20 LUKU.

Soofarin toinen puhe: Jobin väitteet eivät kumoa sitä, että jumalattoman onni on lyhytaikainen ja pettäväinen.

20¹Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

²"Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen,

moisesta minun mieleni kuohuu.

³

mutta minun ymmärrykseni henki

antaa minulle vastauksen.

⁴Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti,

siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?

⁵Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen,

ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.

⁶Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen

ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,

⁷katoaa hän kuitenkin ainiaaksi

oman likansa lailla;

jotka näkivät hänet, kysyvät: 'Missä hän on?'

⁸

eikä häntä enää löydetä,

ja hän häipyy kuin öinen näky.

⁹

eikä hänen paikkansa häntä enää näe.

¹⁰Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät,

hänen kättensä on annettava pois

hänen omaisuutensa.

¹¹Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa,

mutta sen täytyi mennä maata

multaan hänen kanssansa.

¹²Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan,

niin että hän kätkee sen kielensä alle,

¹³säästää sitä eikä siitä luovu,

vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,

¹⁴niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään,

tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.

¹⁵Hän nieli rikkautta,

ja hänen täytyy se oksentaa pois,

Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.

¹⁶Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi,

kyyn kieli hänet tappaa.

¹⁷Ei hän saa ilokseen katsella puroja,

ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja.

¹⁸

eikä hän saa sitä itse niellä;

ei ole hänen ilonsa

hänen voittamansa rikkauden veroinen.

¹⁹

ja heitti heidät siihen,

hän ryösti itselleen talon,

eikä saa siinä rakennella.

²⁰Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän,

mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.

²¹Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan,

sentähden hänen onnensa ei kestä.

²²Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä,

häneen iskevät kaikki kurjien kourat.

²³

lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun

ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.

²⁴Jos hän pakenee rautavaruksia,

niin lävistää hänet vaskijousi;

²⁵kun hän vetää ulos selästään nuolen,

käy hänen sappensa lävitse miekan salama.

Kauhut valtaavat hänet,

²⁶kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen.

Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta,

se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.

²⁷Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa,

maa nousee häntä vastaan.

²⁸Minkä hänen talonsa tuotti,

menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.

²⁹

perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."