20 LUKU.
201Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
2"Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen,
moisesta minun mieleni kuohuu.
3
Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla,
mutta minun ymmärrykseni henki
antaa minulle vastauksen.
4Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti,
siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
5Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen,
ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
6Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen
ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
7katoaa hän kuitenkin ainiaaksi
oman likansa lailla;
jotka näkivät hänet, kysyvät: 'Missä hän on?'
8
Niinkuin uni hän lentää pois,
eikä häntä enää löydetä,
ja hän häipyy kuin öinen näky.
9
Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää,
eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
10Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät,
hänen kättensä on annettava pois
hänen omaisuutensa.
11Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa,
mutta sen täytyi mennä maata
multaan hänen kanssansa.
12Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan,
niin että hän kätkee sen kielensä alle,
13säästää sitä eikä siitä luovu,
vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
14niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään,
tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
15Hän nieli rikkautta,
ja hänen täytyy se oksentaa pois,
Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
16Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi,
kyyn kieli hänet tappaa.
17Ei hän saa ilokseen katsella puroja,
ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja.
18
Hänen on annettava pois hankkimansa,
eikä hän saa sitä itse niellä;
ei ole hänen ilonsa
hänen voittamansa rikkauden veroinen.
19
Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa
ja heitti heidät siihen,
hän ryösti itselleen talon,
eikä saa siinä rakennella.
20Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän,
mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
21Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan,
sentähden hänen onnensa ei kestä.
22Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä,
häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
23
Kun hän on täyttämässä vatsaansa,
lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun
ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
24Jos hän pakenee rautavaruksia,
niin lävistää hänet vaskijousi;
25kun hän vetää ulos selästään nuolen,
käy hänen sappensa lävitse miekan salama.
Kauhut valtaavat hänet,
26kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen.
Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta,
se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
27Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa,
maa nousee häntä vastaan.
28Minkä hänen talonsa tuotti,
menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
29
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta,
perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."
21 LUKU.
211Job vastasi ja sanoi:
2"Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani
ja suokaa minulle se lohdutus!
3
Kärsikää minua, että saan puhua.
Kun olen puhunut, pilkatkaa sitten.
4Ihmisiäkö vastaan minä valitan?
Tahi kuinka en kävisi kärsimättömäksi?
5Kääntykää minuun, niin tyrmistytte
ja panette kätenne suullenne.
6Kun käyn ajattelemaan, niin kauhistun,
ja vavistus valtaa ruumiini:
7
Jer. 12:1
Hab. 1:13
Mal. 3:14
Miksi jumalattomat saavat elää,
vanheta, jopa voimassa vahvistua?
8Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään,
heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla.
9Heidän kotinsa ovat rauhassa,
kauhuista kaukana;
ei satu heihin Jumalan vitsa.
10Hänen sonninsa polkee eikä turhaan,
hänen lehmänsä poikii eikä kesken.
11
Poikansa he laskevat ulos
niinkuin lammaslauman,
heidän lapsensa hyppelevät leikiten.
12He virittävät laulujaan
vaskirummun ja kanteleen kaikuessa
ja iloitsevat huilun soidessa.
13
He viettävät päivänsä onnessa,
mutta äkkiä heidät säikähytetään alas tuonelaan.
14
Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle:
'Mene pois meidän luotamme,
sinun teistäsi emme tahdo tietää.
15
Mal. 3:14
Mikä on Kaikkivaltias,
että häntä palvelisimme?
Ja mitä hyötyä meillä on siitä,
että häntä rukoilemme?'
16
Katso, heidän onnensa ei ole
heidän omassa kädessänsä.
Jumalattomain neuvo olkoon minusta kaukana.
17Kuinkapa usein jumalattomain lamppu sammuu
ja heidät yllättää heidän turmionsa?
Kuinkapa usein hän jakelee arpaosat vihassansa?
18
Ps. 35:5
Jes. 29:5
Hoos. 13:3
Ovatko he niinkuin tuulen vietävät oljet,
niinkuin akanat, jotka tuulispää tempaa mukaansa?
19
Jumala muka säästää hänen lapsilleen
hänen onnettomuutensa.
Kostakoon hän hänelle itselleen,
niin että hän sen tuntee.
20
Jer. 25:15
Nähköön hän perikatonsa omin silmin,
juokoon itse Kaikkivaltiaan vihan.
21Sillä mitä hän välittää perheestänsä,
jälkeensä jäävistä,
kun hänen kuukausiensa luku on täysi!
22
Room. 11:34
1. Kor. 2:16
Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle,
hänelle, joka taivaallisetkin tuomitsee?
23Toinen kuolee täydessä onnessansa,
kaikessa rauhassa ja levossa;
24hänen astiansa ovat maitoa täynnä,
ja hänen luunsa juotetaan ytimellä.
25Toinen kuolee katkeralla mielellä,
saamatta onnea maistaa.
26
Yhdessä he panevat maata multaan,
ja madot peittävät heidät.
27Katso, minä tunnen teidän ajatuksenne
ja juonet, joilla mielitte sortaa minut.
28Kun sanotte: 'Missä on nyt mahtimiehen talo,
missä maja, jossa jumalattomat asuivat?'
29niin ettekö ole kysyneet maita kulkeneilta?
Ette voi kieltää, mitä he ovat todeksi nähneet,
30että paha säästetään onnettomuuden päivältä,
vihan päivältä hänet saatetaan suojaan.
31Kuka puhuu hänelle vasten kasvoja
hänen vaelluksestaan,
kuka kostaa hänelle, mitä hän on tehnyt?
32Hänet saatetaan kalmistoon,
ja hänen hautakumpuansa vaalitaan.
33Kepeät ovat hänelle laakson turpeet.
Kaikki ihmiset seuraavat hänen jäljessänsä,
niinkuin epälukuiset ovat kulkeneet hänen edellänsä.
34
Kuinka tuotte minulle niin turhaa lohdutusta?
Entä vastauksenne —
niistä jää pelkkä petollisuus jäljelle."
22 LUKU.
221Teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2"Taitaako ihminen hyödyttää Jumalaa?
Ei, vaan ainoastaan itseään hyödyttää ymmärtäväinen.
3
Onko Kaikkivaltiaalla etua siitä,
jos olet vanhurskas,
tahi voittoa siitä,
jos vaellat nuhteetonna?
4Jumalanpelostasiko hän sinua rankaisee
ja käy kanssasi oikeutta?
5Eikö pahuutesi ole suuri
ja sinun pahat tekosi loppumattomat?
6Sillä otithan veljiltäsi pantin syyttä
ja riistit vaatteet alastomilta.
7Et antanut nääntyvälle vettä juoda,
ja nälkäiseltä kielsit leivän.
8Kovakouraisen omaksi tuli maa,
ja vain korkea-arvoinen sai siinä asua.
9Lesket sinä lähetit luotasi tyhjin käsin,
ja orpojen käsivarret murskattiin.
10Sentähden paulat nyt sinua ympäröivät,
ja äkillinen peljästys kauhistuttaa sinut —
11vai etkö näe pimeyttä? —
ja vesitulva peittää sinut.
12Eikö Jumala ole korkea kuin taivas?
Katso, kuinka korkealla on tähtien päälaki.
13
Ja niin sinä sanot: 'Mitäpä Jumala tietää?
Voiko hän tuomita synkkäin pilvien takaa?
14Pilvet ovat hänellä verhona, niin ettei hän näe;
ja taivaanrannalla hän käyskentelee.'
15Tahdotko seurata iänikuista polkua,
jota pahantekijät vaelsivat,
16
ne, jotka kukistettiin ennen aikojaan
ja joiden perustuksen virta huuhtoi pois,
17
jotka sanoivat Jumalalle: 'Poistu meistä.
Mitä voisi Kaikkivaltias meille tehdä?'
18
Ja kuitenkin hän oli täyttänyt
heidän talonsa hyvyydellä.
Mutta minusta on kaukana jumalattomain neuvo.
19
Hurskaat näkevät sen ja iloitsevat,
ja viaton pilkkaa heitä:
20'Totisesti, vastustajamme ovat hävinneet,
ja mitä heistä jäi, kulutti tuli'.
21Tee siis sovinto ja elä rauhassa hänen kanssaan,
niin saavutat onnen.
22Ota opetusta hänen suustaan
ja kätke hänen sanansa sydämeesi.
23
Job 11:13
Kun palajat Kaikkivaltiaan tykö,
niin tulet raketuksi,
jos karkoitat vääryyden majastasi kauas,
24viskaat kulta-aarteesi tomuun
ja Oofirin kullan joen kivien joukkoon.
25Jos Kaikkivaltias tulee sinun kulta-aarteeksesi,
sinun hopeaharkoiksesi,
26silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa,
ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
27Kun rukoilet häntä, niin hän kuulee sinua,
ja sinä saat täyttää lupauksesi.
28Jos mitä päätät, niin se sinulle onnistuu,
ja sinun teillesi loistaa valo.
29
Luuk. 18:14
Jos tie painuu alaspäin,
niin sinä sanot: 'Ylös!'
ja hän auttaa nöyrtyväistä.
30
Jaak. 5:16
Hän pelastaa senkin, joka ei ole viaton;
sinun kättesi puhtauden tähden hän pelastuu."