:23
Valit. 2:15
Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä

ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."

28

28 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Ihminen tutkii maan uumenia, mutta viisaus pysyy häneltä salattuna; sen tuntee Jumala yksin; jumalanpelko on oikea viisaus.

281"Hopeallakin on suonensa

ja löytöpaikkansa kullalla, joka puhdistetaan;

2rauta otetaan maasta,

ja kivestä sulatetaan vaski.

3Tehdään loppu pimeydestä,

ja tutkitaan tyystin kivi,

jonka synkkä pilkkopimeä peittää.

4Kaivos louhitaan syvälle maan asujain alle;

unhotettuina he riippuvat siellä ilman jalan tukea,

heiluvat kaukana ihmisten ilmoilta.

5Maasta kasvaa leipä,

mutta maan uumenet mullistetaan

kuin tulen voimalla.

6Sen kivissä on safiirilla sijansa,

siellä on kultahiekkaa.

7Polkua sinne ei tiedä kotka,

eikä haukan silmä sitä havaitse.

8Sitä eivät astu ylväät eläimet,

ei leijona sitä kulje.

9Siellä käydään käsiksi kovaan kiveen,

ja vuoret mullistetaan juuriaan myöten.

10Kallioihin murretaan käytäviä,

ja silmä näkee kaikkinaiset kalleudet.

11Vesisuonet estetään tihkumasta,

ja salatut saatetaan päivänvaloon.

12Mutta viisaus — mistä se löytyy,

ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

13Ei tunne ihminen sille vertaa,

eikä sitä löydy elävien maasta.

14Syvyys sanoo: 'Ei ole se minussa',

ja meri sanoo: 'Ei se ole minunkaan tykönäni'.

15

28:15
Sananl. 3:14
Sananl. 8:11,19
Sananl. 16:16
Sitä ei voida ostaa puhtaalla kullalla,

eikä sen hintaa punnita hopeassa.

16Ei korvaa sitä Oofirin kulta,

ei kallis onyks-kivi eikä safiiri.

17Ei vedä sille vertoja kulta eikä lasi,

eivät riitä sen vaihtohinnaksi aitokultaiset kalut.

18Koralleja ja kristalleja ei sen rinnalla mainita,

ja viisauden omistaminen on helmiä kalliimpi.

19Ei vedä sille vertoja Etiopian topaasi,

ei korvaa sitä puhdas kulta.

20Mistä siis tulee viisaus

ja missä on ymmärryksen asuinpaikka?

21Se on peitetty kaiken elävän silmiltä,

salattu taivaan linnuiltakin.

22Manala ja kuolema sanovat:

'Korvamme ovat kuulleet siitä vain kerrottavan'.

23

28:23
Sananl. 8:22
Jaak. 1:5
Jumala tietää tien sen luokse,

hän tuntee sen asuinpaikan.

24Sillä hän katsoo maan ääriin saakka,

hän näkee kaiken, mitä taivaan alla on.

25Kun hän antoi tuulelle voiman

ja määräsi mitalla vedet,

26

28:26
Job 38:25
kun hän sääti lain sateelle ja ukkospilvelle tien,

27silloin hän sen näki ja ilmoitti,

toi sen esille ja sen myös tutki.

28

28:28
Ps. 111:10
Sananl. 1:7
Sananl. 9:10
Ja ihmiselle hän sanoi:

'Katso, Herran pelko — se on viisautta,

ja pahan karttaminen on ymmärrystä'."

29

29 LUKU.

Jobin loppupuhe: Hän muistelee entisiä onnellisia aikoja, jolloin hän nautti kaikkien kunnioitusta sorrettujen auttajana ja murheellisten lohduttajana.

291Job jatkoi lausuen mietelmiään ja sanoi:

2"Oi, jospa olisin,

niinkuin olin ammoin kuluneina kuukausina,

niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli,

3jolloin hänen lamppunsa loisti pääni päällä

ja minä hänen valossansa vaelsin pimeyden halki!

4Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä,

jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä,

5jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani

ja poikani minua ympäröivät,

6jolloin askeleeni kylpivät kermassa

ja kallio minun vierelläni vuoti öljyvirtoja!

7Kun menin kaupunkiin porttiaukealle,

kun asetin istuimeni torille,

8niin nuorukaiset väistyivät nähdessään minut,

vanhukset nousivat ja jäivät seisomaan,

9päämiehet lakkasivat puhumasta

ja panivat kätensä suulleen. 10Ruhtinasten ääni vaikeni,

ja heidän kielensä tarttui suulakeen.

11Sillä kenen korva minusta kuuli,

hän ylisti minua onnelliseksi,

kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;

12

29:12
2. Moos. 22:22
Ps. 72:12
minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi,

ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.

13Menehtyväisen siunaus tuli minun osakseni,

ja lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan.

14

29:14
Jes. 59:17
Ef. 6:14
Vanhurskaudella minä vaatetin itseni,

ja se verhosi minut;

oikeus oli minulla viittana ja päähineenä.

15

29:15
4. Moos. 10:31
Minä olin sokean silmä ja ontuvan jalka.

16Minä olin köyhien isä,

ja tuntemattoman asiaa minä tarkoin tutkin.

17Minä särjin väärintekijän leukaluut

ja tempasin saaliin hänen hampaistansa.

18Silloin ajattelin: 'Pesääni minä saan kuolla,

ja minä lisään päiväni paljoiksi kuin hiekka.

19Onhan juureni vedelle avoinna,

ja kaste yöpyy minun oksillani.

20Kunniani uudistuu alati,

ja jouseni nuortuu minun kädessäni.'

21He kuuntelivat minua ja odottivat,

olivat vaiti ja vartoivat neuvoani.

22Puhuttuani eivät he enää sanaa sanoneet,

vihmana vuoti puheeni heihin.

23He odottivat minua niinkuin sadetta

ja avasivat suunsa niinkuin kevätkuurolle.

24Minä hymyilin heille, kun he olivat toivottomat,

ja minun kasvojeni loistaessa eivät he synkiksi jääneet.

25Jos suvaitsin tulla heidän luokseen,

niin minä istuin ylinnä,

istuin kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä,

niinkuin se, joka murheelliset lohduttaa."