Raamattu 1933/-38 (KR38)
25

25 LUKU.

Bildadin kolmas puhe: Jumalan edessä, joka hallitsee korkeuksia, ei ole kukaan ihmislapsi puhdas.

251Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2"Valta ja peljättävyys on hänen,

joka luo rauhaa korkeuksissaan.

3

25:3
Dan. 7:10
Onko määrää hänen joukoillansa,

ja kenelle ei hänen valonsa koita?

4

25:4
Job 4:17
Job 9:2
Job 15:14
Sananl. 20:9
Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas

Jumalan edessä,

ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?

5Katso, eipä kuukaan ole kirkas,

eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä;

6

25:6
Job 17:14
saati sitten ihminen, tuo mato,

ja ihmislapsi, tuo toukka!"

26

26 LUKU.

Jobin vastaus: Hän ei tarvitse Bildadin neuvoja; itsekin hän osaa kuvata Jumalan suuruutta ja voimaa.

261Job vastasi ja sanoi:

2"Kuinka oletkaan auttanut voimatonta,

tukenut heikkoa käsivartta!

3Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta

ja ilmituonut paljon ymmärrystä!

4Kenelle oikein olet puheesi pitänyt,

ja kenen henki on sinusta käynyt?

5Haamut alhaalla värisevät,

vetten ja niiden asukasten alla.

6

26:6
Sananl. 15:11
Hebr. 4:13
Paljaana on tuonela hänen edessänsä,

eikä ole manalalla peitettä.

7

26:7
Ps. 104:2
Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle,

ripustaa maan tyhjyyden päälle.

8Hän sitoo vedet pilviinsä,

eivätkä pilvet halkea niiden alla.

9Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä,

levittää pilvensä sen ylitse.

10Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle,

siihen missä valo päättyy pimeään.

11Taivaan patsaat huojuvat

ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.

12

26:12
Job 9:13
Voimallansa hän kuohutti meren,

ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.

13

26:13
Jes. 27:1
Hänen henkäyksestään kirkastui taivas;

hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.

14Katso, nämä ovat ainoastaan

hänen tekojensa äärten häämötystä,

ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus,

jonka hänestä kuulemme!

Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"

27

27 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Puhtaalla omallatunnolla hän pitää kiinni vanhurskaudestaan; ystäviä, jotka ovat tulleet hänen vihollisikseen, odottaa jumalattoman kohtalo.

271Job jatkoi lausuen julki mietelmiään ja sanoi:

2"Niin totta kuin Jumala elää,

joka on ottanut minulta oikeuteni,

ja Kaikkivaltias, joka on sieluni murehuttanut:

3niin kauan kuin minussa vielä henkeä on

ja Jumalan henkäystä sieramissani,

4eivät minun huuleni puhu petosta,

eikä kieleni vilppiä lausu.

5Pois se! En myönnä teidän oikeassa olevan.

Siihen asti kunnes henkeni heitän,

en luovu hurskaudestani.

6

27:6
1. Kor. 4:4
Minä pidän kiinni vanhurskaudestani, en hellitä;

yhdestäkään elämäni päivästä

omatuntoni ei minua soimaa.

7Käyköön viholliseni niinkuin jumalattoman

ja vastustajani niinkuin väärän.

8

27:8
Luuk. 12:20
Mitä toivoa on riettaalla,

kun Jumala katkaisee hänen elämänsä,

kun hän tempaa pois hänen sielunsa?

9

27:9
Sananl. 28:9
Miika 3:4
Joh. 9:31
Kuuleeko Jumala hänen huutonsa,

kun ahdistus häntä kohtaa?

10Tahi saattaako hän iloita Kaikkivaltiaasta,

huutaa Jumalaa joka aika?

11Minä opetan teille, mitä tekee Jumalan käsi;

en salaa, mitä Kaikkivaltiaalla on mielessä.

12Katso, itse olette kaikki sen nähneet;

miksi te turhia kuvittelette?

13Tämä on jumalattoman ihmisen osa,

Jumalan varaama,

tämä on perintöosa,

jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.

14

27:14
2. Kun. 10:7
Job 18:19
Jos hänellä on paljonkin lapsia,

ovat ne miekan omia;

eikä hänen jälkeläisillään ole leipää ravinnoksi.

15Jotka häneltä jäävät,

ne saattaa rutto hautaan,

eivätkä hänen leskensä pidä itkiäisiä.

16Jos hän kokoaa hopeata kuin multaa

ja kasaa vaatteita kuin savea,

17

27:17
Sananl. 13:22
Sananl. 28:8
Saarn. 2:26
kasatkoon: vanhurskas pukee ne päällensä,

ja viaton perii hopean.

18Hän rakentaa talonsa niinkuin kointoukka,

se on kuin suojus, jonka vartija kyhää.

19Rikkaana hän menee levolle:

'Ei häviä mitään';

hän avaa silmänsä, ja kaikki on mennyttä.

20Kauhut yllättävät hänet kuin tulvavedet,

yöllä tempaa hänet mukaansa rajuilma.

21Itätuuli vie hänet,

niin että hän menee menojaan,

ja puhaltaa hänet pois paikaltansa.

22Jumala ampuu häneen nuolensa

säälimättä;

hänen täytyy paeta hänen kättänsä, minkä voi.

23

27:23
Valit. 2:15
Silloin paukutetaan hänelle kämmeniä

ja vihelletään hänelle hänen asuinpaikaltansa."