Raamattu 1933/-38 (KR38)
14

14 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Lyhyt on ihmisen elämä, ja kuolemaan loppuu kaikki; jos olisi jotakin toivoa tuonelassa, niin jaksaisi kestää elämän vaivat, mutta tuonela on täydellisen toivottomuuden paikka, jossa ihminen on yksin oman kipunsa ja surunsa kanssa.

141"Ihminen, vaimosta syntynyt,

elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

2

14:2
Job 8:9
Ps. 90:9
Ps. 103:15
Ps. 144:4
Jes. 40:6
Hebr. 13:14
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu,

pakenee kuin varjo eikä pysy.

3Ja sellaista sinä pidät silmällä

ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

4

14:4
Ps. 14:3
Syntyisikö saastaisesta puhdasta?

Ei yhden yhtäkään.

5Hänen päivänsä ovat määrätyt,

ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi;

sinä olet asettanut hänelle määrän,

jonka ylitse hän ei pääse.

6

14:6
Ps. 39:14
Niin käännä katseesi pois hänestä,

että hän pääsisi rauhaan

ja että hän saisi iloita

niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

7Onhan puullakin toivo:

vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen,

eikä siltä vesaa puutu.

8Vaikka sen juuri vanhenee maassa

ja sen kanto kuolee multaan,

9niin se veden tuoksusta versoo jälleen

ja tekee oksia niinkuin istukas.

10Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana;

kun ihminen on henkensä heittänyt,

missä hän on sitten?

11

14:11
Jes. 19:5
Vesi juoksee pois järvestä,

ja joki tyhjenee ja kuivuu;

12niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse.

Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä

eivätkä havahdu unestansa.

13Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan,

piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut,

panisit minulle aikamäärän

ja sitten muistaisit minua!

14Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?

Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät,

kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

15Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle,

sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

16Silloin sinä laskisit minun askeleeni,

et pitäisi vaaria minun synnistäni;

17rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon,

ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

18Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa,

ja kallio siirtyy sijaltansa,

19vesi kuluttaa kivet,

ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan;

niin sinä hävität ihmisen toivon.

20Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee;

sinä muutat hänen muotonsa

ja lähetät hänet menemään.

21

14:21
Jes. 63:16
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan —

ei hän sitä tiedä,

vaipuvatko vähäisiksi —

ei hän heitä huomaa.

22Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun,

vain oman sielunsa murheen."