27 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Puhtaalla omallatunnolla hän pitää kiinni vanhurskaudestaan; ystäviä, jotka ovat tulleet hänen vihollisikseen, odottaa jumalattoman kohtalo.

27¹Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

²"Niin totta kuin Jumala elää,

joka on ottanut minulta oikeuteni,

ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:

³niin kauan kuin minussa vielä henkeä on

ja Jumalan henkäystä sieramissani,

⁴eivät minun huuleni puhu petosta,

eikä kieleni vilppiä lausu.

⁵Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan.

Siihen asti kunnes henkeni heitän,

en luovu hurskaudestani.

⁶

yhdestäkään elämäni päivästä

omatuntoni ei minua soimaa.

⁷Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman

ja vastustajani niinkuin väärän.

⁸

kun Jumala katkaisee hänen elämänsä,

kun hän tempaa pois hänen sielunsa?

⁹

kun ahdistus häntä kohtaa?

¹⁰Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta,

huutaa Jumalaa joka aika?

¹¹Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi;

en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.

¹²Katso, itse olette kaikki sen nähneet;

miksi te turhia kuvittelette?

¹³Tämä on jumalattoman ihmisen osa,

Jumalan varaama,

tämä on perintöosa,

jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.

¹⁴

ovat ne miekan omia;

eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.

¹⁵Jotka häneltä jäävät,

ne saattaa rutto hautaan,

eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.

¹⁶Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa

ja kasaa vaatteita kuin savea,

¹⁷

ja viaton perii hopean.

¹⁸Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka,

se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.

¹⁹Rikkaana hän menee levolle:

'Ei häviä mitään';

hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.

²⁰Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet,

yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.

²¹Itätuuli vie hänet,

niin että hän menee menojaan,

ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.

²²Jumala ampuu häneen nuolensa

säälimättä;

hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.

²³

ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."