24 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Jumala sallii köyhiä ja vähäväkisiä sorrettavan; jumalattomat saavat rankaisematta tehdä pahoja töitään.

24¹"Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut

tuomion aikoja,

ja miksi eivät saa ne, jotka hänet tuntevat,

nähdä hänen päiviänsä?

²

ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle.

³

ottavat pantiksi lesken lehmän.

⁴He työntävät tieltä köyhät,

kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä.

⁵Katso, nämä ovat kuin villiaasit erämaassa:

lähtevät työhönsä saalista etsien,

aro on heidän lastensa leipä.

⁶Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen,

ja jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä.

⁷Alastomina, ilman vaatteita, he viettävät yönsä,

eikä heillä ole peittoa kylmässä.

⁸He ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta,

ja vailla suojaa he syleilevät kalliota.

⁹Äidin rinnoilta riistetään orpo,

ja kurjalta otetaan pantti.

¹⁰He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita,

ja nälkäisinä he kantavat lyhteitä.

¹¹Jumalattomain muuritarhoissa

he pusertavat öljyä,

he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa.

¹²Kaupungista kuuluu miesten voihkina,

ja haavoitettujen sielu huutaa;

mutta Jumala ei piittaa nurjuudesta.

¹³Nuo ovat valon vihaajia,

eivät tunne sen teitä

eivätkä pysy sen poluilla.

¹⁴Ennen päivän valkenemista nousee murhaaja,

tappaa kurjan ja köyhän;

ja yöllä hän hiipii kuin varas.

¹⁵Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää,

hän arvelee: 'Ei yksikään silmä minua näe',

ja hän panee peiton kasvoillensa.

¹⁶He murtautuvat pimeässä taloihin,

päivällä he sulkeutuvat sisään,

tahtomatta tietää valosta.

¹⁷Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen,

koska pimeyden kauhut ovat heille tutut." —

¹⁸"Hän kiitää pois vetten viemänä,

kirottu on hänen peltopalstansa maassa,

hän ei enää poikkea viinimäkien tielle.

¹⁹Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden,

samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät.

²⁰Äidin kohtu unhottaa hänet,

madot syövät hänet herkkunaan,

ei häntä enää muisteta;

niin murskataan vääryys kuin puu.

²¹Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä,

ja leskelle hän ei hyvää tehnyt." —

²²"Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voimallansa;

he pysyvät pystyssä,

vaikka jo olivat epätoivossa hengestään.

²³Hän antaa heidän olla turvassa,

ja heillä on vahva tuki;

ja hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä.

²⁴

ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole;

he vaipuvat kokoon, kuolevat kuin kaikki muutkin,

he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.

²⁵Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi

ja saattaa sanani tyhjiksi?"

25 LUKU.

Bildadin kolmas puhe: Jumalan edessä, joka hallitsee korkeuksia, ei ole kukaan ihmislapsi puhdas.

25¹Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

²"Valta ja peljättävyys on hänen,

joka luo rauhaa korkeuksissaan.

³

ja kenelle ei hänen valonsa koita?

⁴

Jumalan edessä,

ja kuinka vaimosta syntynyt olisi puhdas?

⁵Katso, eipä kuukaan ole kirkas,

eivät tähdetkään ole puhtaat hänen silmissänsä;

⁶

ja ihmislapsi, tuo toukka!"

26 LUKU.

Jobin vastaus: Hän ei tarvitse Bildadin neuvoja; itsekin hän osaa kuvata Jumalan suuruutta ja voimaa.

26¹Job vastasi ja sanoi:

²"Kuinka oletkaan auttanut voimatonta,

tukenut heikkoa käsivartta!

³Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta

ja ilmituonut paljon ymmärrystä!

⁴Kenelle oikein olet puheesi pitänyt,

ja kenen henki on sinusta käynyt?

⁵Haamut alhaalla värisevät,

vetten ja niiden asukasten alla.

⁶

eikä ole manalalla peitettä.

⁷

ripustaa maan tyhjyyden päälle.

⁸Hän sitoo vedet pilviinsä,

eivätkä pilvet halkea niiden alla.

⁹Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä,

levittää pilvensä sen ylitse.

¹⁰Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle,

siihen missä valo päättyy pimeään.

¹¹Taivaan patsaat huojuvat

ja hämmästyvät hänen nuhtelustaan.

¹²

ja taidollansa hän ruhjoi Rahabin.

¹³

hänen kätensä lävisti kiitävän lohikäärmeen.

¹⁴Katso, nämä ovat ainoastaan

hänen tekojensa äärten häämötystä,

ja kuinka hiljainen onkaan kuiskaus,

jonka hänestä kuulemme!

Mutta kuka käsittää hänen väkevyytensä jylinän?"