Raamattu 1933/-38 (KR38)
16

16 LUKU.

Jobin vastaus: Ystävät ovat kurjia lohduttajia, he eivät käsitä hänen kärsimyksiään; hänellä, armottomain ystäväin hylkäämällä, on puolustaja korkeudessa.

161Job vastasi ja sanoi:

2

16:2
Job 13:4
Job 21:34
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon;

kurjia lohduttajia olette kaikki.

3Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä,

vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

4Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin,

jos te olisitte minun sijassani;

voisin sommitella sanoja teitä vastaan

ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

5rohkaista teitä suullani

ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

6Jos puhun, ei tuskani helpota,

ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

7Mutta nyt hän on minut uuvuttanut.

Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

8ja olet minut kukistanut —

siitä muka tuli todistaja —

ja raihnauteni nousi minua vastaan,

syyttäen minua vasten silmiä.

9Hänen vihansa raateli ja vainosi minua,

hän kiristeli minulle hampaitansa.

Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

10

16:10
Job 12:4
he avaavat minulle kitansa

ja lyövät häväisten minua poskille;

kaikki he yhtyvät minua vastaan.

11Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan

ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

12

16:12
Valit. 3:12
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut,

hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut.

Hän asetti minut maalitaulukseen;

13hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni.

Hän halkaisee munuaiseni säälimättä,

vuodattaa maahan minun sappeni.

14Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen

ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

15Minä ompelin säkin iholleni

ja painoin sarveni tomuun.

16Minun kasvoni punoittavat itkusta,

ja silmäluomillani on pimeys,

17

16:17
Job 33:9
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni

ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

18Maa, älä peitä minun vertani,

ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

19Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa

ja puolustajani korkeudessa.

20Ystäväni pitävät minua pilkkanansa —

Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

21että hän hankkisi

miehelle oikeuden Jumalaa vastaan

ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

22Sillä vähän on vuosia edessäni enää,

ja sitten menen tietä, jota en palaja."

17

17 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Hän odottaa puolustajakseen Jumalaa, joka ei voi sallia, että ymmärtämättömät ja sydämettömät ystävät pääsisivät voitolle hänestä, jonka tappio masentaisi oikeamieliset. Ystäväin on turha puhua hänelle toivosta: Kuolema on hänen ainoa toivonsa.

171"Minun henkeni on rikki raastettu,

minun päiväni sammuvat,

kalmisto on minun osani.

2Totisesti, pilkka piirittää minua

ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

3

17:3
Sananl. 6:1
Aseta puolestani pantti talteesi;

kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

4Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä

heidän sydämensä;

sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

5Ystäviä kutsutaan osajaolle,

mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

6

17:6
Job 30:9
Ps. 44:15
Valit. 3:14
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi;

silmille syljettäväksi minä olen tullut.

7Minun silmäni on hämärtynyt surusta,

ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

8Tästä oikeamieliset hämmästyvät,

ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

9Mutta hurskas pysyy tiellänsä,

ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

10Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne;

en löydä minä viisasta joukostanne.

11Päiväni ovat menneet,

rauenneet ovat aivoitukseni,

mitä sydämeni ikävöitsi.

12Yön he tekevät päiväksi;

valo muka lähenee pimeydestä.

13Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni;

minä levitän vuoteeni pimeyteen,

14

17:14
Job 25:6
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni',

ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.

15Missä on silloin minun toivoni,

ja kuka saa minun toivoani katsella?

16Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa,

kun yhdessä lepäämme tomussa."

18

18 LUKU.

Bildadin toinen puhe: Job intoilemisellaan vain vahingoittaa itseään; maailman meno ei hänen tähtensä muutu; jumalatonta ja koko hänen perhettänsä kohtaa perikato.

181Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi:

2

18:2
Sananl. 17:27
"Kuinka kauan te asetatte sanoille ansoja?

Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme.

3Miksi meitä pidetään elukkain veroisina,

olemmeko teidän silmissänne tylsät?

4Sinä, joka raivossasi raatelet itseäsi —

sinunko tähtesi jätettäisiin maa autioksi

ja kallio siirtyisi sijaltansa?

5

18:5
Sananl. 13:9
Sananl. 24:20
Ei, jumalattomain valo sammuu,

eikä hänen tulensa liekki loista.

6Valo pimenee hänen majassansa,

ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä.

7Hänen väkevät askeleensa supistuvat ahtaalle,

ja hänen oma neuvonsa kaataa hänet maahan.

8Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon,

hän käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä.

9Paula tarttuu hänen kantapäähänsä,

ansa käy häneen kiinni;

10hänelle on maahan kätketty pyydys,

polulle häntä varten silmukka.

11

18:11
3. Moos. 26:36
Job 15:21
Job 27:20
Jer. 46:5
Kauhut peljättävät häntä kaikkialta

ja ajavat häntä kintereillä kiitäen.

12Nälkäiseksi käy hänen vaivansa,

ja turmio vartoo hänen kaatumistaan.

13Hänen ruumiinsa jäseniä kalvaa,

hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen.

14

18:14
Job 8:13
Job 11:20
Sananl. 10:28
Hänet temmataan pois majastansa, turvastansa;

hänet pannaan astumaan kauhujen kuninkaan tykö.

15Hänen majassansa asuu outoja,

hänen asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä.

16Alhaalta kuivuvat hänen juurensa,

ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa.

17

18:17
Sananl. 10:7
Hänen muistonsa katoaa maasta,

eikä hänen nimeänsä kadulla mainita.

18Hänet sysätään valosta pimeyteen

ja karkoitetaan maan piiristä.

19

18:19
2. Kun. 10:11,17
Job 27:14
Ps. 21:11
Ei sukua, ei jälkeläistä

ole hänellä kansansa seassa,

eikä ketään jää jäljelle hänen asuntoihinsa.

20Lännen asujat hämmästyvät

hänen tuhopäiväänsä,

idän asujat valtaa vavistus.

21Näin käy väärintekijän huoneelle,

näin sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä."