18 LUKU.

Bildadin toinen puhe: Job intoilemisellaan vain vahingoittaa itseään; maailman meno ei hänen tähtensä muutu; jumalatonta ja koko hänen perhettänsä kohtaa perikato.

18¹Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

²

Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

³Miksi meitä pidetään elukkain veroisina,

olemmeko teidän silmissänne tylsät?

⁴Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi —

sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi

ja kallio siirtyisi sijaltansa?

⁵

eikä hänen tulensa liekki loista.

⁶Valo pimenee hänen majassansa,

ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.

⁷Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle,

ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.

⁸Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon,

hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

⁹Paula tarttuu hänen kantapäähänsä,

ansa käy häneen kiinni;

¹⁰hänelle on maahan kätketty pyydys,

polulle häntä varten silmukka.

¹¹

ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.

¹²Nälkäiseksi käy hänen vaivansa,

ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.

¹³Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa,

hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.

¹⁴

hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.

¹⁵Hänen majassansa asuu outoja,

hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.

¹⁶Alhaalta kuivuvat hänen juurensa,

ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

¹⁷

eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

¹⁸Hänet sysätään valosta pimeyteen

ja karkoitetaan maan piiristä.

¹⁹

ole hänellä kansansa seassa,

eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

²⁰Lännen asujat hämmästyvät

hänen tuhopäiväänsä,

idän asujat valtaa vavistus.

²¹Näin käy väärintekijän huoneelle,

näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."