12 LUKU.
121Job vastasi ja sanoi:
2"Totisesti, te yksin olette kansa,
ja teidän mukananne kuolee viisaus!
3
Onhan minullakin ymmärrystä
yhtä hyvin kuin teillä;
en ole minä teitä huonompi,
ja kuka ei moisia tietäisi?
4Ystävänsä pilkkana on hän,
jota Jumala kuuli, kun hän häntä huusi,
hurskas, nuhteeton on pilkkana.
5Turvassa olevan mielestä
sopii onnettomuudelle ylenkatse;
se on valmiina niille, joiden jalka horjuu.
6
Ps. 73:3
Jer. 12:1
Hab. 1:11
Ja rauhassa ovat väkivaltaisten majat,
turvassa ne, jotka ärsyttävät Jumalaa,
ne, jotka kantavat jumalansa kourassaan." —
7"Mutta kysypä eläimiltä, niin ne opettavat sinua,
ja taivaan linnuilta, niin ne ilmoittavat sinulle;
8tahi tutkistele maata, niin se opettaa sinua,
ja meren kalat kertovat sinulle.
9Kuka kaikista näistä ei tietäisi,
että Herran käsi on tämän tehnyt,
10
Ap. t. 17:28
hänen, jonka kädessä on kaiken
elävän sielu ja kaikkien ihmisolentojen henki?" —
11
"Eikö korva koettele sanoja
ja suulaki maista ruuan makua?"
12"Vanhuksilla on viisautta,
ja pitkä-ikäisillä ymmärrystä." —
13"Jumalalla on viisaus ja voima,
hänellä neuvo ja ymmärrys.
14
Jos hän repii maahan, niin ei rakenneta jälleen;
kenen hän telkeää sisälle, sille ei avata.
15Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus;
hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan.
16Hänen on väkevyys ja ymmärrys;
hänen on niin eksynyt kuin eksyttäjäkin.
17
Hän vie neuvosmiehet pois
paljaiksi riistettyinä
ja tekee tuomarit tyhmiksi.
18Kuningasten kurituksesta hän kirvoittaa
ja köyttää köyden heidän omiin vyötäisiinsä.
19Hän vie papit pois paljaiksi riistettyinä,
ja ikimahtavat hän kukistaa.
20Hän hämmentää luotettavain puheen
ja ottaa pois vanhoilta taidon.
21
Hän vuodattaa ylenkatsetta ruhtinasten päälle
ja aukaisee virtojen padot.
22
2. Kor. 4:6
Hän paljastaa syvyydet pimeyden peitosta
ja tuo valoon pilkkopimeän.
23
Hän korottaa kansat,
ja hän hävittää ne,
hän laajentaa kansakunnat,
ja hän kuljettaa ne pois.
24Maan kansan päämiehiltä
hän ottaa ymmärryksen
ja panee heidät harhailemaan tiettömissä autioissa.
25He haparoivat pimeässä valoa vailla,
ja hän panee heidät hoipertelemaan kuin juopuneet."
13 LUKU.
131"Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt,
korvani kuullut ja sitä tarkannut.
2
Mitä te tiedätte, sen tiedän minäkin;
en ole minä teitä huonompi.
3Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle,
minä tahdon tuoda todistukseni Jumalaa vastaan.
4
Sillä te laastaroitte valheella,
olette puoskareita kaikki tyynni.
5
Jospa edes osaisitte visusti vaieta,
niin se olisi teille viisaudeksi luettava!
6Kuulkaa siis, mitä minä todistan,
ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan.
7Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella
ja puhua vilppiä hänen puolestaan;
8tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä
tahi ajaa Jumalan asiaa?
9
Koituuko siitä silloin hyvää,
kun hän käy teitä tutkimaan;
tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään?
10Hän teitä ankarasti rankaisee,
jos salassa olette puolueellisia.
11Eikö hänen korkeutensa peljästytä teitä
ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
12Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne,
savivarustuksia silloin teidän varustuksenne.
13Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä puhun,
käyköön minun miten tahansa.
14
Miksi minä otan lihani hampaisiini
ja panen henkeni kämmenelleni?
15Katso, hän surmaa minut,
en minä enää mitään toivo;
tahdon vain vaellustani puolustaa häntä vastaan.
16
Jo sekin on minulle voitoksi;
sillä jumalaton ei voi käydä hänen kasvojensa eteen.
17Kuulkaa tarkasti minun puhettani,
ja mitä minä lausun korvienne kuullen.
18Katso, olen ryhtynyt käymään oikeutta;
minä tiedän, että olen oikeassa.
19Kuka saattaa käräjöidä minua vastaan?
Silloin minä vaikenen ja kuolen.
20Kahta vain älä minulle tee,
niin en lymyä sinun kasvojesi edestä:
21
Job 33:7
ota pois kätesi minun päältäni,
ja älköön kauhusi minua peljättäkö;
22sitten haasta, niin minä vastaan,
tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle.
23Mikä on minun pahain tekojeni ja syntieni luku?
Ilmaise minulle rikkomukseni ja syntini.
24
Job 33:10
Miksi peität kasvosi
ja pidät minua vihollisenasi?
25Lentävää lehteäkö peljätät,
kuivunutta korttako vainoat,
26
koskapa määräät katkeruuden minun osakseni
ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
27
koska panet jalkani jalkapuuhun,
vartioitset kaikkia minun polkujani
ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen?" —
28
"Hän hajoaa kuin lahopuu,
kuin koinsyömä vaate."
14 LUKU.
141"Ihminen, vaimosta syntynyt,
elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta,
2
Ps. 90:9
Ps. 103:15
Ps. 144:4
Jes. 40:6
Hebr. 13:14
kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu,
pakenee kuin varjo eikä pysy.
3Ja sellaista sinä pidät silmällä
ja viet minut käymään oikeutta kanssasi!
4
Syntyisikö saastaisesta puhdasta?
Ei yhden yhtäkään.
5Hänen päivänsä ovat määrätyt,
ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi;
sinä olet asettanut hänelle määrän,
jonka ylitse hän ei pääse.
6
Niin käännä katseesi pois hänestä,
että hän pääsisi rauhaan
ja että hän saisi iloita
niinkuin palkkalainen päivän päätettyään.
7Onhan puullakin toivo:
vaikka se maahan kaadetaan, kasvaa se uudelleen,
eikä siltä vesaa puutu.
8Vaikka sen juuri vanhenee maassa
ja sen kanto kuolee multaan,
9niin se veden tuoksusta versoo jälleen
ja tekee oksia niinkuin istukas.
10Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana;
kun ihminen on henkensä heittänyt,
missä hän on sitten?
11
Vesi juoksee pois järvestä,
ja joki tyhjenee ja kuivuu;
12niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse.
Ennenkuin taivaat katoavat, eivät he heräjä
eivätkä havahdu unestansa.
13Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan,
piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut,
panisit minulle aikamäärän
ja sitten muistaisit minua!
14Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?
Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät,
kunnes pääsyvuoroni joutuisi.
15Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle,
sinä ikävöitsisit kättesi tekoa.
16Silloin sinä laskisit minun askeleeni,
et pitäisi vaaria minun synnistäni;
17rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon,
ja pahat tekoni sinä peittäisit piiloon.
18Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa,
ja kallio siirtyy sijaltansa,
19vesi kuluttaa kivet,
ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan;
niin sinä hävität ihmisen toivon.
20Sinä masennat hänet iäksi, ja hän lähtee;
sinä muutat hänen muotonsa
ja lähetät hänet menemään.
21
Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan —
ei hän sitä tiedä,
vaipuvatko vähäisiksi —
ei hän heitä huomaa.
22Hän tuntee vain oman ruumiinsa kivun,
vain oman sielunsa murheen."