Raamattu 1933/-38 (KR38)
15

15 LUKU.

Elifaan toinen puhe: Job syytöksillään Jumalaa vastaan tekee tyhjäksi jumalanpelon; ei kukaan vaimosta syntynyt ole vanhurskas; jumalatonta odottaa onneton kohtalo.

151Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:

2"Vastaako viisas tuulta pieksämällä,

täyttääkö hän rintansa itätuulella?

3Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta,

ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?

4Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi

ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.

5Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi,

ja sinä valitset viekasten kielen.

6Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä;

omat huulesi todistavat sinua vastaan.

7

15:7
Sananl. 8:25
Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä,

luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?

8

15:8
Jes. 40:13
Room. 11:34
1. Kor. 2:16
Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa

ja anastatko viisauden itsellesi?

9Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi?

Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?

10

15:10
Job 32:7
Onpa meidänkin joukossamme harmaapää

ja vanhus, isääsi iällisempi.

11Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia

ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?

12Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa,

miksi pyörivät silmäsi,

13niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan

ja syydät suustasi sanoja?

14

15:14
1. Kun. 8:46
2. Aik. 6:36
Job 25:4
Ps. 14:2
Sananl. 20:9
Saarn. 7:21
1. Joh. 1:8,10
Kuinka voisi ihminen olla puhdas,

kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!

15

15:15
Job 4:17
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota,

eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,

16saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton,

joka juo vääryyttä niinkuin vettä.

17Minä julistan sinulle, kuule minua,

minä kerron, mitä olen nähnyt,

18mitä viisaat ilmoittavat,

salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,

19niiltä, joille yksin maa oli annettuna

ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:

20

15:20
Jes. 48:22
'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan,

ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.

21

15:21
3. Moos. 26:36
5. Moos. 28:65
Job 18:11
Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa,

keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.

22Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä,

ja hän on miekalle määrätty.

23

15:23
Job 18:12
Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on?

Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina

pimeyden päivä.

24Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä,

masentavat hänet

niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.

25Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan

ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,

26ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä,

taajain kilvenkupurainsa suojassa;

27

15:27
Ps. 73:7
koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa

ja teki lanteensa lihaviksi,

28asui hävitetyissä kaupungeissa,

taloissa, joissa ei ollut lupa asua,

29jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi,

sentähden hän ei rikastu,

eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä,

eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.

30Ei hän pääse pimeydestä;

tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa,

ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.

31Älköön hän turvatko turhuuteen — hän pettyy;

sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.

32

15:32
Job 22:16
Ps. 55:24
Saarn. 9:12
Mitta täyttyy ennen aikojaan,

eikä hänen lehvänsä vihannoi.

33Hän on niinkuin viinipuu,

joka pudottaa raakaleensa,

niinkuin öljypuu,

joka varistaa kukkansa.

34Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön,

ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.

35

15:35
Job 4:8
Ps. 7:15
Jes. 59:4
He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota,

ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"

16

16 LUKU.

Jobin vastaus: Ystävät ovat kurjia lohduttajia, he eivät käsitä hänen kärsimyksiään; hänellä, armottomain ystäväin hylkäämällä, on puolustaja korkeudessa.

161Job vastasi ja sanoi:

2

16:2
Job 13:4
Job 21:34
"Tuonkaltaista olen kuullut paljon;

kurjia lohduttajia olette kaikki.

3Eikö tule jo loppu tuulen pieksämisestä,

vai mikä yllyttää sinua vastaamaan?

4Voisinhan minä myös puhua niinkuin tekin,

jos te olisitte minun sijassani;

voisin sommitella sanoja teitä vastaan

ja ilkkuen nyökytellä teille päätäni,

5rohkaista teitä suullani

ja tuottaa huojennusta huulteni lohduttelulla.

6Jos puhun, ei tuskani helpota,

ja jos lakkaan, lähteekö se sillä?

7Mutta nyt hän on minut uuvuttanut.

Sinä olet hävittänyt koko minun joukkoni

8ja olet minut kukistanut —

siitä muka tuli todistaja —

ja raihnauteni nousi minua vastaan,

syyttäen minua vasten silmiä.

9Hänen vihansa raateli ja vainosi minua,

hän kiristeli minulle hampaitansa.

Viholliseni hiovat katseitaan minua vastaan,

10

16:10
Job 12:4
he avaavat minulle kitansa

ja lyövät häväisten minua poskille;

kaikki he yhtyvät minua vastaan.

11Jumala jättää minut poikaheittiöiden valtaan

ja syöksee minut jumalattomain käsiin.

12

16:12
Valit. 3:12
Minä elin rauhassa, mutta hän peljätti minut,

hän tarttui minua niskaan ja murskasi minut.

Hän asetti minut maalitaulukseen;

13hänen nuolensa viuhuvat minun ympärilläni.

Hän halkaisee munuaiseni säälimättä,

vuodattaa maahan minun sappeni.

14Hän murtaa minuun aukon toisensa jälkeen

ja ryntää kimppuuni kuin soturi.

15Minä ompelin säkin iholleni

ja painoin sarveni tomuun.

16Minun kasvoni punoittavat itkusta,

ja silmäluomillani on pimeys,

17

16:17
Job 33:9
vaikkei ole vääryyttä minun käsissäni

ja vaikka minun rukoukseni on puhdas.

18Maa, älä peitä minun vertani,

ja minun huudollani älköön olko lepopaikkaa!

19Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa

ja puolustajani korkeudessa.

20Ystäväni pitävät minua pilkkanansa —

Jumalaan minun silmäni kyynelöiden katsoo,

21että hän hankkisi

miehelle oikeuden Jumalaa vastaan

ja ihmislapselle hänen lähimmäistään vastaan.

22Sillä vähän on vuosia edessäni enää,

ja sitten menen tietä, jota en palaja."

17

17 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Hän odottaa puolustajakseen Jumalaa, joka ei voi sallia, että ymmärtämättömät ja sydämettömät ystävät pääsisivät voitolle hänestä, jonka tappio masentaisi oikeamieliset. Ystäväin on turha puhua hänelle toivosta: Kuolema on hänen ainoa toivonsa.

171"Minun henkeni on rikki raastettu,

minun päiväni sammuvat,

kalmisto on minun osani.

2Totisesti, pilkka piirittää minua

ja silmäni täytyy yhä katsella heidän ynseilyänsä.

3

17:3
Sananl. 6:1
Aseta puolestani pantti talteesi;

kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni?

4Sillä sinä olet sulkenut ymmärrykseltä

heidän sydämensä;

sentähden sinä et päästä heitä voitolle.

5Ystäviä kutsutaan osajaolle,

mutta omilta lapsilta raukeavat silmät.

6

17:6
Job 30:9
Ps. 44:15
Valit. 3:14
Minut on pantu kansoille sananlaskuksi;

silmille syljettäväksi minä olen tullut.

7Minun silmäni on hämärtynyt surusta,

ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo.

8Tästä oikeamieliset hämmästyvät,

ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno.

9Mutta hurskas pysyy tiellänsä,

ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa.

10Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne;

en löydä minä viisasta joukostanne.

11Päiväni ovat menneet,

rauenneet ovat aivoitukseni,

mitä sydämeni ikävöitsi.

12Yön he tekevät päiväksi;

valo muka lähenee pimeydestä.

13Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni;

minä levitän vuoteeni pimeyteen,

14

17:14
Job 25:6
minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni',

ja madoille: 'Äitini ja sisareni'.

15Missä on silloin minun toivoni,

ja kuka saa minun toivoani katsella?

16Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa,

kun yhdessä lepäämme tomussa."