18 LUKU.

Bildadin toinen puhe: Job intoilemisellaan vain vahingoittaa itseään; maailman meno ei hänen tähtensä muutu; jumalatonta ja koko hänen perhettänsä kohtaa perikato.

18¹Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

²

Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

³Miksi meitä pidetään elukkain veroisina,

olemmeko teidän silmissänne tylsät?

⁴Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi —

sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi

ja kallio siirtyisi sijaltansa?

⁵

eikä hänen tulensa liekki loista.

⁶Valo pimenee hänen majassansa,

ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.

⁷Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle,

ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.

⁸Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon,

hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

⁹Paula tarttuu hänen kantapäähänsä,

ansa käy häneen kiinni;

¹⁰hänelle on maahan kätketty pyydys,

polulle häntä varten silmukka.

¹¹

ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.

¹²Nälkäiseksi käy hänen vaivansa,

ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.

¹³Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa,

hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.

¹⁴

hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.

¹⁵Hänen majassansa asuu outoja,

hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.

¹⁶Alhaalta kuivuvat hänen juurensa,

ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

¹⁷

eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

¹⁸Hänet sysätään valosta pimeyteen

ja karkoitetaan maan piiristä.

¹⁹

ole hänellä kansansa seassa,

eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

²⁰Lännen asujat hämmästyvät

hänen tuhopäiväänsä,

idän asujat valtaa vavistus.

²¹Näin käy väärintekijän huoneelle,

näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."

19 LUKU.

Jobin vastaus: Hän torjuu ystäväin häväistyksen ja uudistaa väitteensä, että Jumala on tehnyt hänelle vääryyttä; hän on kurjassa tilassaan kaikkien hylkäämä, mutta tietää, että hänen lunastajansa elää.

19¹Job vastasi ja sanoi:

²"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani

ja runtelette minua sanoillanne?

³

häpeämättä te minua rääkkäätte.

⁴Olenko todella hairahtunut,

yöpyykö hairahdukseni minun luonani?

⁵Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan

ja todistaa minun ansainneen häpeäni?

⁶Tietäkää siis,

että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä

ja on kietonut minut verkkoonsa.

⁷

enkä saa vastausta;

huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.

⁸

ja on levittänyt pimeyden poluilleni.

⁹Hän on riisunut minulta kunniani

ja ottanut kruunun minun päästäni.

¹⁰Hän repi minut maahan joka puolelta,

niin että olen mennyttä,

ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.

¹¹

ja piti minua vihollisenansa.

¹²Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä

ja tekivät tiensä minua vastaan

ja leiriytyivät minun majani ympärille.

¹³

tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.

¹⁴Läheiseni ovat minusta luopuneet,

ja uskottuni ovat unhottaneet minut.

¹⁵Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni

pitävät minua muukalaisena,

minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.

¹⁶Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa;

minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.

¹⁷Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni,

hajuni on äitini pojista ilkeä.

¹⁸

kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.

¹⁹

ja ne, joita minä rakastin,

ovat kääntyneet minua vastaan.

²⁰

eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.

²¹Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni,

sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.

²²Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala,

ettekä saa kylläänne minun lihastani?

²³Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,

jospa ne piirrettäisiin kirjaan,

²⁴rautataltalla ja lyijyllä

hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!

²⁵

ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

²⁶

ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.

²⁷

minun silmäni saavat nähdä hänet — eikä vieraana.

Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.

²⁸Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!'

— minusta muka löydetään asian juuri —

²⁹

sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä,

tietääksenne, että tuomari on."

20 LUKU.

Soofarin toinen puhe: Jobin väitteet eivät kumoa sitä, että jumalattoman onni on lyhytaikainen ja pettäväinen.

20¹Naemalainen Soofar lausui ja sanoi:

²"Tuohon minun ajatukseni tuovat vastauksen,

moisesta minun mieleni kuohuu.

³

mutta minun ymmärrykseni henki

antaa minulle vastauksen.

⁴Tuoko on sinulla tietoa ikiajoista asti,

siitä saakka, kun ihminen maan päälle pantiin?

⁵Ei, vaan jumalattomain riemu loppuu lyhyeen,

ja riettaan ilo on vain silmänräpäys.

⁶Vaikka hänen kopeutensa kohoaa taivaaseen

ja hänen päänsä ulottuu pilviin asti,

⁷katoaa hän kuitenkin ainiaaksi

oman likansa lailla;

jotka näkivät hänet, kysyvät: 'Missä hän on?'

⁸

eikä häntä enää löydetä,

ja hän häipyy kuin öinen näky.

⁹

eikä hänen paikkansa häntä enää näe.

¹⁰Hänen poikiensa täytyy hyvittää köyhät,

hänen kättensä on annettava pois

hänen omaisuutensa.

¹¹Nuoruuden voimaa olivat täynnä hänen luunsa,

mutta sen täytyi mennä maata

multaan hänen kanssansa.

¹²Vaikka paha onkin makeaa hänen suussaan,

niin että hän kätkee sen kielensä alle,

¹³säästää sitä eikä siitä luovu,

vaan pidättää sitä keskellä suulakeansa,

¹⁴niin muuttuu tämä ruoka hänen sisässään,

tulee kyykäärmeiden kähyiksi hänen sisälmyksissänsä.

¹⁵Hän nieli rikkautta,

ja hänen täytyy se oksentaa pois,

Jumala ajaa sen ulos hänen vatsastansa.

¹⁶Kyykäärmeiden myrkkyä hän imi,

kyyn kieli hänet tappaa.

¹⁷Ei hän saa ilokseen katsella puroja,

ei hunaja- ja kermajokia ja -virtoja.

¹⁸

eikä hän saa sitä itse niellä;

ei ole hänen ilonsa

hänen voittamansa rikkauden veroinen.

¹⁹

ja heitti heidät siihen,

hän ryösti itselleen talon,

eikä saa siinä rakennella.

²⁰Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän,

mutta ei pelastu hän himotulla tavarallaan.

²¹Ei mikään säilynyt hänen ahmailultaan,

sentähden hänen onnensa ei kestä.

²²Yltäkylläisyytensä runsaudessa on hänellä hätä,

häneen iskevät kaikki kurjien kourat.

²³

lähettää Jumala hänen kimppuunsa vihansa hehkun

ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen syödessään.

²⁴Jos hän pakenee rautavaruksia,

niin lävistää hänet vaskijousi;

²⁵kun hän vetää ulos selästään nuolen,

käy hänen sappensa lävitse miekan salama.

Kauhut valtaavat hänet,

²⁶kaikki pimeys on varattu hänen aarteilleen.

Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietsomatta,

se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa.

²⁷Taivas paljastaa hänen pahat tekonsa,

maa nousee häntä vastaan.

²⁸Minkä hänen talonsa tuotti,

menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.

²⁹

perintöosa, jonka Jumala hänelle määrää."