24 LUKU.
241"Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut
tuomion aikoja,
ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat,
nähdä hänen päiviänsä?
2
5. Moos. 27:17
Sananl. 22:28
Jumalattomat siirtävät rajoja,
ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.
3
Orpojen aasin he vievät,
ottavat pantiksi lesken lehmän.
4He työntävät tieltä köyhät,
kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.
5Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa:
lähtevät työhönsä saalista etsien,
aro on heidän lastensa leipä.
6Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen,
ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.
7Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä,
eikä heillä ole peittoa kylmässä.
8He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta,
ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.
9Äidin rinnoilta riistetään orpo,
ja kurjalta otetaan pantti.
10He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita,
ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.
11Jumalattomain muuritarhoissa
he pusertavat öljyä,
he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.
12Kaupungista kuuluu miesten voihkina,
ja haavoitettujen sielu huutaa;
mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.
13Nuo ovat valon vihaajia,
eivät tunne sen teitä
eivätkä pysy sen poluilla.
14Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja,
tappaa kurjan ja köyhän;
ja yöllä hän hiipii kuin varas.
15Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää,
hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe',
ja hän panee peiton kasvoillensa.
16He murtautuvat pimeässä taloihin,
päivällä he sulkeutuvat sisään,
tahtomatta tietää valosta.
17Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen,
koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." —
18"Hän kiitää pois vetten viemänä,
kirottu on hänen peltopalstansa maassa,
hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.
19Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden,
samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.
20Äidin kohtu unhottaa hänet,
madot syövät hänet herkkunaan,
ei häntä enää muisteta;
niin murskataan vääryys kuin puu.
21Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä,
ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." —
22"Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa;
he pysyvät pystyssä,
vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.
23Hän antaa heidän olla turvassa,
ja heillä on vahva tuki;
ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.
24
He ovat kohonneet korkealle —
ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole;
he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin,
he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.
25Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi
ja saattaa sanani tyhjiksi?"
25 LUKU.
251Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2"Valta ja peljättävyys on hänen,
joka luo rauhaa korkeuksissaan.
3
Onko määrää hänen joukoillansa,
ja kenelle ei hänen valonsa koita?
4
Job 9:2
Job 15:14
Sananl. 20:9
Kuinka siis ihminen olisi vanhurskas
Jumalan edessä,
ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?
5Katso, eipä kuukaan ole kirkas,
eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä;
6
saati sitten ihminen, tuo mato,
ja ihmislapsi, tuo toukka!"
26 LUKU.
261Job vastasi ja sanoi:
2"Kuinka oletkaan auttanut voimatonta,
tukenut heikkoa käsivartta!
3Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta
ja ilmituonut paljon ymmärrystä!
4Kenelle oikein olet puheesi pitänyt,
ja kenen henki on sinusta käynyt?
5Haamut alhaalla värisevät,
vetten ja niiden asukasten alla.
6
Hebr. 4:13
Paljaana on tuonela hänen edessänsä,
eikä ole manalalla peitettä.
7
Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle,
ripustaa maan tyhjyyden päälle.
8Hän sitoo vedet pilviinsä,
eivätkä pilvet halkea niiden alla.
9Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä,
levittää pilvensä sen ylitse.
10Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle,
siihen missä valo päättyy pimeään.
11Taivaan patsaat huojuvat
ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.
12
Voimallansa hän kuohutti meren,
ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.
13
Hänen henkäyksestään kirkastui taivas;
hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.
14Katso, nämä ovat ainoastaan
hänen tekojensa äärten häämötystä,
ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus,
jonka hänestä kuulemme!
Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"