13 LUKU.
131"Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt,
korvani kuullut ja sitä tarkannut.
2
Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin;
en ole minä teitä huonompi.
3Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle,
minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
4
Sillä te laastaroitte valheella,
olette puoskareita kaikki tyynni.
5
Jospa edes osaisitte visusti vaieta,
niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
6Kuulkaa siis, mitä minä todistan,
ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
7Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella
ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
8tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä
tahi ajaa Jumalan asiaa?
9
Koituuko siitä silloin hyvää,
kun hän käy teitä tutkimaan;
tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
10Hän teitä ankarasti rankaisee,
jos salassa olette puolueellisia.
11Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä
ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
12Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne,
savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
13Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun,
käyköön minun miten tahansa.
14
Miksi minä otan lihani hampaisiini
ja panen henkeni kämmenelleni?
15Katso, hän surmaa minut,
en minä enää mitään toivo;
tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
16
Jo sekin on minulle voitoksi;
sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
17Kuulkaa tarkasti minun puhettani,
ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
18Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta;
minä tiedän, että olen oikeassa.
19Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan?
Silloin minä vaikenen ja kuolen.
20Kahta vain älä minulle tee,
niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
21
Job 33:7
ota pois kätesi minun päältäni,
ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
22sitten haasta, niin minä vastaan,
tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
23Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku?
Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
24
Job 33:10
Miksi peität kasvosi
ja pidät minua vihollisenasi?
25Lentävää lehteäkö peljätät,
kuivunutta korttako vainoat,
26
koskapa määräät katkeruuden minun osakseni
ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
27
koska panet jalkani jalkapuuhun,
vartioitset kaikkia minun polkujani
ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" —
28
"Hän hajoaa kuin lahopuu,
kuin koinsyömä vaate."
14 LUKU.
141"Ihminen, vaimosta syntynyt,
elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2
Ps. 90:9
Ps. 103:15
Ps. 144:4
Jes. 40:6
Hebr. 13:14
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu,
pakenee kuin varjo eikä pysy.
3Ja sellaista sinä pidät silmällä
ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4
Syntyisikö saastaisesta puhdasta?
Ei yhden yhtäkään.
5Hänen päivänsä ovat määrätyt,
ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi;
sinä olet asettanut hänelle määrän,
jonka ylitse hän ei pääse.
6
Niin käännä katseesi pois hänestä,
että hän pääsisi rauhaan
ja että hän saisi iloita
niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7Onhan puullakin toivo:
vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen,
eikä siltä vesaa puutu.
8Vaikka sen juuri vanhenee maassa
ja sen kanto kuolee multaan,
9niin se veden tuoksusta versoo jälleen
ja tekee oksia niinkuin istukas.
10Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana;
kun ihminen on henkensä heittänyt,
missä hän on sitten?
11
Vesi juoksee pois järvestä,
ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse.
Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä
eivätkä havahdu unestansa.
13Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan,
piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut,
panisit minulle aikamäärän
ja sitten muistaisit minua!
14Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?
Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät,
kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle,
sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16Silloin sinä laskisit minun askeleeni,
et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon,
ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa,
ja kallio siirtyy sijaltansa,
19vesi kuluttaa kivet,
ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan;
niin sinä hävität ihmisen toivon.
20Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee;
sinä muutat hänen muotonsa
ja lähetät hänet menemään.
21
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan —
ei hän sitä tiedä,
vaipuvatko vähäisiksi —
ei hän heitä huomaa.
22Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun,
vain oman sielunsa murheen."
15 LUKU.
151Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi:
2"Vastaako viisas tuulta pieksämällä,
täyttääkö hän rintansa itätuulella?
3Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta,
ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?
4Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi
ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.
5Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi,
ja sinä valitset viekasten kielen.
6Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä;
omat huulesi todistavat sinua vastaan.
7
Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä,
luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?
8
Room. 11:34
1. Kor. 2:16
Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa
ja anastatko viisauden itsellesi?
9Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi?
Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?
10
Onpa meidänkin joukossamme harmaapää
ja vanhus, isääsi iällisempi.
11Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia
ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?
12Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa,
miksi pyörivät silmäsi,
13niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan
ja syydät suustasi sanoja?
14
2. Aik. 6:36
Job 25:4
Ps. 14:2
Sananl. 20:9
Saarn. 7:21
1. Joh. 1:8,10
Kuinka voisi ihminen olla puhdas,
kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!
15
Katso, pyhiinsäkään hän ei luota,
eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,
16saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton,
joka juo vääryyttä niinkuin vettä.
17Minä julistan sinulle, kuule minua,
minä kerron, mitä olen nähnyt,
18mitä viisaat ilmoittavat,
salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,
19niiltä, joille yksin maa oli annettuna
ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
20
'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan,
ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.
21
5. Moos. 28:65
Job 18:11
Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa,
keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.
22Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä,
ja hän on miekalle määrätty.
23
Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on?
Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina
pimeyden päivä.
24Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä,
masentavat hänet
niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
25Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan
ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,
26ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä,
taajain kilvenkupurainsa suojassa;
27
koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa
ja teki lanteensa lihaviksi,
28asui hävitetyissä kaupungeissa,
taloissa, joissa ei ollut lupa asua,
29jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi,
sentähden hän ei rikastu,
eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä,
eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.
30Ei hän pääse pimeydestä;
tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa,
ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.
31Älköön hän turvatko turhuuteen — hän pettyy;
sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.
32
Ps. 55:24
Saarn. 9:12
Mitta täyttyy ennen aikojaan,
eikä hänen lehvänsä vihannoi.
33Hän on niinkuin viinipuu,
joka pudottaa raakaleensa,
niinkuin öljypuu,
joka varistaa kukkansa.
34Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön,
ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
35
Ps. 7:15
Jes. 59:4
He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota,
ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"