18 LUKU.
181Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2
"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja?
Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3Miksi meitä pidetään elukkain veroisina,
olemmeko teidän silmissänne tylsät?
4Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi —
sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi
ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5
Sananl. 24:20
Ei, jumalattomain valo sammuu,
eikä hänen tulensa liekki loista.
6Valo pimenee hänen majassansa,
ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle,
ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon,
hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9Paula tarttuu hänen kantapäähänsä,
ansa käy häneen kiinni;
10hänelle on maahan kätketty pyydys,
polulle häntä varten silmukka.
11
Job 15:21
Job 27:20
Jer. 46:5
Kauhut peljättävät häntä kaikkialta
ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12Nälkäiseksi käy hänen vaivansa,
ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa,
hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
14
Job 11:20
Sananl. 10:28
Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa;
hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
15Hänen majassansa asuu outoja,
hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
16Alhaalta kuivuvat hänen juurensa,
ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17
Hänen muistonsa katoaa maasta,
eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18Hänet sysätään valosta pimeyteen
ja karkoitetaan maan piiristä.
19
Job 27:14
Ps. 21:11
Ei sukua, ei jälkeläistä
ole hänellä kansansa seassa,
eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20Lännen asujat hämmästyvät
hänen tuhopäiväänsä,
idän asujat valtaa vavistus.
21Näin käy väärintekijän huoneelle,
näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
19 LUKU.
191Job vastasi ja sanoi:
2"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani
ja runtelette minua sanoillanne?
3
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet,
häpeämättä te minua rääkkäätte.
4Olenko todella hairahtunut,
yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan
ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6Tietäkää siis,
että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä
ja on kietonut minut verkkoonsa.
7
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!'
enkä saa vastausta;
huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8
Valit. 3:5
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse,
ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9Hän on riisunut minulta kunniani
ja ottanut kruunun minun päästäni.
10Hän repi minut maahan joka puolelta,
niin että olen mennyttä,
ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11
Job 16:9
Job 33:10
Valit. 2:5
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan
ja piti minua vihollisenansa.
12Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä
ja tekivät tiensä minua vastaan
ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13
Ps. 38:12
Ps. 88:9,19
Veljeni hän on minusta loitontanut;
tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14Läheiseni ovat minusta luopuneet,
ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni
pitävät minua muukalaisena,
minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa;
minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni,
hajuni on äitini pojista ilkeä.
18
Poikasetkin halveksivat minua;
kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19
Ps. 55:13
Ps. 88:9
Kaikki seuratoverini inhoavat minua,
ja ne, joita minä rakastin,
ovat kääntyneet minua vastaan.
20
Ps. 102:6
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni,
eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni,
sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala,
ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,
jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24rautataltalla ja lyijyllä
hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25
Hoos. 13:14
Mutta minä tiedän lunastajani elävän,
ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu
ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27
1. Joh. 3:2
Hänet olen minä näkevä apunani;
minun silmäni saavat nähdä hänet — eikä vieraana.
Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!'
— minusta muka löydetään asian juuri —
29
niin peljätkää miekkaa,
sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä,
tietääksenne, että tuomari on."
20 LUKU.
201Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:
2"Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen,
moisesta minun mieleni kuohuu.
3
Häpäisevää nuhdetta täytyy minun kuulla,
mutta minun ymmärrykseni henki
antaa minulle vastauksen.
4Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti,
siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?
5Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen,
ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.
6Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen
ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,
7katoaa hän kuitenkin ainiaaksi
oman likansa lailla;
jotka näkivät hänet, kysyvät: 'Missä hän on?'
8
Niinkuin uni hän lentää pois,
eikä häntä enää löydetä,
ja hän häipyy kuin öinen näky.
9
Silmä, joka häntä katseli, ei katsele häntä enää,
eikä hänen paikkansa häntä enää näe.
10Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät,
hänen kättensä on annettava pois
hänen omaisuutensa.
11Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa,
mutta sen täytyi mennä maata
multaan hänen kanssansa.
12Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan,
niin että hän kätkee sen kielensä alle,
13säästää sitä eikä siitä luovu,
vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,
14niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään,
tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.
15Hän nieli rikkautta,
ja hänen täytyy se oksentaa pois,
Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.
16Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi,
kyyn kieli hänet tappaa.
17Ei hän saa ilokseen katsella puroja,
ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja.
18
Hänen on annettava pois hankkimansa,
eikä hän saa sitä itse niellä;
ei ole hänen ilonsa
hänen voittamansa rikkauden veroinen.
19
Sillä hän teki vaivaisille väkivaltaa
ja heitti heidät siihen,
hän ryösti itselleen talon,
eikä saa siinä rakennella.
20Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän,
mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.
21Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan,
sentähden hänen onnensa ei kestä.
22Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä,
häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
23
Kun hän on täyttämässä vatsaansa,
lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun
ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.
24Jos hän pakenee rautavaruksia,
niin lävistää hänet vaskijousi;
25kun hän vetää ulos selästään nuolen,
käy hänen sappensa lävitse miekan salama.
Kauhut valtaavat hänet,
26kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen.
Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta,
se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.
27Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa,
maa nousee häntä vastaan.
28Minkä hänen talonsa tuotti,
menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
29
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta,
perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."