17 LUKU.
171"Minun henkeni on rikki raastettu,
minun päiväni sammuvat,
kalmisto on minun osani.
2Totisesti, pilkka piirittää minua
ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.
3
Aseta puolestani pantti talteesi;
kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?
4Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä
heidän sydämensä;
sentähden sinä et päästä heitä voitolle.
5Ystäviä kutsutaan osajaolle,
mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.
6
Ps. 44:15
Valit. 3:14
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi;
silmille syljettäväksi minä olen tullut.
7Minun silmäni on hämärtynyt surusta,
ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.
8Tästä oikeamieliset hämmästyvät,
ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.
9Mutta hurskas pysyy tiellänsä,
ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.
10Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne;
en löydä minä viisasta joukostanne.
11Päiväni ovat menneet,
rauenneet ovat aivoitukseni,
mitä sydämeni ikävöitsi.
12Yön he tekevät päiväksi;
valo muka lähenee pimeydestä.
13Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni;
minä levitän vuoteeni pimeyteen,
14
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni',
ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.
15Missä on silloin minun toivoni,
ja kuka saa minun toivoani katsella?
16Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa,
kun yhdessä lepäämme tomussa."
18 LUKU.
181Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:
2
"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja?
Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.
3Miksi meitä pidetään elukkain veroisina,
olemmeko teidän silmissänne tylsät?
4Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi —
sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi
ja kallio siirtyisi sijaltansa?
5
Sananl. 24:20
Ei, jumalattomain valo sammuu,
eikä hänen tulensa liekki loista.
6Valo pimenee hänen majassansa,
ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.
7Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle,
ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.
8Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon,
hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.
9Paula tarttuu hänen kantapäähänsä,
ansa käy häneen kiinni;
10hänelle on maahan kätketty pyydys,
polulle häntä varten silmukka.
11
Job 15:21
Job 27:20
Jer. 46:5
Kauhut peljättävät häntä kaikkialta
ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.
12Nälkäiseksi käy hänen vaivansa,
ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.
13Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa,
hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.
14
Job 11:20
Sananl. 10:28
Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa;
hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.
15Hänen majassansa asuu outoja,
hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.
16Alhaalta kuivuvat hänen juurensa,
ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.
17
Hänen muistonsa katoaa maasta,
eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.
18Hänet sysätään valosta pimeyteen
ja karkoitetaan maan piiristä.
19
Job 27:14
Ps. 21:11
Ei sukua, ei jälkeläistä
ole hänellä kansansa seassa,
eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.
20Lännen asujat hämmästyvät
hänen tuhopäiväänsä,
idän asujat valtaa vavistus.
21Näin käy väärintekijän huoneelle,
näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."
19 LUKU.
191Job vastasi ja sanoi:
2"Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani
ja runtelette minua sanoillanne?
3
Jo kymmenenkin kertaa olette minua häväisseet,
häpeämättä te minua rääkkäätte.
4Olenko todella hairahtunut,
yöpyykö hairahdukseni minun luonani?
5Tahi voitteko todella ylvästellä minua vastaan
ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
6Tietäkää siis,
että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä
ja on kietonut minut verkkoonsa.
7
Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!'
enkä saa vastausta;
huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta.
8
Valit. 3:5
Hän on aidannut tieni, niin etten pääse ylitse,
ja on levittänyt pimeyden poluilleni.
9Hän on riisunut minulta kunniani
ja ottanut kruunun minun päästäni.
10Hän repi minut maahan joka puolelta,
niin että olen mennyttä,
ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun.
11
Job 16:9
Job 33:10
Valit. 2:5
Hän päästi vihansa syttymään minua vastaan
ja piti minua vihollisenansa.
12Hänen sotajoukkonsa tulivat yhdessä
ja tekivät tiensä minua vastaan
ja leiriytyivät minun majani ympärille.
13
Ps. 38:12
Ps. 88:9,19
Veljeni hän on minusta loitontanut;
tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet.
14Läheiseni ovat minusta luopuneet,
ja uskottuni ovat unhottaneet minut.
15Ne, jotka talossani majailevat, ja palvelijattareni
pitävät minua muukalaisena,
minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään.
16Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa;
minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
17Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni,
hajuni on äitini pojista ilkeä.
18
Poikasetkin halveksivat minua;
kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.
19
Ps. 55:13
Ps. 88:9
Kaikki seuratoverini inhoavat minua,
ja ne, joita minä rakastin,
ovat kääntyneet minua vastaan.
20
Ps. 102:6
Luuni ovat tarttuneet nahkaani, ihooni,
eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
21Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni,
sillä Jumalan käsi on minuun koskenut.
22Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala,
ettekä saa kylläänne minun lihastani?
23Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin,
jospa ne piirrettäisiin kirjaan,
24rautataltalla ja lyijyllä
hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi!
25
Hoos. 13:14
Mutta minä tiedän lunastajani elävän,
ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.
26
Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu
ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.
27
1. Joh. 3:2
Hänet olen minä näkevä apunani;
minun silmäni saavat nähdä hänet — eikä vieraana.
Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.
28Kun sanotte: 'Kuinka vainoammekaan häntä!'
— minusta muka löydetään asian juuri —
29
niin peljätkää miekkaa,
sillä viha on kohtaava miekanalaisia pahoja töitä,
tietääksenne, että tuomari on."