20 LUKU.

Soofarin toinen puhe: Jobin väitteet eivät kumoa sitä, että jumalattoman onni on lyhytaikainen ja pettäväinen.

20¹Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

²"Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen,

moisesta minun mieleni kuohuu.

³

mutta minun ymmärrykseni henki

antaa minulle vastauksen.

⁴Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti,

siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?

⁵Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen,

ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.

⁶Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen

ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,

⁷katoaa hän kuitenkin ainiaaksi

oman likansa lailla;

jotka näkivät hänet, kysyvät: 'Missä hän on?'

⁸

eikä häntä enää löydetä,

ja hän häipyy kuin öinen näky.

⁹

eikä hänen paikkansa häntä enää näe.

¹⁰Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät,

hänen kättensä on annettava pois

hänen omaisuutensa.

¹¹Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa,

mutta sen täytyi mennä maata

multaan hänen kanssansa.

¹²Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan,

niin että hän kätkee sen kielensä alle,

¹³säästää sitä eikä siitä luovu,

vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,

¹⁴niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään,

tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.

¹⁵Hän nieli rikkautta,

ja hänen täytyy se oksentaa pois,

Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.

¹⁶Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi,

kyyn kieli hänet tappaa.

¹⁷Ei hän saa ilokseen katsella puroja,

ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja.

¹⁸

eikä hän saa sitä itse niellä;

ei ole hänen ilonsa

hänen voittamansa rikkauden veroinen.

¹⁹

ja heitti heidät siihen,

hän ryösti itselleen talon,

eikä saa siinä rakennella.

²⁰Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän,

mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.

²¹Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan,

sentähden hänen onnensa ei kestä.

²²Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä,

häneen iskevät kaikki kurjien kourat.

²³

lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun

ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.

²⁴Jos hän pakenee rautavaruksia,

niin lävistää hänet vaskijousi;

²⁵kun hän vetää ulos selästään nuolen,

käy hänen sappensa lävitse miekan salama.

Kauhut valtaavat hänet,

²⁶kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen.

Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta,

se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.

²⁷Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa,

maa nousee häntä vastaan.

²⁸Minkä hänen talonsa tuotti,

menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.

²⁹

perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."

21 LUKU.

Jobin vastaus: Ystävät kuulkoot kärsivällisesti, mitä hänellä on sanottavana; jumalattomat saavat usein elää onnessa ja kuolla rauhallisesti; väärä on se oppi, että ulkonainen onni ja menestys olisi katsottava hurskauden, kärsimys ja kova onni jumalattomuuden palkaksi.

21¹Job vastasi ja sanoi:

²"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani

ja suokaa minulle se lohdutus!

³

Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.

⁴Ihmisiäkö vastaan minä valitan?

Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?

⁵Kääntykää minuun, niin tyrmistytte

ja panette kätenne suullenne.

⁶Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun,

ja vavistus valtaa ruumiini:

⁷

vanheta, jopa voimassa vahvistua?

⁸Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään,

heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.

⁹Heidän kotinsa ovat rauhassa,

kauhuista kaukana;

ei satu heihin Jumalan vitsa.

¹⁰Hänen sonninsa polkee eikä turhaan,

hänen lehmänsä poikii eikä kesken.

¹¹

niinkuin lammaslauman,

heidän lapsensa hyppelevät leikiten.

¹²He virittävät laulujaan

vaskirummun ja kanteleen kaikuessa

ja iloitsevat huilun soidessa.

¹³

mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.

¹⁴

'Mene pois meidän luotamme,

sinun teistäsi emme tahdo tietää.

¹⁵

että häntä palvelisimme?

Ja mitä hyötyä meillä on siitä,

että häntä rukoilemme?'

¹⁶

heidän omassa kädessänsä.

Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.

¹⁷Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu

ja heidät yllättää heidän turmionsa?

Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?

¹⁸

niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?

¹⁹

hänen onnettomuutensa.

Kostakoon hän hänelle itselleen,

niin että hän sen tuntee.

²⁰

juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.

²¹Sillä mitä hän välittää perheestänsä,

jälkeensä jäävistä,

kun hänen kuukausiensa luku on täysi!

²²

hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?

²³Toinen kuolee täydessä onnessansa,

kaikessa rauhassa ja levossa;

²⁴hänen astiansa ovat maitoa täynnä,

ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.

²⁵Toinen kuolee katkeralla mielellä,

saamatta onnea maistaa.

²⁶

ja madot peittävät heidät.

²⁷Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne

ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.

²⁸Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo,

missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'

²⁹niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta?

Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,

³⁰että paha säästetään onnettomuuden päivältä,

vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.

³¹Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja

hänen vaelluksestaan,

kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?

³²Hänet saatetaan kalmistoon,

ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.

³³Kepeät ovat hänelle laakson turpeet.

Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä,

niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.

³⁴

Entä vastauksenne —

niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."

22 LUKU.

Elifaan kolmas puhe: Job on julkijumalaton ja kärsii ansaitsemaansa rangaistusta; vielä kerran häntä kehoitetaan kääntymään ja nöyrtyen turvaamaan Jumalaan.

22¹Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

²"Taitaako ihminen hyödyttää Jumalaa?

Ei, vaan ainoastaan itseään hyödyttää ymmärtäväinen.

³

jos olet vanhurskas,

tahi voittoa siitä,

jos vaellat nuhteetonna?

⁴Jumalanpelostasiko hän sinua rankaisee

ja käy kanssasi oikeutta?

⁵Eikö pahuutesi ole suuri

ja sinun pahat tekosi loppumattomat?

⁶Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä

ja riistit vaatteet alastomilta.

⁷Et antanut nääntyvälle vettä juoda,

ja nälkäiseltä kielsit leivän.

⁸Kovakouraisen omaksi tuli maa,

ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua.

⁹Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin,

ja orpojen käsivarret murskattiin.

¹⁰Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät,

ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut —

¹¹vai etkö näe pimeyttä? —

ja vesitulva peittää sinut.

¹²Eikö Jumala ole korkea kuin taivas?

Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki.

¹³

Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa?

¹⁴Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe;

ja taivaanrannalla hän käyskentelee.'

¹⁵Tahdotko seurata iänikuista polkua,

jota pahantekijät vaelsivat,

¹⁶

ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois,

¹⁷

Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?'

¹⁸

heidän talonsa hyvyydellä.

Mutta minusta on kaukana jumalattomain neuvo.

¹⁹

ja viaton pilkkaa heitä:

²⁰'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet,

ja mitä heistä jäi, kulutti tuli'.

²¹Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan,

niin saavutat onnen.

²²Ota opetusta hänen suustaan

ja kätke hänen sanansa sydämeesi.

²³

niin tulet raketuksi,

jos karkoitat vääryyden majastasi kauas,

²⁴viskaat kulta-aarteesi tomuun

ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon.

²⁵Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi,

sinun hopeaharkoiksesi,

²⁶silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa,

ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.

²⁷Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua,

ja sinä saat täyttää lupauksesi.

²⁸Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu,

ja sinun teillesi loistaa valo.

²⁹

niin sinä sanot: 'Ylös!'

ja hän auttaa nöyrtyväistä.

³⁰

sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu."