12 LUKU.

Jobin vastaus: Ystävät ovat ylpeitä, itseviisaita ja sydämettömiä; Jumala tekee, niinkuin hän tahtoo.

12¹Job vastasi ja sanoi:

²"Totisesti, te yksin olette kansa,

ja teidän mukananne kuolee viisaus!

³

yhtä hyvin kuin teillä;

en ole minä teitä huonompi,

ja kuka ei moisia tietäisi?

⁴Ystävänsä pilkkana on hän,

jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi,

hurskas, nuhteeton on pilkkana.

⁵Turvassa olevan mielestä

sopii onnettomuudelle ylenkatse;

se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.

⁶

turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa,

ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." —

⁷"Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua,

ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;

⁸tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua,

ja meren kalat kertovat sinulle.

⁹Kuka kaikista näistä ei tietäisi,

että Herran käsi on tämän tehnyt,

¹⁰

elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" —

¹¹

ja suulaki maista ruuan makua?"

¹²"Vanhuksilla on viisautta,

ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." —

¹³"Jumalalla on viisaus ja voima,

hänellä neuvo ja ymmärrys.

¹⁴

kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.

¹⁵Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus;

hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.

¹⁶Hänen on väkevyys ja ymmärrys;

hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.

¹⁷

paljaiksi riistettyinä

ja tekee tuomarit tyhmiksi.

¹⁸Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa

ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.

¹⁹Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä,

ja ikimahtavat hän kukistaa.

²⁰Hän hämmentää luotettavain puheen

ja ottaa pois vanhoilta taidon.

²¹

ja aukaisee virtojen padot.

²²

ja tuo valoon pilkkopimeän.

²³

ja hän hävittää ne,

hän laajentaa kansakunnat,

ja hän kuljettaa ne pois.

²⁴Maan kansan päämiehiltä

hän ottaa ymmärryksen

ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.

²⁵He haparoivat pimeässä valoa vailla,

ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."

13 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Ystävät puolustavat Jumalaa väärällä puheella; Job on valmis puhumaan asiansa Jumalalle, kunhan hän suostuisi kuulemaan, peljättämättä häntä kauhuillansa.

13¹"Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt,

korvani kuullut ja sitä tarkannut.

²

en ole minä teitä huonompi.

³Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle,

minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.

⁴

olette puoskareita kaikki tyynni.

⁵

niin se olisi teille viisaudeksi luettava!

⁶Kuulkaa siis, mitä minä todistan,

ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.

⁷Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella

ja puhua vilppiä hänen puolestaan;

⁸tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä

tahi ajaa Jumalan asiaa?

⁹

kun hän käy teitä tutkimaan;

tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?

¹⁰Hän teitä ankarasti rankaisee,

jos salassa olette puolueellisia.

¹¹Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä

ja hänen kauhunsa teitä valtaa?

¹²Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne,

savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.

¹³Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun,

käyköön minun miten tahansa.

¹⁴

ja panen henkeni kämmenelleni?

¹⁵Katso, hän surmaa minut,

en minä enää mitään toivo;

tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.

¹⁶

sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.

¹⁷Kuulkaa tarkasti minun puhettani,

ja mitä minä lausun korvienne kuullen.

¹⁸Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta;

minä tiedän, että olen oikeassa.

¹⁹Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan?

Silloin minä vaikenen ja kuolen.

²⁰Kahta vain älä minulle tee,

niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:

²¹

ja älköön kauhusi minua peljättäkö;

²²sitten haasta, niin minä vastaan,

tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.

²³Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku?

Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.

²⁴

ja pidät minua vihollisenasi?

²⁵Lentävää lehteäkö peljätät,

kuivunutta korttako vainoat,

²⁶

ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,

²⁷

vartioitset kaikkia minun polkujani

ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" —

²⁸

kuin koinsyömä vaate."

14 LUKU.

Jobin puheen jatkoa: Lyhyt on ihmisen elämä, ja kuolemaan loppuu kaikki; jos olisi jotakin toivoa tuonelassa, niin jaksaisi kestää elämän vaivat, mutta tuonela on täydellisen toivottomuuden paikka, jossa ihminen on yksin oman kipunsa ja surunsa kanssa.

14¹"Ihminen, vaimosta syntynyt,

elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,

²

pakenee kuin varjo eikä pysy.

³Ja sellaista sinä pidät silmällä

ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!

⁴

Ei yhden yhtäkään.

⁵Hänen päivänsä ovat määrätyt,

ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi;

sinä olet asettanut hänelle määrän,

jonka ylitse hän ei pääse.

⁶

että hän pääsisi rauhaan

ja että hän saisi iloita

niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.

⁷Onhan puullakin toivo:

vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen,

eikä siltä vesaa puutu.

⁸Vaikka sen juuri vanhenee maassa

ja sen kanto kuolee multaan,

⁹niin se veden tuoksusta versoo jälleen

ja tekee oksia niinkuin istukas.

¹⁰Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana;

kun ihminen on henkensä heittänyt,

missä hän on sitten?

¹¹

ja joki tyhjenee ja kuivuu;

¹²niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse.

Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä

eivätkä havahdu unestansa.

¹³Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan,

piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut,

panisit minulle aikamäärän

ja sitten muistaisit minua!

¹⁴Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?

Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät,

kunnes pääsyvuoroni joutuisi.

¹⁵Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle,

sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.

¹⁶Silloin sinä laskisit minun askeleeni,

et pitäisi vaaria minun synnistäni;

¹⁷rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon,

ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.

¹⁸Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa,

ja kallio siirtyy sijaltansa,

¹⁹vesi kuluttaa kivet,

ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan;

niin sinä hävität ihmisen toivon.

²⁰Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee;

sinä muutat hänen muotonsa

ja lähetät hänet menemään.

²¹

ei hän sitä tiedä,

vaipuvatko vähäisiksi —

ei hän heitä huomaa.

²²Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun,

vain oman sielunsa murheen."